Kahvia. Kahden viikon ajan mulle yritettiin tuputtaa töissä kahvia. Sanottiin, että lastenohjaajan kuuluu juoda kahvia. Mutta no, mä en juo kahvia, mä vaan syön tuotteita, joissa on kahvia. Tässä on mun lempituotteeni 8>
Kahvijugurttia ♥ Jotakin niin täydellistä. Ton kuvassa olevan jugurtin söin vasta sellaiset kakskymmentä minuuttia sitten ja edelleen se suussa maistuu. Mutta yksinkertaisesti kahvijugurtti on täydellistä, ihanaa, rakastan niitä. Toi ei kyllä ole mun lempijugurttini, se on sellanen jännä, mä en muista minkä tuote se nyt sitten on, mutta se purkki on sininen. Tää on jotenkin turhan voimakas ja karvas mun makuuni, se ei oo niin pehmeä maultaan kuin se sinisessä purkissa oleva. Joo, olen tarkka laadusta 8D Tässä on mun henkilökohtainen suosikkini 8> Ah rakastan.
Ja sitten olen tässä vähän yrittänyt nirhata itteäni tahallani kuristamalla vyötäröni ._. Laitoin sellaisen mustan, ohuen niittivyön vyötärölleni kolme kertaa ympäri, se oli ainoo keino laittaa se ylleni. No, mä en ole edelleenkään laiha, joten se vähän puristi ja tukalalta tuntui. Ei sitä ole tohon tarkotettu, se laitetaan vyötärölle. Mulla on ylläni sellanen kukkamekko, hyvin merkillinen sellainen, ja se on kauheen löysä, joten se näyttää paremmalta vyön kanssa. Toi vyö vaan yrittää kuristaa mun vyötäröni hengiltä, nyt tuntuu paremmalta ku otin sen pois. Ei pysty pitämään, sattuu liikaa.
Suosittelen kuuntelemaan. Mä pidän tästä kappaleesta, se on mielenkiintoinen. Kaikki nyt mulle on mielenkiintoista, mutta mä todella rakastan tätä. Rytmi on aivan loistava, sanoihin en ole vielä keskittynyt tarpeeksi, joten niitä en kommentoi. Mutta ihana on.
Mutta mitähän muuta ? Kaupungille huvittaisi lähteä pyörimään, mä haluan Radiokirppikselle. Nyt jymyuutinen, joka järkyttää varmasti monen montaa ihmistä... Mä olen asunut koko ikäni Tampereella enkä koskaan, koskaan ole käynyt Radiokirppiksellä. Tiedän, olen outo ja täysin friikki ihminen, mutta mä yritän mennä sinne nyt syyslomalla, ihan tosissani. Saa nähdä mitä tästä tulee, mutta katsotaan. Jos saisin tänne jotakin seuraa, raahaisin tyypin tai mahdollisesti tyypit kirpparille, kierrättäisin keskustassa ja kenties meillekin toisin, jos halua löytyisi. Bussikortti on siitä jännä kaveri, et saan tyyppejä vaihdoilla kuljetettua ympäriinsä. Siitä mä siinä kortissa tykkään, muuten mä sit vihaankin sitä kun puupääaivoiset päättäjät yrittää taas nostaa hintoja. Pentele ei käy, ihan tarpeeksi ovat jo nyt. Kertalippu 2,50 jo mun ikäiselle, musta se on törkee hinta.
Jaa'a. Ehkä mä meen nyt alas, porukat tuli kait kotiin, Emman kanssa täällä oon ny vähän aikaa ollu. Pitänee syödä jotakin. Roosan kanssa pitäis säätää soijarouheesta lasagnea, me ei olla taas aikoihin syöty oikeen kunnon ruokaa. Eilen oli tacoja, me syötiin kalapuikkotäytteellä muiden käyttäessä jauhelihaa. Mun pinaattilättynihän menee aina parissa minuutissa ellei olla varovaisia, pitää varmaan seuraavalla kerralla tehdä viiden litran taikina. Muuten ei riitä ollenkaan, ne menee ja sille ei mahda yhtään mitään. Me ollaan kaikki seittemän vähän turhankin ahkeria syömään pinaattilättyjä, ja kaikki tykkää niistä mun tekeminä. Äiti hoitaa oikeastaan kaiken muun, mutta pinaattilätyt on mun hommani. Nyt tuli kauhee hinku saada juustosämpylää, äiti tekee aivan ihania juustosämpylöitä. Ne on pehmeitä, lämpimiä ja yksinkertaisesti suussa sulavia. Aivan ihania, samaten sellaiset oudot hunajateeleivät, mä muistan kun otin niitä ekalle Jäkenmatkalle mukaan ja söin junassa. Siinä syödessäni hyväksyin pikkuhiljaa sen tosiasian, että Anna jäi taakse ja Juuso on kuollut... Ei ollut helppo matka, sehän sitten sinetöitiin siinä vaiheessa ku Venla soitti. Mä itkin sille puhelimeen ja meinasin pyörtyä junasta ulos päästyäni, palelin järjettömästi ja olin puolikuollut. Kotiin päästyäni en sitten muuta tehnytkään kuin itkenyt. Vaikka se oli ihana päivä ja Anna piti huolen siitä, että mun ajatukset pysyi poissa kummisedästä, se on mulle edelleen kivulias muisto.
Taidan mennä Kalevankankaalle tässä viikon sisällä. Maanantaina voisi mennä käymään keskustassa ja hypätä johonkin bussiin, mennä sinne hautausmaalle. Ostaa muutama kukka tai jotain muuta pientä ja mennä sinne yksin rauhassa hiljentymään. Viimeks kävin siellä äitin kanssa kesällä, on se jo aikakin käydä siellä taas. Ja tällä kertaa yksin. Vaikken mä niin läheinen Juuson kanssa ollutkaan, se oli pienestä asti mun iskän parhaita kavereita ja mun kummini. Se oli mun konfirmaatiopäivänä sairaalassa liian heikkona lähtemään Pispalaan mun takiani, mä vaan toivon ettei siinä olis käynyt näin. Viina tappaa, mä niin toivon ettei se veisi multa koko sukua. Kenenkään ei varmaan tarvitse kysyä multa, miksi mä oon absolutisti. Kun koko ajan saa pelätä menettävänsä jonkun perheenjäsenensä viinan takia, mä en voi muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti