maanantai 6. joulukuuta 2010

Nyt kun olet siinä, jääthän vielä vähän.

Et.

Sä et jää, vaan sä jätät mut. Poistat mut elämästäs. Saat mut itkemään, teet sen mulle taas. Mä en vain voi ymmärtää miks sä ajattelet näin. Mä en voi ymmärtää miks sä et tunnu haluavan edes yrittää. Mä olen viikkokausia ajatellut karata koulusta junaan ja sun luo, mä kaipaan sun hymyä, mä kaipaan sun naurua, mä kaipaan sua.

Mä en tahdo. Mä olen luvannut etten jätä sua. Mä olen luvannut et oon sun kanssa. Mä olen rakastanut sua enemmän kuin on järkevää, mä rakastan sua edelleen enemmän kuin on järkevää. Mä päätin tehdä uhrauksia sun takia, mä päätin yrittää muuttua sun takia, etten menettäis sua. Mä en ole päässyt edes sanomaan sulle niitä asioita jotka haluan sanoa, ja sä teet näin. Se on väärin, sä et ole edes kysynyt mun mielipidettä asiasta.

Sä sanoit mulle, ettei mun pidä odottaa liikoja. Mä en odota. Mä vain haluan, että sä annat mun edes yrittää etkä heti aja mua pois. Koska se satuttaa mua enemmän ku mikään muu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti