I don't want to cause you trouble.

Ookkei, arvon ihmiset, tässä sitä tulee, vähän kuvia jos löydän niitä koneelta. o.o

Tässä sitä olis se törkeen iso piirros. Mä vähän rajasin tota kuvaa, piti saada kulmien painoina olevat sukat ja lankakerät piiloon ja äsken tässä tajusin että rajasin nimeniki sieltä pois, tärkeä asia kuulkaas, en mä kaikille sitä halua kertoo. o.o Sellanen siitä siis tuli, haluisin näyttää sen kokonaisuudessaan, mutta en juuri nyt tällä hetkellä näillä apuvälineillä siihen onnistu.

Ja siinä olen sitten niinkus minä eilen ._. Paha päivä oli, Creative paskana, ei musaa siis koko aamuna, iskä huus mulle ja sit piti herätä liian aikasin. Jos joku on tarkkana niin se ehkä näkee että mulla on mustat huulet, selvä merkki huonotuulisuudesta. Ja samalla voi ihastella (=kauhistella) mun ihanaa (=järkyttävää) blondauksen jälkistä juurikasvuani, kaunis näky juu. Ja sitten näette mun ja Roosan ihon värieron, kellekään epäselvää kumpi meistä oli kesän sisällä ja vältteli aurinkoa ? Ja Anttilan Hesburgerissa siis oltiin syömässä, Aukku otti kuvan.

Ja Aukku päätti destroyata mun pehmisvohvelini ku sanoin etten voi syödä sitä huulteni takia 8< Toi siis räjähti kauniisti siihen mun syliin ja lattialle, yks papparainen ei raukkana huomannu sitä ja lähti sitten kävelemään iso vohvelinpala jalassaan... Voi sitä. 8D

Aukkutaidetta.

Se oli Jäkenreissu se. Kuun alussa kun siellä siis kävin, Aukku tykkäs kuvailla sielläkin vessassa ._. Nyt ihmettelen vähän itekin et miten Aukku voi liittyä kaikkeen, en mä oo nähny sen ku kaks kertaa tässä kuussa, monen ihmisen oon nähny useemmin. Ja Annanki näin kahesti ja ilmeisesti ensviikollaki ♥

Anna ja Roosa, kumpi on kumpi ? Sitä saatte miettiä.

Saran käsi se siinä 8> Pulla on yhtä ku Anna, spontaani kiroilija olen minä, miettikääs siihenkin vähän syytä, ja merirosvosta en nyt osaakaan sanoa mitään o.o En muista et onko se Sara vai joku muu 8D

Palasin vähän kesäkuulle, siitä on puoli vuotta. Särkän puita 8<

Ja mun omarakaskultapieniihanapikkuessi 8< Kauhee ikävä on, että mä haluun taas nähä sut. Haluun antaa sulle sun lahjas ja halata sua ja olla sun kanssa, en mä kestä olla erossa susta kuutta kuukautta.

Ja mun on ikävä omarakaskultapieniihanapikkuessin jalkoja pikkupaatin päällä 8< Nyt toi on mun koneen taustakuvanaki, pakko saada ees pieni pala sitä päivää takas. Että ku mä oisin sillon kesällä saanu luvan tulla pohjoseen mut ei, ei käyny. Helkkari.

Mutta nyt mä alan hommaileen muita asioita. Mä tossa vähän aika sitten vihjasin yhdestä asiasta ja nyt sitten toteutan tän pikkuasiani, mä teen pari rinnakkaisblogia tähän. Toinen niistä sisältää Uuden alun ja toinen mun esikoisficcini Pysythän aina luonani?, kumpikin sellaisessa muodossa kun ne täältä koneelta löydän. Saa nähä miten pitkälle tänään ehin, jatkan sitten huomenna.

Please, don't leave me...

Alotetaan vaikkapa kuvilla.

Pari vanhempaa piirrosta, samana päivänä tehtyjä siis. Ylläoleva on karkea eikä läheskään todenmukainen luonnos yhdestä mun painajaisesta. Painajaisesta, jota mä edelleen välillä näen hereillä, mä en koskaan ole nähnyt tota otusta nukkuessani. Se kiusaa mua, se on oikeesti pelottava. Alempi piirros taas vaan kertoo ton tekstin tapahtuman, nopea luonnos sekin. Ihan tälläsia nopeita piirroksia, meni vaan muutama minuutti siihen ku se oli jo periaatteessa valmis. Oli pakko purkaa mieltä ja rauhoittaa itteensä.

Siirrytään tähän aamuun. Menin kouluun, salissa ollessa alkoi vähän jännittää ja tajusin et mun pitää oikeesti ottaa itteeni niskasta kiinni ja skarpata koulun suhteen. No, meinas taju lähtee ku sain todistuksen käteeni... Kuus ysiä, kolme kasia ja VIIS kymppiä. VIISI. En vitsaile, ihan oikeesti. Mulla ei oo koskaan ollu niin montaa kymppiä. Koko todistuksen ka oli 9,14 ja lukuaineiden 9,2 eli mulla on syytä olla ylpee. Ei ollenkaan paha, mut päättötodistus on täydellä varmuudella huonompi, enkku ja ruotti mulla voi siinä olla kymppejä mut muut on erittäin epävarmoja. Noiden kasien määrä häirittee mua, yks liikasta ja sehän on mahtavaa, mä oon ylpee itestäni, musta mun ei oikeesti kuuluis saada seiskaa parempaa, mut matikka ja terveystieto laski. Kumpikin oli odotettavissa enkä silleen järkyttyny kuitenkaan, tosta on varaa parantaa ihan kivasti. Paitti matikassa, mä en pysty. Seuraava aihe on trigonometria, ei jessus ..

Mutta sillä lailla. Mä yritän tässä muutaman päivän sisään selostella asioistani tarkemmin, nyt mulla on jo kiire siivoomaan ja piirtämään Janitan piirrosta valmiiks. Ja ylihuomenna jo aatto, en voi oikeesti uskoa sitä. Tää syksy meni törkeen nopeesti, koko vuosi meni törkeen nopeesti, kohta mä oon jo kuustoista... Pelottavaa, mä jätän peruskoulun taakseni yheksän vuoden jälkeen. Mutta sitä ei nyt jaksa ajatella, antaa olla ja mennään vaan eteenpäin. 8>

Ja tässä ois vielä tällänen suht hyvälaatunen kuva yhestä mun piirroksesta, sen haluun vielä tähän laittaa. ADS'n piirustuskilpailuun meni, saa nähä miten käy. TH.fi taas sai kuvan Billistä, nää kaks parhaiten omasta mielestäni onnistunutta päätin sit lähettää. Onhan mulla vielä kummastaki toinenki piirros, mutta se Tom on aika järkyttävä ja toista Billiä en jaksanu alkaa kuvaamaan uudelleen... Ei nääkään mitään mestariteoksia ole, mä stressaan näistä liikaa, mun pitäs yrittää tavoittaa se piirtämisen ilo näitä tehdessäni. Mulla on liikaa suorituspaineita näistä piirroksista, en vaan rentoudu kunnolla kun piirrän idoleitani. Mut ei maha mitään, pitää harjoitella.

Estoy cansadísimo por todos.

Toivokaamme, että osasin kirjoittaa edes otsikon oikein.

KOKEET OHI ! Ei enää yhtään perhanan helkkarin samperin typerää paperilituskaa, johon mun pitäisi rustata metrikaupalla vastauksia ja päntätä niitä varten päiväkausia. Ei enää muutamaan viikkoon. Mä pääsen omaan rauhaani omiin oloihini eikä tarvitse huolehtia koulusta. Mä saan nukkua taas pitkästä aikaa, mä saan maata sängyssä ja rauhottua. Mä saan katsella ulos ikkunasta valkeaa maisemaa, mä saan karata pakkaseen hiljentymään ja vain olemaan. Ei mitään kiireitä, ei paineita, ei mitään.

Ette oikeesti ymmärrä miten ihanalta tää tuntuu. Mä oon ollut niin paniikissa viime aikoina, yrittänyt pakottaa itteni kaikista kokeista läpi ja nyt se on viimeinkin ohi. Mun tarvii vaan ladata akut, rentoutua, palauttaa mielentilani ja palata kaikkeen järjissäni. Yhteishaku alkaa kahden kuukauden päästä, järkyttävää. Mun hakutoiveeni alkaa olla aika selkeet. Luther-opisto (=Seurakuntaopisto), Pohjois-Karjalan ammattiopisto, Tammerkosken lukio. Nuoriso-ohjaajan tutkinto ammatillisilla, sitten kaiketi kuvislinja lukiosta, mä todella toivon etten sitten sinne joudu, mä en haluu kirjoittaa. Mut jos joudun, kirjotan äikän, ruottin, enkun ja jonkun reaalin, tyyliin uskonnon tai jotain. Se on ainakin selvää, kaksoistutkintoa en lähde suorittamaan, se menee yksinkertasesti liian pitkälle mun sietokykyä ajatellen.


Opo katteli mun yläasteen numeroita. Tasainen rivi ysejä, muutama kasi, kymppejä ja pari seiskaa päässyt sekaan livahtamaan, mutta ei siinä muuta ollut. Se sano et tää on ilmiselvä lukioon tähtäävän oppilaan todistus. Mutta ei, mua ei saa lukioon ku pakottamalla. Mä haluisin ensisijaisesti Tykkiin lukioon, mut hei, mä en ole todellakaan laittamassa sitä ykköseks ja muilla paikoilla sinne pääsy on suoraan sanottuna mahdotonta. Kovatasosin lukio koko kaupungissa, ei normilinjaa vaan ainoastaan ilmasutaidepainotus. Se mua siinä kiinnostaa, kaikki mahdollisuudet. Mutta se ei kuitenkaan ole se mitä mä koko sydämestäni haluan, mä en halua vaan olla kolmea vuotta koulussa ja sit huomata et mulla ei ole mitään, minkä päälle alkaa rakentaa työelämää.


Sitten iloisia asioita. En nyt kauheesti jaksa puhua, mutta sunnuntai oli ihana päivä. Käytiin Annan, Saran ja Roosan kanssa vähän Andiamossa, löyty tälläset, mä rakastuin noihin ! Ne on ihanat, olkoonkin etten ikinä osais kävellä noilla, toi väri ja kaikki, aivan ihanat. Tossa ne on Roosan jalassa, mä en seiso niillä ihan noin järkyttävästi 8D

Ihanat, muuta en osaa sanoa. Sitten haluan näyttää koko päivän ensimmäisen kuvan, joka on tälläinen sen takia että Anna päätti mennä piiloon samalla kun otin kuvaa ilman salamaa 8D

Mun oma pullani ♥ Ihana ihminen, oikeesti, niin ihana. Yks ihanimpia ihmisiä joita vaan tunnen, oon niin onnellinen että sain mahdollisuuden tutustua Annaan ja sitä kautta kaikkiin niihin jotka on mulle tärkeitä ♥

 Pullarakkaani tykkää mennä Roosan lipan taakse piiloon, on se ihmeellinen ihminen kun kauniit kasvonsa peittää. 8<

Oh baby, light's on
But you're mom's not home
I'm sick of laying down alone, hey
With this fever, fever, yeah
My one and own
I wanna get you alone
Give you fever, fever, yeah 

Hirtän muuten jonkun, tää vehje meinaa kuulkaas kuolla .. Se päätti järkyttävän törkeesti että hei, minäpäs en enää annakaan siirtää mitään tiedostoja ! Mä menin sit tyhmänä poistamaan kaikki Adamin musiikit ja tässä sitä ollaan, mä en voi kuunnella sitä enää ku koneella ja radiosta jos sitä sattuu tulemaan ja tietty levyltä, mut en voi vaan alkaa bussissa kuunteleen kun tuntuu siltä et haluun. Ärsyttää niin törkeesti, mä en tykkää tästä ollenkaan. Mä en nyt löydä kaikista näistä papereista et mikä oli takuuaika, mut vuosi se tais olla ja se alkaa olla ohi, aika reilustikin ohi. Tässä se muuten onkin, vuosi takuu ja siinähän se. Mä en nyt todellakaan tiedä mitä teen, haluun pyytää uuden mut en voi. Iskä ja äiti on päättäneet antaa mulle lahjaks jouluna rahaa, jos mä nyt pyydän tämmösen nii siinähän se, menee rahat ku toi maksaa aikas kivasti. Ja mä tarviin ne rahat matkustamiseen, reissaamaan pitää päästä.


Eiköhän se siitä valittamisesta. Mä meen nukkumaan, huomenna pääsen kahdelta kuuden tunnin päivän päätteeksi, kotona alan tehdä Janitan pyytämää piirrosta ja sellasta. Eiköhän tää onnistu jotenkin, perjantaina menen sinne sössöön taas vaihteeks ja lauantaina laulamaan, jos ääni vaan kestää. Flunssaa vähän, kurkku kipeenä ja yskin kuivasti, ei kivaa tämäkään.

There's nothing in my head, it feels like I'm loosing myself.

Eilen oli ihana päivä. Tänään oli ihana päivä. Huomisesta tulee ihana päivä. Mä en osaa enkä pysty sanomaan muuta, en vaan pysty.

Eilen oltiin Janitan kaa kaupungilla ja illalla sössössä, oli ihan mahtavaa. Illalla kotiin päästyäni sit aattelin et ku Anna tuli kipeeks nii voin viettää lauantain kaupungilla miittailemassa niinku olin pitkän aikaa suunnitellu. Niinpä me lähettiin Roosan kanssa aamulla vähän ennen yhtätoista bussipysäkille ja mä vietin aivan mahtavan päivän, sisko häippäs siinä kahen maissa. Mutta meillä jotka jäätiin oli niin mahtavaa, musta oli ihanaa viettää aikaa muiden TH-fanien kanssa ja tavata ihmisiä. Sain kavereita ja on niin törkeen hyvä mieli et ei mitään rajaa, mahtavaa.

Ja koska Anna on parempi, se tulee huomenna tänne 8> Mulla on rutkasti suunnitelmia, jossain vaiheessa tullaan tänne meille käymään ja näytetään tää puska missä mä asun, sit ollaan kaupungilla ja kaikkee. Toivottavasti Sara ei nuku pommiin ja Anna saa sen samaan junaan kanssaan, muuten tulee kiirettä aikataulun kanssa. (Minkä aikataulun, mulla mitään sellasta ole o.o) Mutta siis näin, hauskaa tulee ja se on pääasia.

Kuvia mä en tähän vielä oikeen saa, tässä nyt muutama mun meikkileikeistä ja sitten tollanen pieni järkytys minkä iskä koki ku haukkas nakista palasen.

Nami. Onneks oon kasvissyöjä.

Sen halusin muuten vielä mainita, että mä teen muutaman lisäblogin tähän rinnalle. Syytä tähän voittekin pähkäillä hiukan itseksenne... Sanotaanko ihan vaan vinkkinä että yhdellä on pituutta 51 ja toisella 49 lukua. Joko arvaatte mitä tuleman pitää ?

But if I don't want to ?

Mä tuun hulluks. Mulla on tän vuoden loppurutistus menossa ja mä lipsun. Mä istun tässä koneen ääressä kemiankirja sylissä, luin koealueen kerran ja pää on tyhjä. Mä en pysty tähän, en ihan oikeesti pysty. Mä en oo ehtinyt nollaamaan aivojani yhteiskuntaopista ja mun ajatukset on kaikkialla muulla, mä en voi keskittyä. Ja kone tarkistaa itseään läpikotasesti eli suomeks sanottuna pitää järjetöntä mekkalaa ja muualla talossa on sitten huutoa, kiljumista, juoksemista, ravaamista ja musiikkia sen verran, että tää on ainoa paikka lukea. Tietty voisin lukittautua vessaan, mutta no, mä en viitti tähän aikaan päivästä saada kuuden ihmisen vihoja niskoilleni enkä mä viitti mennä sinne valkoisten kaakeleiden keskelle pelkäämään jokaista heijastusta ja varjoa.

Että pelkäänkö mä ? Kuulkaa, ette ees voi ymmärtää miten paljon. Mä pelkään omaa varjoanikin. Mä oon ollut monta viikkoa hermoromahduksen partaalla näitten pelkojeni kanssa. Mä pelkään yksinkertaisesti kaikkea. Pimeetä, hiljaisuutta, hengittämistä, silmien sulkemista ja avaamista, yksin olemista, käytäviä, portaita, ikkunoita, ovia, heijastavia pintoja... Ihan mitä vaan. Sisko katto Scary Movie nelosta tossa aulassa, mä onneton satuin olemaan siinä vieressä ekat kymmenen minuuttia. Saw ei nyt sinänsä ollut vielä ihan kauheeta, mutta se Kaunakohtaus... Emma lakkas välittömästi kattomasta sitä leffaa, jos on olemassa joku kauhuleffa mitä se likka ei kato nii se on Kauna. Ihan sama ku mun serkulla, Kaunaa se ei kato mistään hinnasta, vaikka sen pieni yksiö on täynnä kauhuleffoja.

Mun pitäis nyt vaan mennä lukemaan. Mutta kun en halua enkä pysty, en voi keskittyä. Kolme koetta jäljellä, joululahjat kesken, kirjoja luettavana, tekstejä tekemättä, sitten on kaikkia muita. Huomenna kaupungille Janitan kaa, lauantaina sama homma Annan ja Saran kaa, sunnuntaina Kauneimmat joululaulut jos jaksan paikalle raahautua. Maanantaina armoton matikkailtapäivä, tiistaina espanjaa. Keskiviikkona mulla ei ole yksinkertaisesti mitään. Mä tulen kotiin, suljen silmät ja yritän rauhoittaa mieleni. Toivottavasti se onnistuu jotenkin. Ja sitten seuraavan viikon lauantaina osallistun sellaiseen tempaukseen kuin Operaatio Jouluvuori, mennään porukalla laulamaan joululauluja sellaisten ihmisten luokse jotka ei pääse meidän luokse kirkkoihin tai muihin sellaisiin. Uskon et siitä tulee mahtavaa, Janitan kanssa sinnekin oon menossa.

Tuota. Kuvapostausta on sitten tulossa, toin eilen kuvistyöt akatemiasta kotiin ja kyllä mun on myönnettävä että oon mä vähän ylpee. Siinä joukossa on kaks työtä joista mä oikeesti pidän ja paljon, ainakin sen pienemmän vois laittaa esillekin jonnekin ihan kehyksiin, en ehkä kehtaa pyytää iskää hankkimaan kehyksiä sille isommalle ku se on aika iso työ, ei se nyt sentään oo mun sormenpäistä toisiin sormenpäihin kun kädet levitän sivuille mutta aika lähelle jo päästään. Se on isompi ku Pistoksen synty, senkin voisin muuten kuvata, voi vähän sitten verrata ja kattoa oonko mä kehittynyt ollenkaan.

Äh, mä haluun kattoon Picassoa ! Haluun taas nähdä sen töitä, ne oli aivan upeita. Samaten mä haluan nähdä Gigerin töitä. Sen näyttely oli Tampereella ja mä en mennyt sinne, mua edelleen sapettaa tää asia. Sara Hildénin tarjontahan on ihan hyvää, mutta mä haluaisin sinne jotakin oikeesti maailmanluokan taidetta, just Gigeriä tai Picassoa. Gigeriä saan ihan varmasti oottaa vuosia, lähen jonneki muualle sitä kattomaan sitten, Picasson kanssa sama homma. Ei muuta ku Ranskaan ja Louvreen, se olis ihan tosissaan mun unelmien täyttymys. Ja sit mä haluan Ateneumiin, sen tarjonta ei nyt vaan tunnu kiinnostavalta, liian tavallista. Mä haluan jotakin outoa ja hämmentävää, silmäniloa. Kiasmakaan ei nyt taida olla hyvä...

MUT HEI. Turun taidemuseossa tollanen. Vaikuttaa kiinnostavalta, siinä ois syytä lähteä vähän matkalle.

http://www.turuntaidemuseo.fi/index.php?cat=126&lang=fi&mstr=2

Mutta mä mietin tätä asiaa vaikka sunnuntaina lisää, nyt meen jatkamaan sitä lukuyritystä ja suihkuun ja kaikkea. Että sillä viisiin, se om moro.

Leikin siinä vähän kameralla, Roosan laseilla ja peilillä, kaiken päälle kun vielä kuvanmuokkausta niin sehän loistavaa. ._. Samaan syssyyn muutes vielä tää, mä oikeesti tykkään tästä, värimaailma on ihana.

I can't do this on my own.

Mä itken taas järjettömästi. Itken sokeana ja tärisen, mä istuin parvekkeella pelkkä T-paita ja farkut päälläni vähän pidemmän aikaa itkemässä. Mä en yksinkertasesti ymmärrä tätä. Ehkä Anna on oikeessa, sen on vaan loputtava. Tää ei toimi näin, jos mä en kerran käy tälläsenä ku oon enkä ees sillon ku haluan muuttua, onko mun järkee edes yrittää ?

Äiti suuttu mulle ihan vitusti, se ny auttaaki mua tosi paljon. Tuntuu et oisin taas vitosella, siitä on kolme ja puol vuotta ja mä menetän taas rakkaan ennen ku oon edellisestäkään toipunu. Mä en yksinkertasesti pysty tähän. Miks pitäs olla samanlainen ? Kukaan mun kavereista ei oo samanlainen ku mä, kenenkään kanssa me ei pidetä täysin samoista asioista ja kaikkien kanssa mulla tulee jotakin sanaharkkaa ja se on normaalia, ihmisten kuuluu väitellä asioista ja puhdistaa ilmaa. Mutta vittu ei näin.

Mulle riittäis ihan vaan se et lähetettäis ees viestejä netin kautta jonku kerran viikossa, jo pelkästään se olis tarpeeks. Oikeestaan me jo oltiin sillä tasolla, meiän ei ois tarvinnu alkaa puhua siitä yhtään enempää. Mä en halunnu puhua, mä sanoin sen sulle.

Mulle tärkeet ihmiset asuu kaikki jossain helvetin satojen kilsojen päässä ja mä hädin tuskin näen niitä. Täällä asuu ainoastaan Tiia ja Janita ja niitäki mä nään tyyliin kerran viikossa jos sitäkään. Tiian kanssa mulla on yhteistä just ja just se et musamaku on jollain kieroutuneella tavalla samankaltainen, Janitan kanssa ny on Lambertit ja Tuiskut ja nää, lapsirakkaus jollain tavalla, kummanki kanssa puhun pojista koska se on helppoa, ne voi sanoa jotaki niiden käytöksestä ku ne näkee ne samaan aikaan ku mäki. Miks meiän pitäs olla samanlaisia ? Ihmisten kanssa voi puhua vaikkei ajatteliskaan tai käyttäytyis samalla lailla, erilaisuudesta ei tarvii välittää.

On se ny kiva sit. Mä meen hakkaan päätäni seinää tai lukeen sitä helvetin kemiaa et ees joskus pääsis kokeesta läpi.

Nyt kun olet siinä, jääthän vielä vähän.

Et.

Sä et jää, vaan sä jätät mut. Poistat mut elämästäs. Saat mut itkemään, teet sen mulle taas. Mä en vain voi ymmärtää miks sä ajattelet näin. Mä en voi ymmärtää miks sä et tunnu haluavan edes yrittää. Mä olen viikkokausia ajatellut karata koulusta junaan ja sun luo, mä kaipaan sun hymyä, mä kaipaan sun naurua, mä kaipaan sua.

Mä en tahdo. Mä olen luvannut etten jätä sua. Mä olen luvannut et oon sun kanssa. Mä olen rakastanut sua enemmän kuin on järkevää, mä rakastan sua edelleen enemmän kuin on järkevää. Mä päätin tehdä uhrauksia sun takia, mä päätin yrittää muuttua sun takia, etten menettäis sua. Mä en ole päässyt edes sanomaan sulle niitä asioita jotka haluan sanoa, ja sä teet näin. Se on väärin, sä et ole edes kysynyt mun mielipidettä asiasta.

Sä sanoit mulle, ettei mun pidä odottaa liikoja. Mä en odota. Mä vain haluan, että sä annat mun edes yrittää etkä heti aja mua pois. Koska se satuttaa mua enemmän ku mikään muu.

And there's never a night I sleep

The phone's been patient to hear your call
But you never touched the dial
You never touched the dial, now I know
There's someone I wish walked through these halls
But you'll never take the chance to come home
So come home

 Eyes Set To Kill - Come Home

Mä oon rakastunut tohon biisiin. Se on uskomattoman kaunis ja se saa mut kaipaamaan. Tulee aina niin törkeen kova ikävä ja alkaa itkettää, mä en mahda sille mitään. Jos mä kuuntelen tän kerranki, mun pitää toistaa se, toistaa sitä niin kauan että musiikin kuuntelu on lopetettava tai mun on vain pakko vaihtaa biisiä etten itkis liikaa.

Mulla on suoraan sanottuna ollut mahtava viikko. Vaikka mun illat on mennyt turhan usein itkiessä ja pelossa, läksyjä tehdessä ja kokeisiin lukiessa ja lopulta mä oon vaeltanut päivät läpi horroksessa liian vähäisen unen takia, mä pidän tätä ihanana viikkona. Siihen on monia syitä, mä yritän tässä nyt kertoa niitä ja selventää päätäni taas pala palalta.

Maanantaista mulla ei ole oikeastaan mitään sanottavaa. Olin koulussa ja luin ussankokeeseen huonosti. Tiistaina huono lukeminen kostautui, meni koe aivan päin puuta, ensinnäkään mä en tiennyt ollenkaan mitä on apokryfikirjat ja siinä lähti jo kolme pistettä. Sitten meni muutakin pieleen, eli ei hurraamista. Ilta oli sitten paljon miellyttävämpi, vuoden viimeinen isoskoulutus pidettiin poikkeuksellisesti kirkolla ja me saatiin ensin hiljentyä, olla hiljaa, kuunnella pienen Raamatun kohdan muutamaan kertaan ja sitten kirjoittaa omista tunteista. Se tuntu hyvältä, mä nautin siitä. Mä en tiedä olisinko mä saanut tehdä niin, mutta mä rukoilin Olivian puolesta Essiä ajatellen. Mulle tuli sellainen tunne et se oli pakko tehdä. Hiljaisen hetken jälkeen juttelin Artun ja Lassin kanssa tauolla, se oli niin mahtavaa, ekaa kertaa mulla on oikeesti mahtavia kaveripoikia, jotka haluaa olla mun kanssa ! Meillä oli kivaa. Loppuosa me sitten oltiin harjoittelemassa rukousta, sitten kokoonnuttiin vielä yhteen laulamaan ja hartauteen. Mä lähdin kotiin Susannan, Cecilian ja Jorin kanssa, Jorin kanssa voisin periaatteessa tulla aina kotiinkin, me asutaan samalla suunnalla, se menee vaan pidemmälle ku mä. Tiistaina en tullut sen kanssa, mulla oli niin kiire etten yksinkertasesti voinut.

Keskiviikkona luin enkkua ja terveystietoa, illalla oli kuvis. Mä toivoisin et saisin kuvia kännykästä koneelle, mutta tällä koneella on ongelmia muodostaa yhteys mun kännykkään. En oikeesti tajua sitä, mun siskojen ja veljen koneeseen kyllä pystyy yhdistämään mut tähän ei. On se kumma homma. Kuviksessa sain työni hyvään vaiheeseen, se on valmis ensi kerralla. Mä oon suht tyytyväinen siihen, ei se ole täydellinen eikä paras mahdollinen, mutta hei, mä käyn kuviskoulussa vapaa-ajalla kehittyäkseni, en pitääkseni taitoa yllä. Sen mä voin tehdä itsenäisesti kotonakin. Illalla sitten yritin vielä kerrata ja tehdä ruottinläksyt, mutta en mä lopulta paljoa saanut aikaan ku Aukku soitti ja puhuttiin aika pitkällekin yöhön. Ei se tosin mua haitannut, ei mun mitään enkkua tarvitse paljon lukea, kielet on helppoja ja vaivattomia.

Torstaina oli siis se enkunkoe, mulla on vahva tunne et mitään ei menny väärin, mutta en voi olla ihan varma, koska yhdessä tehtävässä oli prepositioita, ne on mun ainoa heikko osa-alueeni koko kielessä. Mä olen niin epävarma niiden suhteen enkä mä voi oikeen lukeakaan niitä päähäni, mun pitää oppia ne käyttämällä niitä päivittäin. Eiköhän se onnistu vielä. Iltapäivällä oli opettajat vs. oppilaat sählypeli, jonne sai mennä vain jos silloisen tunnin opettaja oli pelaamassa. No, mun luokka meni sinne, vaikkei meiän opo todellakaan pelannut, tuskin se nainen on koskaan mailaan koskenutkaan. Mä ja kolme pelaamassa ollutta poikaa oltiin ainoot, jotka ei saanut siitä lintsaamisesta tuntia istumista, että tälleen. Ne luulee et ei saaneet mitään, ihan mielenkiintoinen luulo. Opo piti mulle yksityisen ohjaustunnin, me keskusteltiin jatko-opinnoista, opiskelupaikoista ja siitä, että mun pitää ottaa jostakin joku varma vauhtoehto. Se tarkoittaa sitä, että mun on otettava hakutoiveisiini jokin sellainen paikka ja koulutus, johon mun ei tarvitse hakea pääsykokeella.Nyt niihin kaikkiin on pääsykoe ja se on aika riskiä peliä, keskiarvolla pääsen vaikka minne, mutta jos pääsy koe menee pieleen... Auts. Ilta meni läksyjä lukiessa ja valmistautuessa terveystietoa kerratessa, en mä saanut sitäkään luettua riittävästi ja tuntu et en oppinut mitään.

No, perjantaina tein sen kokeen. Hyvin meni, ainakin toivon niin. Sitä ennen kemian kaksoistunnilla mä yritin tehdä parhaani ollakseni aktiivinen ja ymmärtääkseni asiat. Mä sain viime kokeesta muistaakseni 9½, ja koska oon ollut aivan uskomattoman aktiivinen nyt, mulla voi olla mahdollisuus kymppiin jos nyt saan 9½ tai paremman kokeesta numeroks. Itse mä päättelin näin, mulle riittää tietty ysikin, mutta tähtään korkeelle. Outoa asiassa on se, että mä vihaan kemiaa, ja nyt me käsittellään metallien kemiaa, jonka luulis olevan ihan järkyttävän vaikea aihe. Ei se kuitenkaan tunnu olevan niin vaikea, kyllä mä kokeesta pääsen läpi aika hyvinkin. Pitää vaan ymmärtää ne laskut, teoria ja sitten tajuta että kumpi aine hapettuu ja kumpi pelkistyy reaktiossa. Se on vaikee asia koko luokalle, mä en ole poikkeus sitä ajatellen. Se vaan on niin vaikea, en tajua miks. Koulusta mentiin itsenäisyyspäivän kirkkoon, sieltä sit päästiin kotiin.

Kun mä sit pääsin kotiin, mä värjäsin hiukseni. Yritin värjätä hiukseni. Meni rajusti pieleen, mä olin päättänyt kokeilla onnistuuko vaaleemmaks värjääminen. No kerpele, mitä luulette ? Tuloksena mulla on kullanvaalea juurikasvu ja oikeen iso juurikasvu onkin, loput hiuksista on edelleen punasta, joskin vähän vaalennutta punaista. Ei siis onnistunut, nyt mä joudun meneen kampaajalle värinpoistoon ja sitten uutta väriä kehiin. Harmittaa vähän, mä oon ollut yheksän vuotta ( ! ) kampaajalakossa, en haluis rikkoa sitä tulosta. Mutta ei maha mitään, äiti käskee tekeen tälleen.

Perjantai-ilta olikin sitten mielenkiintosta. Sössö eli suomeksi sanottuna nuortenilta pidettiin poikkeuksellisesti Tesoman kirkolla. No, mä en ole koskaan aiemmin mennyt sinne pimeällä ja kaikki tietää et oon altis eksymään .. Siinähän sit menin liikekeskuksen ohi, jäin kaks pysäkkiä liian myöhään, lähin kävelemään väärään suuntaan, tein täyskäännöksen ja kävelin Tesoman valtatielle ja lähdin kävelemään sitten sitä väärään suuntaan. Lopulta mä kyllästyin, käännyin ympäri ja kävelin bussipysäkille, jolla sitten tajusin et siinähän on se liikekeskus ja hetken päästä olinkin jo kirkolla. Ilta oli ihana, Mikko nauratti mua ja vähän meinas murjottaakin mulle leikillään kun potkin vahingossa kitaraa, olin vaikeessa paikassa siinä sohvalla ja jaloilla oli liian vähän tilaa. Oli hauska ilta, olin Janitan ja Heidin kanssa, puhuin hetken Elisan kanssa ja Mikko oli siinä lähellä, ainoa huono asia siinä oli sitten se ettei se ehtinyt halaamaan mua ennen ku lähdin. Hyvä mieli kuitenkin jäi.

Lauantaina mä olin Järvenpäässä Annan, Aukun ja Roosan kanssa. Meillä oli mahtavaa, loppuillasta sitten mentiin Annan ja Roosan kaa käymään Lotalla ja onnittelemassa sitä, se vietti synttäreitään. Sen vierailun takia sitten kävi niin hassusti että me myöhästyttiin junasta 8D Kun ensin me käveltiin Lotalle ikuisuus ja meiän ois pitäny heti lähtee käveleen takas nii ei me sit muuta ku "myöhästyttiin" junasta ja mentiin seuraavalla. Koska sen tempun takia meiän liput ei enää käyneet, mä annoin ne Annalle, ja se on tulossa sitten ens lauantaina tänne jonkun kaverin kanssa. Paremmaks siis vaan menee, mun joulukuu muuttuu hetki hetkeltä paremmaks.

Ens viikon tiistaina mä menen Aleksanterin kirkkoon katsomaan Antti Tuiskua livenä Janitan ja sen äidin kanssa, mä oon ihan täpinöissäni siitä ! Mä oon nähnyt sen aiemmin vaan kerran livenä, ja silloinkin näin sen pään Anttilan levyhyllyjen yli, hyvä kun ees sitä näin, oli se niin pieni mies. Ja sit sitä seuraavana maanantaina meen Roosan kanssa Uniklubia akustisena kuunteleen, meille tulee kivaa 8>

Nyt varmaan alkais riittää. Mä oon juonu vähän liikaa vettä, eihän tässä oo iltakaheksan jälkeen menny ku kaks kertaa viiden desin vesipullo tyhjäks, samaten yks iso yli puolen litran vesilasi. En juonu eilen tarpeeks aamulla, siinä tämmönen juominen johtuu. Mut musta tuntuu koko ajan et kuivun, sen vuoks juon jatkuvasti. Aika pelottavaa, mut hei, mä söin toffeetaki äsken, sekin aiheuttaa janontunnetta. Mutta nyt riittää, mä taidan vähän ummistaa silmiäni ja levätä hetken, sitten vois taas vääntäytyä ylös ja julkaista yhtä tarinaa luvun verran, lupasin et tänään jatkuu taas. Sit alan lukee kemiaa ja yhteiskuntaoppia, kummastakin on loppuviikosta koe, mä otan kaiken mahdollisen hyödyn irti huomisesta vapaasta ja kertaan. Joo tiiän, aika tyhmää käyttää vapaa kertaamiseen ku on muitaki päiviä, mut mun on pakko. Espanjaa alan kertaamaan jo nyt, kokeeseen on kymmenen päivää mut haluan hyvän numeron, mun espanja ei saa tippua ysistä yhtään mihinkään, sillä on ainoastaan yks suunta ja se on ylöspäin.