Mulla on säälittävä olo. Yksinäinen. Tää on oikeesti tyhmää. Ihan ok ilta, mut... Nii. Ihan kiva. Yksinäinen. Ei mulla ole mitään sitä vastaan et ihmiset on kiinni toisissaan ja on onnellisia. Mutta kun mä en kestä katsoa sitä montaa tuntia putkeen. Mä en kestä katsoa sitä.
Ja kaikki saa nyt sit toivoa et mä muistan aamulla hienotunteisuuden ja vaihdan lakanat. Aukku tulee ja mä en todellakaan halua muistuttaa sitä mistään. Vähintäänkin tyynyliina lentää helvettiin. Vihkot ja tekstit pois, kankaat ja muut piiloon, pyykit pois. Sit nopee siivous et pääsen pölystä eroon ja sit peittoja, villatakkeja, sukkia, pipoja, lapasia ja kaikki mahollinen kaappiin valmiiks, varmaan mennään taas parvekkeelle istuskeleen. Mä oon itsekäs, mut haluisin et Roosa pysys poissa, edes hetken aikaa. Mä haluaisin puhua, selittää.
Haluun itkee. Mut ei oo kyyneleitä joita itkee. Täällä on kylmä ja ahdistava olla.
Mä vihaan tätä paikkaa.
Cause love's such an old fashioned word
And love dares you to care
For the people on the edge of the night
And love dares you to change our ways
Of caring about ourselves
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti