Kotona taas ! Tässä noin tunti sitten tulin kotiin parin päivän reissulta Rajalasta, oli sitten niin uskomaton leiri ettei mitään rajaa. 20 nuorta, lauantaina muutaman tunnin ajan 17 vanhusta ja kolme ohjaajina toimivaa vastuuhenkilöä, aivan mahtava porukka. Mä haluaisin näyttää koko leirin videona, mutta mulla ei ole sellaista vaikka miten haluaisin... Koitan vain kertoa sen mahdollisimman elävästi ja niin, että te jotka tän satutte lukemaan ymmärrätte ja osaatte kuvitella edes pienen palan siitä mitä mä tunsin ja koin. Tästä tulee PITKÄ selostus, älkää kuolko kiltit.
Lauantaiaamu, kello kymmenen Tesoman Nordealla. Mä olin kauheen jännittynyt, mä odotin varmuutta siitä tuleeko Mikko vai ei, mun leirin onnistuminen riippu vähän liiankin paljon siitä. No, istutaan melkein kaikki siellä bussissa odottamassa lähtöä, puheensorinaa kuuluu kaikkialta, nauruakin, ja sitten Elisa ilmoittaa Mikon saapuneen kun sieltä kurvataan pihaan oikeen kunnolla 8D Sen isä kuulemma aina vetää samalle paikalle sillä samalla tyylillä, pröystäillen ja tulijasta ei koskaan voi erehtyä. Viime hetkellä ja tyylillä, jos niin voi sanoa. Mikko se sieltä sitten kapusi bussiin, meni sinne mun ja Tiian taakse takapenkille ja mä sain koko matkan kuunnella ihan hiljaa muiden puheita, mä en paljoa puhunu Tiian kanssa. En vaan keksiny puhuttavaa ja halusin kattoa minne ollaan matkalla.
Päästiin perille ja mentiin majoitusrakennukseen. No jösses soikoon, tytöille oli varattu yks iso huone ja siellä oli jäätävän kylmää. Me oltiin toppatakeissa ja täristiin ja mietittiin et lämpeneekö tää tästä ollenkaan, jätettiin sitten kamat sinne ja toivottiin parasta. Me talsittiin päärakennukselle ruokailuun ja tuskin kenenkään tarvii edes kysyä mitä tapahtui jos vähääkään tietää mitä Mikko tykkää tehä mulle ja mun kanssa. "Hihihi" ei välttämättä kuulosta sellaiselta asialta että sille repee niin että jalat voi pettää, mutta uskokaa mua, se on.
Vanhusten kanssa liikuskeltiin ympäriinsä, puhuttiin, tutustuttiin, vaihdettiin ajatuksia. Mä liikuin sellaisen aivan ihanan ja hurmaavan parkinsonia sairastavan naisen kanssa, mä autoin sitä ruokaillessa, mä olin kuvissa sen pyynnöstä ja autoin sitä kun se ei tahtonut onnistua kaikessa sairautensa takia. Mä en millään muista nimeä, mutta se nainen oli aivan ihana, mä nautin sen kanssa puhumisesta. Ja sekin tykkäs kirjoittaa, joten meille löyty heti yhteinen puheenaihe ja siitä sitten saatiin keskustelua aikaan ihan mukavasti.
Kodassa. Me mentiin koko porukka sinne, pieneen kotaan, minkä keskellä oli nuotio makkaroiden paistamista varten. Mä ja Tiia laulettiin, samaten Arttu ja Lassi ja Miskakin vähän laulo, meillä oli kivaa. Mikko katto mua sieltä toiselta puolen kotaa ja kun mä tuijotin takas hymyillen se kysy että mitä ja mä vastasin että mitä, hyvinki tavallista meiän kesken. Mua naurattaa pelkkä ajatuskin siitä, se oli mahtavaa. Ja sitten kun Aku paisto Mikolle ja itelleen makkaraa siinä tikussa, istui siis Mikon edessä. No se makkara putos siitä tikusta, Aku katto hetken järkyttyneenä ja sit kuulu "MUN MAKKARA !" kun Mikko tajus mitä tapahtu 8D Se näytti niin järkyttyneeltä, mä repesin totaalisesti ja olin pudota maahan istumapaikaltani, aloin itkeäkin ja Tiia siinä sitten yritti saada mua rauhottumaan, vaikeetahan se on ku mulla oli taas kerran liian hauskaa.
Kotareissun ja pienen jumalanpalveluksen jälkeen mentiin päärakennukseen. Mikko alkoi siellä sitten toden teolla naurattaa mua, se tuli mun eteeni laatikolle istumaan ja mä olin siinä ihan avuttomana pää käsissä ja yritin olla itkemättä, kyllähän mä sit lopulta itkin ku nauratti niin. Siinä samalla Tiia, Heidi ja Clarissa tekikin sitten sellaisen huomion, että Mikon tyttöystävä ei oikeen tykännyt asiasta, se kun oli siellä leirillä kanssa. Se katto mua pahasti ja näytti tosissaan siltä et ei pidä musta. Mua ahdistaa se, mut ei sillä oo väliä. Jos se luulee et mä, mä voisin viedä Mikon siltä nii mä en todellakaan ymmärrä mitä sen päässä liikkuu. Se tyttö on mua vanhempi, se on kaunis, laiha, vaikka mitä. Ja sitten vielä se että mä tiedän ettei mulla oo mitään mahollisuuksia, mä haluan olla vaan Mikon kaveri. Siinä kaikki mitä mä voin saada, mua voi pitää vielä sakkolihanaki kaiken lisäksi nii asia ei oikeen oo helppo.
Iltaohjelma oli aivan mahtava. Tiedätte varmaan sen Jos rakastat -leikin ? Me mentiin sitä. Ideanahan on siis sanoa viereiselle "minä rakastan sinua, jos sinäkin rakastat minua niin hymyilethän minulle" ja sen toisen on pystyttävä sanomaan "minäkin rakastan sinua mutta en juuri nyt voi hymyillä sinulle" nauramatta ja hymyilemättä. Mä ajattelin olevani suht turvassa, istuin Tiian ja Janitan välissä, Tiia vaan sai päähänsä et alotetaampas musta kierros vastapäivään 8D Mä kiljuin et ei varmana, se alotti sit toiseen suuntaan. Jatkettiin ja jatkettiin, kunnes tuli Janitan vuoro sanoa se mulle. Mä olin nauranu jo siihen mennessä ihan järjettömästi, piti aluks kääntää pää muualle ja sit ku käännyin takas Mikko alko hihittään, mä hajosin kirjaimellisesti ja kaaduin selälleni lattialle ku itsehillintä petti täydellisesti. Että mä nauroin, mä itkinki mut olin rehellisesti sanottuna onnellinen et pääsin pois, se on ihan mahoton leikki mulle.
Leikki sit jatkui. Todettiin et Aku on aikalailla lyömätön, se kaato ihmisen toisensa jälkeen kunnes pääs Mikon luo. Parin epäonnistumisen jälkeen se sitten sanoi jotain "Sulla on niin ihanan seksikkään karvaset polvet" ja Mikon pokka petti totaalisesti, mulla vielä pahemmin. Aku käytti samankaltaisia repliikkejä muihinkin, lopulta se piti minuuttien puhetta Hennalle ja Henna iski takas jatkuvasti uudelleen, homma puhallettiin sit poikki ku ne ei voineet voittaa toisiaan, kumpikin piti pokkansa sen verran loistavasti.
Mä esiinnyin parissa sketsissä. Toisessa, suomalainen-ruotsalainen-norjalainen-sketsissä mä olin ampuja, joka asteli paikalle, ilmoitti "SAATTE KAIKKI TOIVOA YHDEN ASIAN ENNEN KU MÄ AMMUN TEIÄT !" ja sen jälkeen ampui ne kolme. Oli hauskaa, harjotuksissa Tiia sano et oon ihana ku huudan silleen ja sit naurettiin niin et mä en tahtonu enää osata yhtään mitään, se oli ihan superkivaa. Tossa sketsissä olin siis avustaja, Hennan ja Janitan kanssa olin sitten ulkomaalainen junassa ja mun eteeni istui pariskunta. Juttuhan menee siis silleen et se pariskunta miettii et ulkomaalaselleki täytyy tarjota maitoa ja leipää, se kuitenki vastaa koko ajan että "no thanks". Lopulta pariskunta tajuaa olevansa törkeä kun ei oo ees esitellyt itseään ja herra osoittaa vaimoaan sanoen "my wife" ja ulkomaalainen ponkaisee pystyyn huutaen "NO THANKS !" ja juoksee karkuun, kun ymmärtää asian niin että herra tarjoaa vaimoaan. Mulla oli hauskaa, juoksin sermin taa ja repesin itelleni niin pahasti ku kuulin muiden naurun. Ja perään vedettiin sitten ponileikki, oli pienestä kiinni etten joutunu tekeen sitä Mikon kaa, mä oisin lahonnu täysin siinä vaiheessa.
Yö olikin sitten aivan järkyttävä. Meiän mökki ei lämmennyt vaikka me kuinka väännettiin pattereihin lämpöä, meillä paloi takka ja kaikilla oli vaatetta yllä enemmän ku kotioloissa vois kuvitellakaan. Poikkeuksena Henna, joka oli kuullut että pitää olla vähän vaatetta ja se sais sitten kehon oman lämmön nousemaan. Tottahan se on, ongelma oli siinä ettei sillä ollut hyvää makuupussia pitämässä lämpöä sisällä. Me nukuttiin kaikki huonosti, heräiltiin pitkin yötä, mä taisin kyllä kumminkin nukahtaa ekana. Mä nukahdan aika helposti jos vaan pysyn rauhallisena ja kuuntelen vaikka musaa tai en oo yksin.
Aamulla pakattiin, siivoiltiin ja syötiin. Kun mä tulin päärakennukseen ja istuin pöydän ääreen aikaa tappamaan ennen aamupalaa Mikko tuli siihen virnuilemaan ja hihittelemään, Henna ei oikeen käsittänyt miks mä aloin nauraa. Vastasin että no ton naama ja sen koko olemus on syynä, niinhän se onkin. Syödessä me sitten keskusteltiin kannibalismista, kauhuleffoista ja sen sellaisesta, ihme et meiän pöytäporukka eli mä, Tiia, Janita, Henna, Clarissa, Heidi, Arttu, Lassi ja Miska saatiin syötyä. Ja Miska sitten vähän söi, ei juma se oikeesti söi. Muutama leipä ja puurolautasellinen kahta eri murolajia, mehuja ja teetä ja vaikka mitä. Ja se on riuku, niin riuku ettei mitään rajaa. Se on jännä jätkä, hauska ja yksinkertasesti Miska, ei voi muuta sanoa.
Kun sitten oltiin lähössä tuulikaapissa oli vähän tungosta, mä seisoin oven takana ruokasalissa ja Mikko oli suoraan mun eessä. Meiän toinen pappi, Martti, änki siitä nopeasti ovesta pihalle, tietysti meiän piti peruuttaa. Mikko sitten hokas siinä et mä oon ihan sen takana ja alko vähän peruuttaa, mä karkasin ennen ku aloin nauraa hysteerisenä, se vaan virnuili mulle. Ja bussissa se rupes huuteleen mulle ties mitä ku Clarissa mietti et mitä tapahtuu jos painaa sitä nappulaa missä on nuotti, mä painoin sitä ihan kokeilun vuoks ja sit Mikko alko huutaa kaikkee, mä huusin takas et ei ollu mun idea 8D
Leiri loppu sitten virallisesti jumalanpalvelukseen Lielahdessa. Tiia ilmoitti että se haluaa häihin ja sano sitten et mun täytyy mennä naimisiin ja ottaa se kaasoks, mä sanoin sille et hommaapa mulle sit mies. Se käänty taaksepäin, kysy Lassilta et haluaako se naimisiin ja mä olen nyt siis menossa Lassin kanssa naimisiin 8D Jokseenkin naurattaa nyt, Lassi halus sitten Miskasta bestmanin ja Tiia on asiasta pahasti järkyttynyt, asia meinaa sitä et se joutuu tanssimaan Miskan kanssa. Tänä iltana polttarit ja meillä likoilla on jokaselle oma strippari, mä sain Severin ku Tiia niin ilmoitti, Severihän ei asiasta tiedä mitään, se vaan sattu vilkaseen Tiiaa ku me puhuttiin polttareista ja Tiia sai järjettömän naurukohtauksen 8D Saa nähä tuleeko tästä meiän naimisiinmenosta nyt sit mitään, me ei nähä huomenna eikä enää tänäänkään ._.
Jäi hyvä mieli. Viimeinen asia minkä mä kirkossa kuulin oli se ku Mikko huus mulle "moikka !". Mulle tuli niin hyvä mieli, mä pidättelin laulua koko matkan kotiin bussissa. Oli aivan ihana viikonloppu, mä oisin niin halunnu tän jatkuvan vielä pidempään. Mulla oli hauskaa, mä sain taas olla oma itteni, mä lauloin jatkuvasti jotakin ja tutustuin ihmisiin paremmin, mulle jäi aivan mahtava fiilis tästä reissusta. Uudelleen olen ehdottomasti menossa, tiistaina kirkolla sitten viimeinen koulutuskerta ja pitää toivottaa jo valmiiksi hyviä jouluja ja halailla ihmisiä, mut me nähään sitten myöhemminki taas uudelleen. Koulutus jatkuu keväällä ja siinä helmikuussa on taas leiri, isoskoe ja sitten nähdään pääsenkö jonnekin isostelemaan. Toivottavasti pääsen, mä haluan tutustua uusiin ihmisiin, luoda suhteita ja tuntea itteni hyväksytyks tälläsenä ku olen. Ja mä uskon että mä saan tuntea silleen, mä todella uskon siihen.
Kiitosta taas, mä yrittelen selitellä asioita taas tässä pian, kunhan aikaa vain löytyy 8>
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti