And there's never a night I sleep

The phone's been patient to hear your call
But you never touched the dial
You never touched the dial, now I know
There's someone I wish walked through these halls
But you'll never take the chance to come home
So come home

 Eyes Set To Kill - Come Home

Mä oon rakastunut tohon biisiin. Se on uskomattoman kaunis ja se saa mut kaipaamaan. Tulee aina niin törkeen kova ikävä ja alkaa itkettää, mä en mahda sille mitään. Jos mä kuuntelen tän kerranki, mun pitää toistaa se, toistaa sitä niin kauan että musiikin kuuntelu on lopetettava tai mun on vain pakko vaihtaa biisiä etten itkis liikaa.

Mulla on suoraan sanottuna ollut mahtava viikko. Vaikka mun illat on mennyt turhan usein itkiessä ja pelossa, läksyjä tehdessä ja kokeisiin lukiessa ja lopulta mä oon vaeltanut päivät läpi horroksessa liian vähäisen unen takia, mä pidän tätä ihanana viikkona. Siihen on monia syitä, mä yritän tässä nyt kertoa niitä ja selventää päätäni taas pala palalta.

Maanantaista mulla ei ole oikeastaan mitään sanottavaa. Olin koulussa ja luin ussankokeeseen huonosti. Tiistaina huono lukeminen kostautui, meni koe aivan päin puuta, ensinnäkään mä en tiennyt ollenkaan mitä on apokryfikirjat ja siinä lähti jo kolme pistettä. Sitten meni muutakin pieleen, eli ei hurraamista. Ilta oli sitten paljon miellyttävämpi, vuoden viimeinen isoskoulutus pidettiin poikkeuksellisesti kirkolla ja me saatiin ensin hiljentyä, olla hiljaa, kuunnella pienen Raamatun kohdan muutamaan kertaan ja sitten kirjoittaa omista tunteista. Se tuntu hyvältä, mä nautin siitä. Mä en tiedä olisinko mä saanut tehdä niin, mutta mä rukoilin Olivian puolesta Essiä ajatellen. Mulle tuli sellainen tunne et se oli pakko tehdä. Hiljaisen hetken jälkeen juttelin Artun ja Lassin kanssa tauolla, se oli niin mahtavaa, ekaa kertaa mulla on oikeesti mahtavia kaveripoikia, jotka haluaa olla mun kanssa ! Meillä oli kivaa. Loppuosa me sitten oltiin harjoittelemassa rukousta, sitten kokoonnuttiin vielä yhteen laulamaan ja hartauteen. Mä lähdin kotiin Susannan, Cecilian ja Jorin kanssa, Jorin kanssa voisin periaatteessa tulla aina kotiinkin, me asutaan samalla suunnalla, se menee vaan pidemmälle ku mä. Tiistaina en tullut sen kanssa, mulla oli niin kiire etten yksinkertasesti voinut.

Keskiviikkona luin enkkua ja terveystietoa, illalla oli kuvis. Mä toivoisin et saisin kuvia kännykästä koneelle, mutta tällä koneella on ongelmia muodostaa yhteys mun kännykkään. En oikeesti tajua sitä, mun siskojen ja veljen koneeseen kyllä pystyy yhdistämään mut tähän ei. On se kumma homma. Kuviksessa sain työni hyvään vaiheeseen, se on valmis ensi kerralla. Mä oon suht tyytyväinen siihen, ei se ole täydellinen eikä paras mahdollinen, mutta hei, mä käyn kuviskoulussa vapaa-ajalla kehittyäkseni, en pitääkseni taitoa yllä. Sen mä voin tehdä itsenäisesti kotonakin. Illalla sitten yritin vielä kerrata ja tehdä ruottinläksyt, mutta en mä lopulta paljoa saanut aikaan ku Aukku soitti ja puhuttiin aika pitkällekin yöhön. Ei se tosin mua haitannut, ei mun mitään enkkua tarvitse paljon lukea, kielet on helppoja ja vaivattomia.

Torstaina oli siis se enkunkoe, mulla on vahva tunne et mitään ei menny väärin, mutta en voi olla ihan varma, koska yhdessä tehtävässä oli prepositioita, ne on mun ainoa heikko osa-alueeni koko kielessä. Mä olen niin epävarma niiden suhteen enkä mä voi oikeen lukeakaan niitä päähäni, mun pitää oppia ne käyttämällä niitä päivittäin. Eiköhän se onnistu vielä. Iltapäivällä oli opettajat vs. oppilaat sählypeli, jonne sai mennä vain jos silloisen tunnin opettaja oli pelaamassa. No, mun luokka meni sinne, vaikkei meiän opo todellakaan pelannut, tuskin se nainen on koskaan mailaan koskenutkaan. Mä ja kolme pelaamassa ollutta poikaa oltiin ainoot, jotka ei saanut siitä lintsaamisesta tuntia istumista, että tälleen. Ne luulee et ei saaneet mitään, ihan mielenkiintoinen luulo. Opo piti mulle yksityisen ohjaustunnin, me keskusteltiin jatko-opinnoista, opiskelupaikoista ja siitä, että mun pitää ottaa jostakin joku varma vauhtoehto. Se tarkoittaa sitä, että mun on otettava hakutoiveisiini jokin sellainen paikka ja koulutus, johon mun ei tarvitse hakea pääsykokeella.Nyt niihin kaikkiin on pääsykoe ja se on aika riskiä peliä, keskiarvolla pääsen vaikka minne, mutta jos pääsy koe menee pieleen... Auts. Ilta meni läksyjä lukiessa ja valmistautuessa terveystietoa kerratessa, en mä saanut sitäkään luettua riittävästi ja tuntu et en oppinut mitään.

No, perjantaina tein sen kokeen. Hyvin meni, ainakin toivon niin. Sitä ennen kemian kaksoistunnilla mä yritin tehdä parhaani ollakseni aktiivinen ja ymmärtääkseni asiat. Mä sain viime kokeesta muistaakseni 9½, ja koska oon ollut aivan uskomattoman aktiivinen nyt, mulla voi olla mahdollisuus kymppiin jos nyt saan 9½ tai paremman kokeesta numeroks. Itse mä päättelin näin, mulle riittää tietty ysikin, mutta tähtään korkeelle. Outoa asiassa on se, että mä vihaan kemiaa, ja nyt me käsittellään metallien kemiaa, jonka luulis olevan ihan järkyttävän vaikea aihe. Ei se kuitenkaan tunnu olevan niin vaikea, kyllä mä kokeesta pääsen läpi aika hyvinkin. Pitää vaan ymmärtää ne laskut, teoria ja sitten tajuta että kumpi aine hapettuu ja kumpi pelkistyy reaktiossa. Se on vaikee asia koko luokalle, mä en ole poikkeus sitä ajatellen. Se vaan on niin vaikea, en tajua miks. Koulusta mentiin itsenäisyyspäivän kirkkoon, sieltä sit päästiin kotiin.

Kun mä sit pääsin kotiin, mä värjäsin hiukseni. Yritin värjätä hiukseni. Meni rajusti pieleen, mä olin päättänyt kokeilla onnistuuko vaaleemmaks värjääminen. No kerpele, mitä luulette ? Tuloksena mulla on kullanvaalea juurikasvu ja oikeen iso juurikasvu onkin, loput hiuksista on edelleen punasta, joskin vähän vaalennutta punaista. Ei siis onnistunut, nyt mä joudun meneen kampaajalle värinpoistoon ja sitten uutta väriä kehiin. Harmittaa vähän, mä oon ollut yheksän vuotta ( ! ) kampaajalakossa, en haluis rikkoa sitä tulosta. Mutta ei maha mitään, äiti käskee tekeen tälleen.

Perjantai-ilta olikin sitten mielenkiintosta. Sössö eli suomeksi sanottuna nuortenilta pidettiin poikkeuksellisesti Tesoman kirkolla. No, mä en ole koskaan aiemmin mennyt sinne pimeällä ja kaikki tietää et oon altis eksymään .. Siinähän sit menin liikekeskuksen ohi, jäin kaks pysäkkiä liian myöhään, lähin kävelemään väärään suuntaan, tein täyskäännöksen ja kävelin Tesoman valtatielle ja lähdin kävelemään sitten sitä väärään suuntaan. Lopulta mä kyllästyin, käännyin ympäri ja kävelin bussipysäkille, jolla sitten tajusin et siinähän on se liikekeskus ja hetken päästä olinkin jo kirkolla. Ilta oli ihana, Mikko nauratti mua ja vähän meinas murjottaakin mulle leikillään kun potkin vahingossa kitaraa, olin vaikeessa paikassa siinä sohvalla ja jaloilla oli liian vähän tilaa. Oli hauska ilta, olin Janitan ja Heidin kanssa, puhuin hetken Elisan kanssa ja Mikko oli siinä lähellä, ainoa huono asia siinä oli sitten se ettei se ehtinyt halaamaan mua ennen ku lähdin. Hyvä mieli kuitenkin jäi.

Lauantaina mä olin Järvenpäässä Annan, Aukun ja Roosan kanssa. Meillä oli mahtavaa, loppuillasta sitten mentiin Annan ja Roosan kaa käymään Lotalla ja onnittelemassa sitä, se vietti synttäreitään. Sen vierailun takia sitten kävi niin hassusti että me myöhästyttiin junasta 8D Kun ensin me käveltiin Lotalle ikuisuus ja meiän ois pitäny heti lähtee käveleen takas nii ei me sit muuta ku "myöhästyttiin" junasta ja mentiin seuraavalla. Koska sen tempun takia meiän liput ei enää käyneet, mä annoin ne Annalle, ja se on tulossa sitten ens lauantaina tänne jonkun kaverin kanssa. Paremmaks siis vaan menee, mun joulukuu muuttuu hetki hetkeltä paremmaks.

Ens viikon tiistaina mä menen Aleksanterin kirkkoon katsomaan Antti Tuiskua livenä Janitan ja sen äidin kanssa, mä oon ihan täpinöissäni siitä ! Mä oon nähnyt sen aiemmin vaan kerran livenä, ja silloinkin näin sen pään Anttilan levyhyllyjen yli, hyvä kun ees sitä näin, oli se niin pieni mies. Ja sit sitä seuraavana maanantaina meen Roosan kanssa Uniklubia akustisena kuunteleen, meille tulee kivaa 8>

Nyt varmaan alkais riittää. Mä oon juonu vähän liikaa vettä, eihän tässä oo iltakaheksan jälkeen menny ku kaks kertaa viiden desin vesipullo tyhjäks, samaten yks iso yli puolen litran vesilasi. En juonu eilen tarpeeks aamulla, siinä tämmönen juominen johtuu. Mut musta tuntuu koko ajan et kuivun, sen vuoks juon jatkuvasti. Aika pelottavaa, mut hei, mä söin toffeetaki äsken, sekin aiheuttaa janontunnetta. Mutta nyt riittää, mä taidan vähän ummistaa silmiäni ja levätä hetken, sitten vois taas vääntäytyä ylös ja julkaista yhtä tarinaa luvun verran, lupasin et tänään jatkuu taas. Sit alan lukee kemiaa ja yhteiskuntaoppia, kummastakin on loppuviikosta koe, mä otan kaiken mahdollisen hyödyn irti huomisesta vapaasta ja kertaan. Joo tiiän, aika tyhmää käyttää vapaa kertaamiseen ku on muitaki päiviä, mut mun on pakko. Espanjaa alan kertaamaan jo nyt, kokeeseen on kymmenen päivää mut haluan hyvän numeron, mun espanja ei saa tippua ysistä yhtään mihinkään, sillä on ainoastaan yks suunta ja se on ylöspäin.