Rakastuin tähän kun kuuntelin pari päivää sitten yöllä. En tiä, oli jotenkin nii outo olo, olin kattonu aiemmin päivällä dokkaria Green Daystä ja Kurt Cobainista ja muutenkin googlaillu kaikkee mielenkiintosta, oli pakko kuunnella sit Sum 41'stä. Ja jotenkin merkillisesti kiitokset tän bändin musiikin löytämisestä menee taas sinne Joensuuhun... Haluun takas.
Toissailtana aloin itkemään Zimmerin takia. Mulle vaan tuli semmonen fiilis, et nyt tarviin jotain, mitä en oo aikoihin kuunnellu. Heilig, Vergessene Kinder, An Deiner Seite, In Your Shadow, 1000 Oceans... Itkin sit niille. On ne edelleen kauniita ja merkittäviä biisejä, riippumatta siitä et en enää kuuntele Tokio Hotelia niin paljoo. Ilman sitä bändiä mä en ois mä, mä en ois tutustunut ihmisiin, en ois tässä. Jos jokin bändi on vaikuttanut mun elämääni, se on TH. Ylivoimaisesti.
Eilisyönä mä luin. Kerrang, Rock Sound, Big Cheese, kaikki BVB- ja MCR-artikkelit. Lauloin Set The World On Firen läpi kun ei nukuttanut. Mä tuijottelin piirroslehtiötä vähän, sit oli vaan pakko alkaa piirtämään. Tuli piirrettyä pari kuvaa Andystä, toinen meni ihan päin persettä, piti taittaa sen kasvojen alaosa piiloon. Se on niin helvetin ruman näkönen. Tykkään yläosasta ja varsinkin sen silmästä, mut nenä ja kaikki sen alapuolella kusee. En vaan osaa. Sit piirsin semmosen kuvan, missä se makaa lavalla, se on aika luonnosmainen, mut ihan kiva. Laitan niistä kuvia sit kun jaksan kuvata.
Eno tuli koirien kanssa. Elli yrittää tosta tulla sisään, pöhkö. Noi on ihania, kaks mun eniten rakastamaani koiraa, mut ne on niin helvetin isoja. Elli on suunnilleen mun lantion korkeudelle, painaaki varmaan suunnilleen saman ku minä, tommonen sekarotunen, Essi on vähän sitä pienempi. Niiden telmimistä on ihana seurata, nyt en vaan taida mennä sinne kun on jalat muutenkin arvilla. Enkä jaksas nyt ruveta vaihtaan kuolasia vaatteita, en sit millään. Puhumattakaan siitä, et en jaksa lähteä minnekään, ja siitä johtuen näytän kynityltä linnunperseeltä, kaikella kunnioituksella lintuja kohtaan. No, huomenna rannalle ripariporukan kaa, istuskelen siä taas hiljaa ja kuuntelen ku ihmiset puhuu, mut onpahan ees jotain tekemistä mullakin.
Semmonen Kukkaisrockista. Oli kivaa, olin siinä kolmannessa rivissä, sain Jonnen syljet päälle ja lauloin kurkkuni käheeks. Haluun takas, oli oikeesti ihanaa olla pitkästä aikaa kuuntelemassa hyvää livemusaa! Ainoo asia minkä oikeesti haluisin muuttaa tossa päivässä oli se känninen äijä Flinchin aikana, joka tunki ekan ja tokan rivin väliin ja repi yhtä tyttöä hiuksista... Pelästyin, kaikki siinä ympärillä pelästy, mä en ymmärrä miks kukaan ei auttanu. Villekin vaan tuijotti lavalta, se ei sanonu mitään. Hyh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti