Aivot karkas, juu. Mä sain ruottin valtakunnallisesta ysin. Luokan paras, jotenki yllättävää? Oon tietty aika halvatun ilonen siitä numerosta, mutta joo... Loppujen lopuks se on vaan numero. Se ei kerro et mä osaisin sitä kieltä mitenkään.
Lähetin tänään Oprille kuulemma ihanimman tekstarin koskaan. Mikäs siinä, jos siitä on kiva lukea, et mä haluun hyppiä, kiljua, nauraa, halata sitä niin kovaa et siitä tulee rusina ja sit alkaa parkua ku ei se saa olla rusina, ja loppujen lopuks lapsettaa sit niin paljon et sanon "NÄÄÄÄÄÄÄIN iso hali sinne" niin mukavahan se on. Mutta mulla oikeesti oli aika hyvä päivä, hymyilyttää edelleen vaikken enää ookaan ihan noin ilosella päällä. Toikin ilosuus johtu oikeestaan vaan siitä, et ootan viikonloppua niin törkeesti, että kohta alan kiljua.
Jees. Mun terveystiedon esitelmä siirtyi taas viikolla, eli voin ensviikolla koittaa toteuttaa suunnitelmani ja pyörtyä siinä esittäessäni sitä, pääsen livistään cooperista. Perjantaina on enkun sanakoe, pitää muutes lukee siihen. Päätin nyt sit et en jaksa alkaa säätää sen espanjankokeen kaa, mä teen sen keskiviikkona, ei se ruottin koe oo ku laajennettu sanakoe nii ei kielet niin pahasti mene sekasin.
Sillä lailla siis, mukavastihan tässä menee. Huomaan nauttivani bilsasta, mä en missään nimessä tykkää kattoo kalvolta kuvia sian elimistöstä ku käydään ihmisen biologiaa läpi, mutta aina se voittaa maakuntaesitelmät. Ja pakkohan mun on pistää tunnilla kaikki peliin, mä luen ja luen ja luen ja koitan piirtää hyviä kuvia ja muutenki oppia asiat, että saan hyvän numeron kokeesta. En anna sille korppikotkalle syytä olla antamatta mulle kymppiä päättötodistukseen.
Whii. Laitan koneen kii, teen läksyt, etin vaatteita, pakkaan laukun ja kuuntelen Girugameshia. Siinä tän loppuillan ohjelma. Hyvinkös se sit menee, kunhan saan nukuttua. Toissa yönä nukuin viis tuntia, viime yönä huomattavasti enemmän mut katkonaisesti, kuuntelin käytännössä koko yön Reckless Lovea ja sitten näin painajaisia, vaikkei oo syytä nähdä niitä... Katotaan miten nyt käy. Odottelenpa tässä Olkan viestiäkin, haluun kuulla lisää Nemon tekemisistä että saan taas leikkiä Danielilla. Mutta joo, selittelen taas ehtiessäni.
keskiviikko 27. huhtikuuta 2011
maanantai 25. huhtikuuta 2011
To die for.
Nää on niitä hetkiä joina mä toivon, että oisin tajunnu kaiken aiemmin.
Oisin vaan ollu hiljaa. Oisin vaan hypännyt silloin. Oisin vaan uskaltanut.
Oisin ymmärtänyt tarpeeksi ajoissa.
Mä en olisi tässä eikä mun posket olis kyynelissä.
COME ON!
Huomenta päivää. En kyllä herännyt ihan vasta, mutta kumminkin. Lagaan tässä sängyn vieressä lattialla, tajuamatta taaskaan että mitä halvattua mä tässä lattialla teen... No eipä se mitään, risti-istunta lattialla on kiva asento ja kylkeen sujahtaa ajoittain ihan pieni tuulahdus, parvekkeen ovi auki kun tänne tukehtuu muuten. Ikkunakin on auki, talon puolelle en ovea jaksa avata ku tuuli sit paiskoo sitä auki ja kiinni ja ihmiset ravaa. Ei kivaa.
Eilen oli kivaa ♥ En laita tähän kyllä nyt yhtään kuvaa, koska mun on tarkotus tehä niistä muutama kollaasi. Plus että mulla on tää tapa et laitan pääasiassa semmosia kuvia mistä ei tunnista ihmistä kovinkaan hyvin, nyt en oo jaksanu lajitella noita kuvia ku niitä on niin törkeesti. Päälle 200 kuvaa, muutama video tosin seassa. Ja noi videot joutuu suodattimeen, mun ois pitäny vaan pitää turpani kii kuvatessa, noissa kuulee ku mä laulan O.O Oh shit, ei suotavaa. Oman puheen vielä voi kestääkin, mutta laulu menee yli. Hyi. Mutta jokatapauksessa, oli mahtavaa ja oon taivaassa. Ja ylipirteä ja iloinen vielä, aamulla ( = keskipäivällä) vedin päälle vaaleet farkut, tummansinisen topin, valkosen pitkähihasen ja mulla on kaulassa pinkkioranssikeltapunanen huivi .____. Hämmentävää. Mutta mun hartiat paloi eilen auringossa, ei kiva asia. Mä en oo koskaan aiemmin palanu huhtikuussa, inhottavaa ku jo tässä vaiheessa vuotta iho punottaa. Mut tää herätti hyvin, nyt alan metsästää vaatteita ja muokkaamaan vanhoja. Mähän en ole lähössä viikoks Rajalaan jos joudun pelkäämään et iho palaa, enkä muutenkaan astu ulos talosta ennen ku voin olla varma siitä et iho ei oo tomaatti ku palaan.
"Jenny could you come back home..." Anteeksi. Ongelma mulle. Ja Roosalle. Me hoilataan täällä täyttä häkää Danger Daysin biisejä, menee yli hilseen. Ei me aiemmin olla tälleen sentään seottu mistään levystä. Mutta sehän on periaatteessa vaan positiivinen asia, me ollaan hullaannuttu ihanasta musiikista, ei siinä ole mitään negatiivista. Päinvastoin, sitä positiivisempaa tapausta ei ole olemassakaan.
Mun pitäs nyt sit kirjottaa se masennustiivistelmä aivan valmiiksi. Alotan saman tien, pakko se nyt on tehdä. Sitten voisin edes leikata noi kankaat tyllihameeseen, tylli on siirtynyt lattialta sohvalle, edelleen yhtenä kappaleena tosin. Sitten voisin vähän koittaa alottaa takkiesitelmääni, mulla on viikko aikaa tehdä se. Auts. Mutta Miia antaa lisää aikaa, koska mun takkini ei oo vielä valmis. Mukava ihminen, jei. Sitten voisin käydä läksyt läpi ja tulostaa loma-anomukset ja läksylaput. Huomenna käyn heti aamusta apulaisrehtorilla niin saan uskonnonläksyt tietooni, pitää muuten pyytää ne kahelle viikolle. Auts, paha. Tykkään ussantunneista, opettaja on mahtava. Tunnit on enimmäkseen keskustelua, musta on kiva seurata sitä. Multa menee muuten kaks seuraavaa nuiskuntuntiakin ohi, että osaa olla ilkeässä paikassa pääsykokeet. Mutta no, eiköhän tää tästä.
Pääsykokeista puheenollen, mun lähihoitajakokeeseen tuli pieni mutka. Kutsukirjeessä lähetettiin viitenumero, jota sitten tarvitaan kun maksetaan pääsykoe etukäteen ennen sitä koetta, perjantaina on viimenen maksupäivä. No, se viitenumero ei käy, iskä ei saa sillä tehtyä mitään. Se käski mua soittamaan TAO'lle, mutta mä tiedän, etten saa puhelimessa sönkötettyä yhtään mitään, joten mun on parasta vaan lähettää sähköpostia sinne ku sillä lailla saan sitten selitettyä sen asian kunnolla. Ärsyttävää tämmönen, menee hermo.
Ja melko varmasti en saa nukuttua yöllä. Mun unirytmi on nyt menny niin ronkeliks ettei taaskaan mitään rajaa. Äiti sanoo että kun saa nukkua nii sillon myös nukutaan, mut mä en oo sellanen ihminen et voisin tehä niin. Mulla on menny viime viikot päin prinkkalaa ku en oo nukkunu kunnolla, se on vaan niin vaikeeta mulle. Mutta no, nyt sitten vaan käväsen vaikka vähän kävelemässä ennen kaheksaa, jos aurinko vähän antaa armoa, vähän väsytän itteäni siinä ja sitten koitan mennä ennen yhtätoista nukkumaan. Huomenna on kaheksasta kahteen, ei kovinkaan paha päivä, iltapäivän luen sitten kokeisiin. Tää miniloma meni päin puuta koulun kannalta, en oo viittiny avata kirjoja enkä muutenkaan tehdä mitään minkään eteen. Keskiviikkona ja perjantaina meen taas kirjastoon, luen kumpanakin päivänä bilsaa ja kemiaa, ne kokeet nyt on varmaan vaikeimmat. Keskiviikkona sovin espanjankokeesta, periaatteessa voisin tehdä sen tällä viikolla. Mutta katotaan sitä sitten. Oho, keskiviikkona on opekokous. Mahtavaa, saan yhen tunnin lisäaikaa kirjastossa. Että tuun hulluks sen kaa... Mutta pakko säästää bussimatkoissa, niin se vaan on. Keskustasta lähtiessä tarviin vaan yhden bussin, muualta lähtiessä pitää käyttää kahta ja se käy kukkarolle.
Sillä viisiin siis. Laitan tähän nyt kumminkin tän yhden kuvan, rakastuin siihen. Aivan ihana.
lauantai 23. huhtikuuta 2011
Sometimes I feel like I'm not the only one.
CB-päivä, voisko sanoa niin. MCR tosin on soinu koko aamupäivän, nyt sit viiden jälkeen vasta vaihdoin artistia, että joo.
Fiilikset? Joo ei kovin valoisat. Mä oon tylsistyny enkä keksi tekemistä. Mulla on monta metriä mustaa tyllikangasta lattialla odottamassa et kerään voimani ja alan työstää siitä hametta, mun tosissaan pitäis alkaa hommiin. Ei vaan tee mieli. Löysin ihan kivan ohjeen, sen avulla varmasti tulee hyvälaatunen hame, mutta tarviin sen motivaation. Lähtevien päivän tanssit ja kaks konfirmaatiota kesällä ei tunnu olevan tarpeeks iso syy alkaa toimia...
Miks auringon pitää paistaa noin? Mä haluaisin lähteä ulos, mut en haluu mennä tohon paisteeseen ja kuumuuteen. Enkä taaskaan tiedä minne menis. Eilen siinä puol yheksältä ilmotin äitille lähteväni kävelylle, vedin vaan kengät jalkaan ja hupparin niskaan ja kävelin kadun toiseen päähän. Ei siinä menny ku hetki ku olin järven luona, tepastelin rantakivikossa. Ajattelin hyppiä siitä sillan alle taas vaihteeks, mut en sitten uskaltanut. Se oli vähän velliä se mutanen maa, ja kun se viettää alas niin jyrkästi ja polku on tuskin kakskymmentä senttiä leveä niin en ala leikkimään liikaa. Ja se tie on siinä ihan vieressä, en haluu pelästyttää autoilijoita ilmestymällä ihan yhtäkkiä hillumaan siihen kaiteelle. Heti kun maa vähän kuivaa nii meen taas sillan alle istumaan ja katselemaan laineita.
Motivaatio tuntuu muutenkin olevan taas hukassa. Milloin se ei olis? Mä tutkailin eilen ATR'ää taas, katsoin sitä viimeisimmän luvun alkua ja olin kiljua turhautuneisuuden takia, miks en osaa? Mä en pysty jatkamaan siitä, mutta musta tuntuu väärältä ohittaa se kohta. Se on kuitenkin aika merkittävä osa Kaulitzien elämää, vaikka mä kirjotankin eri todellisuudessa, jätkät ei oo julkkiksia. Ja oon hukannu muutkin ideani siitä tarinasta, en enää tiedä miten jatkan, en tiedä mitä teen jotta päädyn siihen lopputulokseen jonka haluan. Tää ahdinko vahvistaa mun päätöstä kyllä sen verran, että en usko enää kauaa tuskastelevani tommoisten tekstien kanssa (en edelleenkään vihjaile lopettavani tarinaa!), ainakaan ennen kuin löydän sen inspiraation. Voi olla että on ihan hyväkin ottaa taukoa kirjoittamisesta, keskittyä enemmän roolaamiseen ja muihin juttuihin. Jos esimerkiksi syksyn ajan oon kirjoittamatta minkäänlaista fiktiota tai fantasiaa, edes jotain pientä novellia, mä voin saada lisää motivaatiota itseni ilmaisemiseen teksteillä. Tai vastaavasti mä voin hukata kokonaan halun ja voiman kirjoittaa muusta kuin ajatuksistani ja tunteistani. Toinen vaihtoehto on lopettaa tämmöiset "tunteiden ilmaisut" ja siirtyä kirjoittamaan fiktiota. Äh, katon sitä sitten joskus, kun se tuntuu ajankohtaselta, nyt mulla on velvollisuuksia. Ja mites sen sanois, vanha suola janottaa... ILMP kiusaa mun mieltäni. En lupaa jatkavani sitä, mutta en myöskään sano sen olevan täysin kuollut ja kuopattu. Mä saatan uusia sen alun ja aloittaa sen työstämisen uudelleen, katotaan nyt.
Yö oli taas kyllä jotain niin raivostuttavaa. Mä tuijotin seiniä, koneen näyttöä, kännykkää, tyynyä, Jereä, julisteita, ovea, ikkunaa, en keksinyt tekemistä. Päädyin sitten lukemaan, jatkan varmaan tänään jos sama mieliala pysyy. Tai sitten voisin kattoa D. N. Angelin, älkää edes kysykö miks mulla on tää. Mä on niin kyllästynyt keskiviikkona, aattelin et lainaan tän ajankuluks, lomalla on kumminki tylsää. Että nii, tässä on episodit 1-4 katottavana, kai ny ainaki yhen tänään sit katon. Ja Shizukon tytärtä koitan lukee enemmän, jos jaksan, on toi sinänsä ihan lukukelpoinen kirja, mä kaipaisin kuitenkin jotain... En mä tiedä, ehkä vois sanoa särmää. Ja jos sekään ei innosta, mulla on Bleach tässä. Ykkösosa, senkin lainasin tylsyyden takia. Piirrosjälki ei oo ihan sitä mitä toivoisin, ja mä haluan Death Notea... Kesällä sitten, lupaan sen itselleni. Kesällä Death Note taas, levitän sohvan ja istun päiväkaudet ahmimassa niitä, kunnes silmät verestää ja kroppa räjähtää liikkumattomuudesta.
Äh. Mä huomaan koko ajan kaipaavani vaan entistä enemmän viime vuoden lopputalvea, alkukevättä. Siinä ei oo järkeä, koska se oikeesti oli aika karseeta aikaa, epätoivosta. Mä luen monta kertaa kuukaudessa päiväkirjastani tekstejä siltä ajalta, ne on outoja. Siinä keväällä ne vähän ottaa tuulta alleen, aiheet muuttuu, mutta mukaan tulee niin paljon sellaisia aiheita, jotka ärsyttää mua, että ottaa väkisinkin päähän. En tajua mitä taaskin selitän, yh. Pitäs varmaan laittaa viestiä Oprille, mut en halua kiusata itteäni nyt enempää. Kyllä mä viikon kestän, sitten nään sen ja kiljun riemusta ja itken ja huudan ja varmaan räjäytän keskustan, koska vielä maaliskuussa mä tosissani luulin et en näkis sitä ikuisuuksiin.
Kesä vaan koko ajan mielessä. Cinema Bizarre ei oikeen sovi mulle sen takia mitä kaikkee se tuo mieleen. Ihanat kesäillat ensimmäisenä. Tulee ikävä ja huono olo ja kaikkee. Ja mä alan kaivata käteeni Death Notea entistä enemmän, koska mä kuuntelin ainoastaan CB'tä lukiessani sitä .. Että osaan olla tyhmä ihminen. Ja tänään aloin taas miettiä sitä miten haluun nähä Venlan. Pitää miettiä sitäki asiaa. Ja puhua Venlan kanssa, kerroin sille tänään et haluisin nähä sen mut siitähän se loppujen lopuks riippuu. Meiän suhde on vähän merkillinen, mut ei se tarkota, ettei se edelleen ois mulle tärkee. Se on ihana ihminen, en mä oikeen muuta siitä osaa sanoa.
Are you crying or is it the rain
Falling down to wash away your tears
Are you crying or is it your pain
I see glistening in your eyes
Say you want me to be near
Want those tears to disappear
Are you crying or is it the rain
Falling down to wash away your tears
Are you crying or is it your pain
I see glistening in your eyes
Say you want me to be near
Want those tears to disappear
perjantai 22. huhtikuuta 2011
Where we started?
Keksin tässä pohjattomassa tylsyydessäni sitten tälläisen idean. Musiikkia on kuunnellut koko päivän, vähintäänkin mielessäni hyräillyt, lauleskellut vähän sitä sun tätä ja tällä lailla. Ulkona on kaunis ilma, mutta mua ei silti pahemmin sinne huvita lähteä, ehkä mä vaan vierastan tota aurinkoa niin paljon. En oo saanut kuukausiin auringonvaloa ja nyt kun sitä on en suostu menemään ulos, mutta joo, tahdon ollakin kalpee. Mutta. Musiikkia. Mistä kaikki alkoi? Kuinka mä tutustuin bändeihin ja artisteihin, joita mä nykyään rakastan? Tässä esittelen muutaman.
TOKIO HOTEL
Ah. Mun ehdoton suosikkini, rakkain, ihanin, tärkein, fantastisin... Sille riittää adjektiiveja, mun aivoni ei vaan riitä niitä keksimään. Vajaat kaksi vuotta mä olen tätä kuunnellut, eli en todellakaan oo kovinkaan vanha fani. Tietty mä kuulin bändin biisejä jo sillon alakoulun puolella, olin sillon silleen "joo mitä ihmettä?"-tyyliin. Näin videoita viikonloppuaamusin telkkarissa, muistan ku katoin Billiä silleen ihmeissäni ja sit tuijotin Tomia ku se oli siinä kitaransa kanssa, Don't Jump on noilta ajoilta jäänyt parhaiten mieleen, ja joko se, Ready Set Go, Rescue Me tai niistä jonkun saksankielinen vastine on ensimmäinen biisi, jonka niiltä kuulin. Kuitenkin mä rakastuin vasta syksyllä 2009, tarkalleen ottaen 6.9.2009. Mä pidin musamaratonia, lupasin kuunnella kaikki biisit jotka mulle linkataan. No, Anna käytti tilaisuuden hyväkseen ja linkkas Heiligin. Mä kirosin sitä ensin ja tyyliin kiljuin kauhusta, kunnes ymmärrys iski. Ei ristus, mä rakastuin hetkessä. Tarvittiin vaan oikea biisi herättämään mielenkiinto. Voin tosissani rehellisesti sanoa, että Tokio Hotel on eniten mun elämääni vaikuttanut bändi, yksinkertaisesti tärkein mulle, vaikken koko aikaa sitä kuuntelisikaan.
CINEMA BIZARRE
Cinema Bizarre. Essin ansiosta. Mä olin kuunnellut I Came 2 Partyn joskus aiemminkin, mutten oikeen ollut vakuuttunut, en jaksanut kuunnella sitä kunnolla ja ajattelin et paskaa se on. Sitten viime keväänä puhuttiin Essin kanssa, se kertoi mulle mitä lauloi ja tälleen, linkkas ton mulle. Se iski ku salama taivaalta, taas tarvittiin vaan oikea biisi herättämään mun mielenkiintoni. Mua ärsyttää se, että tutustuin bändiin vasta sen hajottua, mutta mä lohduttaudun ajattelemalla, että hyvä musiikki ei koskaan kuole, ei koskaan.
BLACK VEIL BRIDES
Olikohan se tossa syksyllä, en edes muista. Roosa vaan sano et kuuntelepas tää. Mä sitten kuuntelin, katsoin videota ja mietin et tääpäs kiinnostava tapaus. Luin tietoja, kuuntelin musiikkia, selasin kuvia, upposin syvemmälle. Mä todella odotan sitä päivää, kun BVB ilmestyy Suomeen, ja mä odotan kesäkuuta, jolloin tulee uus levy, Set the World On Fire ! Roosan kanssa kiljuttiin tänään siitä. Olen edelleen kettuuntunut siitä, että kyllä Saksa, Tanska ja Ruotsi kelpaa, mutta Suomeen ei voida vielä tulla. Yh. Mutta kyllä ne vielä tulee, mä olen varma siitä, ja silloin mä olen paikalla.
MY CHEMICAL ROMANCE
Tästä ihmeestä saamme kiittää Opria. Tietysti oon kuullut My Chemical Romancesta jo pitkän aikaa, vuosien ajan, mutta Opri vasta sen kolautti oikeen urakalla. Se ihan ohimennen mainitsi kuunnelleensa tota biisiä koulussa muistaakseni kuvistunnilla, mä otin nimen korvan taakse. Siinä joulun aikoihin sitten aloin kuunnella biisiä, laitoin soimaan vähän useammankin kerran, latasin Creativeen ja hups, se onkin ylivoimaisesti soitetuin biisi... Se ei ole mun lempibiisi, ei lempparini MCR'n tuotannosta, mutta tärkeä sillä perusteella, että siitä kaikki alkoi.
ESCAPE THE FATE
Miks musta tuntuu, että Roosa vaikuttaa mun musamakuun aivan liian paljon? No kuitenkin. Se syksyllä sai iskän tilaamaan ETF'n kaks ekaa levyä synttärilahjanaan, se hehkutti tota biisiä mulle ja me oltiin sitä mieltä että tässä on maailman paras biisi. Ihana, uskomaton, upea. Siinä vaiheessa kun mulle tulee oikeen kunnolla mieli riehua ja kiljua ja tämmöstä, tää on loistava biisi. En osaa edelleenkään päättää, tykkäänkö enemmän vanhemmasta, Ronnien aikaisesta tuotannosta, vai onko tää uusi kuitenkin lähempänä sydäntä. Kumpaakin tykkään kuunnella.
EYES SET TO KILL
ROOSA PERKULE, voisin tällä hetkellä kiljua. Se nyt sitten ei osaa pysyä erossa mun musamaustani, tuputtaa uutta ja tietään täsmälleen mikä muhun iskee. No, eiköhän se sisko nyt tiedä kuitenkin melkosen paljon, sehän on elänyt mun kanssa vajaat viistoista vuotta. Kauhee ku se on vanha... No mutta. En tiä mikä oli eka biisi, mutta tää nyt tuli tässä ensimmäisten joukossa mieleen. Ja tietysti se iänikuinen Give You My All, mä niin rakastan sitä biisiä. Ja Come Home on edelleen ihana, uusin johon oon rakastunut on Ryan. Erityisesti lyriikat iskee muhun tän bändin osalta, tietysti melodiat ja muut on myös ihania, mutta lyriikat. Wau. Rakastan.
UNIKLUBI
Aukku. Ei sen tarvinnut ku ilmaantua mun elämään nii olin jo Uniklubissa kiinni. Toki sitäkin on tullut kuunneltua aiemminkin, mutta tosissani mä innostuin Aukun kautta. Uniklubi inspaa mua varmaankin suomalaisista bändeistä eniten, se on innoittanut moneen tekstiin, ja sitä kuunnellessa mulle tulee sellanen fiilis, et hei, mäkin voin olla jotakin. En tiä miks tulee sellanen, jotenkin siitä vaan tulee sellanen. Rakastan kävellä keskustan katuja ja kuunnella Uniklubia. En tiedä, mikä oli eka biisi jonka tältä bändiltä kuulin, tän biisin valitsin vaan sen takia että esiinnyn itse videolla. Tossa lopussa oon tossa ihmisjoukossa toisessa rivissä. Sinänsä ärsyttävää, tollon oli aika helkutin kylmä, mä ja Roosa paleltiin niin että pisteli ja mun piti hyppiä sen varpaiden päällä eikä sittenkään niihin tullut tuntoa takaisin, ja sit ihmisiä ei näy. Ne ois odottanut muutamaa sataa ihmistä, lopputulos oli sellaset kaheksankymmentä... Sen vuoks jouduttiin kuvaamaan tolla lailla, muuten siinä oikeesti näkyskin ihmisiä, eikä oltais siisteissä riveissä metrin välein.
AUTOMATIC LOVELETTER
Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä. Ja jälleen kerran Roosa asialla. Se vaan yhtäkkiä alko selittää "Kuuntele tää, oikeesti, tää on ihan sika hyvä" ja tämmöstä. Mä sit pyysin linkkaamaan ja olin silmät pyöreinä, täähän on loistavaa. Ei sitä oikeen voi selittää, mä vaan ihastuin tähän niin totaalisesti. Tykkään kuunnella iltasin sängyssä maatessani ja lukiessani jotain herkkää ja miettimään pistävää tekstiä. Ehdoton suosikki taitaa tältä bändiltä olla Back To Life, suosittelen ehdottomasti kuuntelemaan. Ne sanat. Muuta en pysty sanomaan.
Jeps. Siinä ois nämä selitykset sitten. Mä taidan jatkaa koneen kanssa tappelua ja kännykälle raivoomista, en tajua mikä sillä on ongelmana. Mä en voi vastaanottaa viestejä kokonaisina, ne tulee useiden minuuttien kuluessa pätkinä. Koko ajan ...(osa tekstistä puuttuu)... teksti. Revin silmät päästäni, raivostuttava vehje. Siinä kesäkuussa alan puhua iskälle et uus laite ois ihan käytännöllinen, tää ääliö sammuttaa itteensä ja sit vaatii vartin käynnistyäkseen taas. Tiedän että tässä on aika paljon kamaa, mutta osat putoaa ja muistitikku karkaa ku hukkasin sen läpän siitä jonnekin, se pieni pala mikä pitäs sen kiinni meni katki.
TOKIO HOTEL
Ah. Mun ehdoton suosikkini, rakkain, ihanin, tärkein, fantastisin... Sille riittää adjektiiveja, mun aivoni ei vaan riitä niitä keksimään. Vajaat kaksi vuotta mä olen tätä kuunnellut, eli en todellakaan oo kovinkaan vanha fani. Tietty mä kuulin bändin biisejä jo sillon alakoulun puolella, olin sillon silleen "joo mitä ihmettä?"-tyyliin. Näin videoita viikonloppuaamusin telkkarissa, muistan ku katoin Billiä silleen ihmeissäni ja sit tuijotin Tomia ku se oli siinä kitaransa kanssa, Don't Jump on noilta ajoilta jäänyt parhaiten mieleen, ja joko se, Ready Set Go, Rescue Me tai niistä jonkun saksankielinen vastine on ensimmäinen biisi, jonka niiltä kuulin. Kuitenkin mä rakastuin vasta syksyllä 2009, tarkalleen ottaen 6.9.2009. Mä pidin musamaratonia, lupasin kuunnella kaikki biisit jotka mulle linkataan. No, Anna käytti tilaisuuden hyväkseen ja linkkas Heiligin. Mä kirosin sitä ensin ja tyyliin kiljuin kauhusta, kunnes ymmärrys iski. Ei ristus, mä rakastuin hetkessä. Tarvittiin vaan oikea biisi herättämään mielenkiinto. Voin tosissani rehellisesti sanoa, että Tokio Hotel on eniten mun elämääni vaikuttanut bändi, yksinkertaisesti tärkein mulle, vaikken koko aikaa sitä kuuntelisikaan.
CINEMA BIZARRE
Cinema Bizarre. Essin ansiosta. Mä olin kuunnellut I Came 2 Partyn joskus aiemminkin, mutten oikeen ollut vakuuttunut, en jaksanut kuunnella sitä kunnolla ja ajattelin et paskaa se on. Sitten viime keväänä puhuttiin Essin kanssa, se kertoi mulle mitä lauloi ja tälleen, linkkas ton mulle. Se iski ku salama taivaalta, taas tarvittiin vaan oikea biisi herättämään mun mielenkiintoni. Mua ärsyttää se, että tutustuin bändiin vasta sen hajottua, mutta mä lohduttaudun ajattelemalla, että hyvä musiikki ei koskaan kuole, ei koskaan.
BLACK VEIL BRIDES
Olikohan se tossa syksyllä, en edes muista. Roosa vaan sano et kuuntelepas tää. Mä sitten kuuntelin, katsoin videota ja mietin et tääpäs kiinnostava tapaus. Luin tietoja, kuuntelin musiikkia, selasin kuvia, upposin syvemmälle. Mä todella odotan sitä päivää, kun BVB ilmestyy Suomeen, ja mä odotan kesäkuuta, jolloin tulee uus levy, Set the World On Fire ! Roosan kanssa kiljuttiin tänään siitä. Olen edelleen kettuuntunut siitä, että kyllä Saksa, Tanska ja Ruotsi kelpaa, mutta Suomeen ei voida vielä tulla. Yh. Mutta kyllä ne vielä tulee, mä olen varma siitä, ja silloin mä olen paikalla.
MY CHEMICAL ROMANCE
Tästä ihmeestä saamme kiittää Opria. Tietysti oon kuullut My Chemical Romancesta jo pitkän aikaa, vuosien ajan, mutta Opri vasta sen kolautti oikeen urakalla. Se ihan ohimennen mainitsi kuunnelleensa tota biisiä koulussa muistaakseni kuvistunnilla, mä otin nimen korvan taakse. Siinä joulun aikoihin sitten aloin kuunnella biisiä, laitoin soimaan vähän useammankin kerran, latasin Creativeen ja hups, se onkin ylivoimaisesti soitetuin biisi... Se ei ole mun lempibiisi, ei lempparini MCR'n tuotannosta, mutta tärkeä sillä perusteella, että siitä kaikki alkoi.
ESCAPE THE FATE
Miks musta tuntuu, että Roosa vaikuttaa mun musamakuun aivan liian paljon? No kuitenkin. Se syksyllä sai iskän tilaamaan ETF'n kaks ekaa levyä synttärilahjanaan, se hehkutti tota biisiä mulle ja me oltiin sitä mieltä että tässä on maailman paras biisi. Ihana, uskomaton, upea. Siinä vaiheessa kun mulle tulee oikeen kunnolla mieli riehua ja kiljua ja tämmöstä, tää on loistava biisi. En osaa edelleenkään päättää, tykkäänkö enemmän vanhemmasta, Ronnien aikaisesta tuotannosta, vai onko tää uusi kuitenkin lähempänä sydäntä. Kumpaakin tykkään kuunnella.
EYES SET TO KILL
ROOSA PERKULE, voisin tällä hetkellä kiljua. Se nyt sitten ei osaa pysyä erossa mun musamaustani, tuputtaa uutta ja tietään täsmälleen mikä muhun iskee. No, eiköhän se sisko nyt tiedä kuitenkin melkosen paljon, sehän on elänyt mun kanssa vajaat viistoista vuotta. Kauhee ku se on vanha... No mutta. En tiä mikä oli eka biisi, mutta tää nyt tuli tässä ensimmäisten joukossa mieleen. Ja tietysti se iänikuinen Give You My All, mä niin rakastan sitä biisiä. Ja Come Home on edelleen ihana, uusin johon oon rakastunut on Ryan. Erityisesti lyriikat iskee muhun tän bändin osalta, tietysti melodiat ja muut on myös ihania, mutta lyriikat. Wau. Rakastan.
UNIKLUBI
Aukku. Ei sen tarvinnut ku ilmaantua mun elämään nii olin jo Uniklubissa kiinni. Toki sitäkin on tullut kuunneltua aiemminkin, mutta tosissani mä innostuin Aukun kautta. Uniklubi inspaa mua varmaankin suomalaisista bändeistä eniten, se on innoittanut moneen tekstiin, ja sitä kuunnellessa mulle tulee sellanen fiilis, et hei, mäkin voin olla jotakin. En tiä miks tulee sellanen, jotenkin siitä vaan tulee sellanen. Rakastan kävellä keskustan katuja ja kuunnella Uniklubia. En tiedä, mikä oli eka biisi jonka tältä bändiltä kuulin, tän biisin valitsin vaan sen takia että esiinnyn itse videolla. Tossa lopussa oon tossa ihmisjoukossa toisessa rivissä. Sinänsä ärsyttävää, tollon oli aika helkutin kylmä, mä ja Roosa paleltiin niin että pisteli ja mun piti hyppiä sen varpaiden päällä eikä sittenkään niihin tullut tuntoa takaisin, ja sit ihmisiä ei näy. Ne ois odottanut muutamaa sataa ihmistä, lopputulos oli sellaset kaheksankymmentä... Sen vuoks jouduttiin kuvaamaan tolla lailla, muuten siinä oikeesti näkyskin ihmisiä, eikä oltais siisteissä riveissä metrin välein.
AUTOMATIC LOVELETTER
Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä. Ja jälleen kerran Roosa asialla. Se vaan yhtäkkiä alko selittää "Kuuntele tää, oikeesti, tää on ihan sika hyvä" ja tämmöstä. Mä sit pyysin linkkaamaan ja olin silmät pyöreinä, täähän on loistavaa. Ei sitä oikeen voi selittää, mä vaan ihastuin tähän niin totaalisesti. Tykkään kuunnella iltasin sängyssä maatessani ja lukiessani jotain herkkää ja miettimään pistävää tekstiä. Ehdoton suosikki taitaa tältä bändiltä olla Back To Life, suosittelen ehdottomasti kuuntelemaan. Ne sanat. Muuta en pysty sanomaan.
Jeps. Siinä ois nämä selitykset sitten. Mä taidan jatkaa koneen kanssa tappelua ja kännykälle raivoomista, en tajua mikä sillä on ongelmana. Mä en voi vastaanottaa viestejä kokonaisina, ne tulee useiden minuuttien kuluessa pätkinä. Koko ajan ...(osa tekstistä puuttuu)... teksti. Revin silmät päästäni, raivostuttava vehje. Siinä kesäkuussa alan puhua iskälle et uus laite ois ihan käytännöllinen, tää ääliö sammuttaa itteensä ja sit vaatii vartin käynnistyäkseen taas. Tiedän että tässä on aika paljon kamaa, mutta osat putoaa ja muistitikku karkaa ku hukkasin sen läpän siitä jonnekin, se pieni pala mikä pitäs sen kiinni meni katki.
Joskos sitä nyt saisin viimeisetkin epäilijät uskomaan, että mun silmäni ovat virheät, vaikka niissä on sinistäkin.
torstai 21. huhtikuuta 2011
You can run away with me anytime you want.
Tulin justiinsa parvekkeelta, piti puhdistaa kynnet vanhoista lakoista. Oli meinaan pinkit lakat ja sitten mustalla olin kirjottanut niihin "VOY A SER L", espanjasta vapaasti suomennettuna tarkoittaa "minusta tulee L", ja tämän sitten ymmärtänevät ne jotka ovat Death Noteen tutustuneet... Kuitenkin, melkosen kylmä siellä edelleen on. Ja kauhee melu. Me siis asutaan laitakaupungilla, tai no, reilun kymmenen kilsan päässä Tampereen keskustasta, mutta autoja on hirveesti. Tää johtuu siitä, että tosta pohjoispuolelta, ainakin mun aivojen kompassin mukaan, menee yks iso tie, mistä en sen enempää sano mitään, en mä tässä nyt ala kamalasti osoitetietojani jakelemaan.
Joo. Tässä revin varmaan ton otsiksen irti, se on niin epätasanen. Oikean silmän päältä se on kääntynyt ärsyttävästi oikealle, mun hiukset kun on hiukkasen taipusat, ja sitten toi vasen puolisko roikkuu silmän päällä. Ei paljoa kun joudun laseja kerran käyttämään, mutta sen verran että ärsyttää. Muutenkin tänään ollut vähän kyrpiintynyt olo, juoksentelin mustissa johonkin viiteen asti, sitten päätin että noi mun räjähtäneet farkkuni yrittää palelluttaa mut, nii vaihoin ne ehjiin kauppareissun ajaksi. Pitkästä aikaa mulla oli ihan kivaa äitin kanssa kaupassa, pääosin sen vuoksi, että se kassan kortinlukija kiukutteli ja mä sain pakata rauhassa, ilman äitin kommentteja mun tyylistäni. Ja hintaa pelkästään Prisman ostoksille tuli 157 euroa ja hilut päälle, muistaakseni, ja sitten käytiin vielä toisessakin kaupassa ja kulutettiin kolmisenkymppiä. No, iso perhehän tässä ollaan, mutta vähän turhaa tuli tosiaan ostettua. Mun kuulokkeet, permanenttitussi ja ripsari ei kuulu tähän turhuuksien osioon, sen mä olen päättänyt, lihatuotteet oli turhia. Oma mielipide, mä hymähtelen täällä tolle ajatukselle.
No mutta. Huoneen siivosin tänään taas vaihteeksi, se meni aika nopeesti. Laitoin Best Of''n soimaan englanniksi ja ei se ehtinyt edes loppuun asti soimaan kun olin jo valmis. Pöydät ny on tommosessa iloisessa hässäkässä, mutta mä tykkään siitä. Ei kaiken pidä olla järjestettynä millin tarkasti, mun huoneessa täytyy näkyä elämää. Sen vuoks mä laitan noita vaatteita, laukkuja, vihkoja, lehtiä ja paperisilppua lojumaan ympäriinsä, tää on mun huone ja siinä eletään, ei tää ole mikään näyttelyesine puhtaasta ja neutraalista kauneudesta. Tää on hässäkkä, piste.
Ja sitten oikeen ilosia asioita. Essi on, tai ainakin on piakkoin, täällä Tampereella. Pitää kattoa nyt sitten että mitä tässä tulee tehtyä, haluan nähä sen, mutta se nyt riippuu monesta asiasta että saanko nähä sen. Ikävä on kova ja mä täällä olen hyppinyt ilosta ja melkein kiljunut, aioin kiljua parvekkeella, mutta lopulta totesin että en saa ääntäkään ulos kun oli niin kylmä, ja ne autot piti jo tarpeeksi melua. Iloisia uutisia jatketaan Oprilla, mä nään senkin taas reilun viikon päästä. Ja loppujen lopuks sain ne loput pääsykutsut, nuoriso-ohjaaja ja lastenohjaaja, ja koska ne on samassa oppilaitoksessa ja valintakokeet on täysin samanlaiset, mä osallistun vain nuva-kokeeseen (suoraan sanottuna nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan valintakoe) joka pidetään kymmenes toukokuuta. Jännittää vähän, enimmäkseen junamatka, koska mun pitää lähteä kotoa joskus ennen neljältä aamulla. Siitä tosin ei olla vielä ihan varmoja, äiti lupas että puhutaan siitä vielä ja järjestellään sitä.
Sellasta mä tänään selittelen. Nyt mun pitänee laittaa kone kiinni ja alkaa säätää kaikkea muuta. Teen läksyt nyt loppuun, sitten muokkaan ton kassin, päätin että kirjotan siihen niin monen hyvän bändin nimen ku vaan keksin, saa nähdä millanen on lopputulos. Oikeastaan mua pelottaa tehä silleen, koska pelkään pilaavani hyvän kassin, mutta ei mahda mitään, nyt tehdään se mitä varten ton tussin ostin. Sitten voisin vähän lukea, yks kirja kesken ja vähän mangaa päälle, plus yks random-anime, lainasin vaan ku oli eilen tylsää kirjastossa sen jälkeen, kun olin tehnyt espanjan ja kemian läksyt ja lukenut bilsan koealueen jo kerran, enkä todellakaan lukenut sitä kuin sen kaksi viikkoa etuajassa juu... Kun mulle meinataan kymppiä nii mähän hommaan sen, mä en luovuta. Kymppi bilsasta päättötodistuksessa ei kuulosta ollenkaan pahalta.
Sanonpahan vielä, että nyt kun sain tän Danger Daysin viimein ladattua, pitää kyllä ostaa se levy sitten synttärien jälkeen kun on rahaa, mun pää on sekasin sen kuuntelemisesta. Cinema Bizarrea oon vähän pystynyt kuuntelemaan, ja vähän Tokio Hotelia, mutta siinä tää mun tän viikon soittolistani sit onkin. Danger Days, Final Attraction (joka sekin täytyy ostaa levynä!), Best Of ja Zimmer 483. En sit muista muuta kuunnelleeni, mielenkiintosta. Ei kun hei, Automatic Loveletteriä kuuntelin eilen, kirjastossa ja matkalla sinne. Ihanaa musaa täynnä koko viikko, se piristää mukavasti mieltä ja helpottaa oloa, vaikka vatsassa lepattelisi millainen määrä perhosia kirjeiden, valtakunnallisten, pelon, jännityksen ja odotuksen vuoksi. Nyt Olka varmaan jo odottaa mua jeesustelemaan, että siirryn tästä kännykän luokse, ennen kuin käy huonosti.
Joo. Tässä revin varmaan ton otsiksen irti, se on niin epätasanen. Oikean silmän päältä se on kääntynyt ärsyttävästi oikealle, mun hiukset kun on hiukkasen taipusat, ja sitten toi vasen puolisko roikkuu silmän päällä. Ei paljoa kun joudun laseja kerran käyttämään, mutta sen verran että ärsyttää. Muutenkin tänään ollut vähän kyrpiintynyt olo, juoksentelin mustissa johonkin viiteen asti, sitten päätin että noi mun räjähtäneet farkkuni yrittää palelluttaa mut, nii vaihoin ne ehjiin kauppareissun ajaksi. Pitkästä aikaa mulla oli ihan kivaa äitin kanssa kaupassa, pääosin sen vuoksi, että se kassan kortinlukija kiukutteli ja mä sain pakata rauhassa, ilman äitin kommentteja mun tyylistäni. Ja hintaa pelkästään Prisman ostoksille tuli 157 euroa ja hilut päälle, muistaakseni, ja sitten käytiin vielä toisessakin kaupassa ja kulutettiin kolmisenkymppiä. No, iso perhehän tässä ollaan, mutta vähän turhaa tuli tosiaan ostettua. Mun kuulokkeet, permanenttitussi ja ripsari ei kuulu tähän turhuuksien osioon, sen mä olen päättänyt, lihatuotteet oli turhia. Oma mielipide, mä hymähtelen täällä tolle ajatukselle.
No mutta. Huoneen siivosin tänään taas vaihteeksi, se meni aika nopeesti. Laitoin Best Of''n soimaan englanniksi ja ei se ehtinyt edes loppuun asti soimaan kun olin jo valmis. Pöydät ny on tommosessa iloisessa hässäkässä, mutta mä tykkään siitä. Ei kaiken pidä olla järjestettynä millin tarkasti, mun huoneessa täytyy näkyä elämää. Sen vuoks mä laitan noita vaatteita, laukkuja, vihkoja, lehtiä ja paperisilppua lojumaan ympäriinsä, tää on mun huone ja siinä eletään, ei tää ole mikään näyttelyesine puhtaasta ja neutraalista kauneudesta. Tää on hässäkkä, piste.
Ja sitten oikeen ilosia asioita. Essi on, tai ainakin on piakkoin, täällä Tampereella. Pitää kattoa nyt sitten että mitä tässä tulee tehtyä, haluan nähä sen, mutta se nyt riippuu monesta asiasta että saanko nähä sen. Ikävä on kova ja mä täällä olen hyppinyt ilosta ja melkein kiljunut, aioin kiljua parvekkeella, mutta lopulta totesin että en saa ääntäkään ulos kun oli niin kylmä, ja ne autot piti jo tarpeeksi melua. Iloisia uutisia jatketaan Oprilla, mä nään senkin taas reilun viikon päästä. Ja loppujen lopuks sain ne loput pääsykutsut, nuoriso-ohjaaja ja lastenohjaaja, ja koska ne on samassa oppilaitoksessa ja valintakokeet on täysin samanlaiset, mä osallistun vain nuva-kokeeseen (suoraan sanottuna nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan valintakoe) joka pidetään kymmenes toukokuuta. Jännittää vähän, enimmäkseen junamatka, koska mun pitää lähteä kotoa joskus ennen neljältä aamulla. Siitä tosin ei olla vielä ihan varmoja, äiti lupas että puhutaan siitä vielä ja järjestellään sitä.
Sellasta mä tänään selittelen. Nyt mun pitänee laittaa kone kiinni ja alkaa säätää kaikkea muuta. Teen läksyt nyt loppuun, sitten muokkaan ton kassin, päätin että kirjotan siihen niin monen hyvän bändin nimen ku vaan keksin, saa nähdä millanen on lopputulos. Oikeastaan mua pelottaa tehä silleen, koska pelkään pilaavani hyvän kassin, mutta ei mahda mitään, nyt tehdään se mitä varten ton tussin ostin. Sitten voisin vähän lukea, yks kirja kesken ja vähän mangaa päälle, plus yks random-anime, lainasin vaan ku oli eilen tylsää kirjastossa sen jälkeen, kun olin tehnyt espanjan ja kemian läksyt ja lukenut bilsan koealueen jo kerran, enkä todellakaan lukenut sitä kuin sen kaksi viikkoa etuajassa juu... Kun mulle meinataan kymppiä nii mähän hommaan sen, mä en luovuta. Kymppi bilsasta päättötodistuksessa ei kuulosta ollenkaan pahalta.
Sanonpahan vielä, että nyt kun sain tän Danger Daysin viimein ladattua, pitää kyllä ostaa se levy sitten synttärien jälkeen kun on rahaa, mun pää on sekasin sen kuuntelemisesta. Cinema Bizarrea oon vähän pystynyt kuuntelemaan, ja vähän Tokio Hotelia, mutta siinä tää mun tän viikon soittolistani sit onkin. Danger Days, Final Attraction (joka sekin täytyy ostaa levynä!), Best Of ja Zimmer 483. En sit muista muuta kuunnelleeni, mielenkiintosta. Ei kun hei, Automatic Loveletteriä kuuntelin eilen, kirjastossa ja matkalla sinne. Ihanaa musaa täynnä koko viikko, se piristää mukavasti mieltä ja helpottaa oloa, vaikka vatsassa lepattelisi millainen määrä perhosia kirjeiden, valtakunnallisten, pelon, jännityksen ja odotuksen vuoksi. Nyt Olka varmaan jo odottaa mua jeesustelemaan, että siirryn tästä kännykän luokse, ennen kuin käy huonosti.
maanantai 18. huhtikuuta 2011
Who they wanted to see?
Kumma kyllä mun on tänään vaikea keksiä mitään sanottavaa. Oon hermostunut. Mä sain tänään enkun valtakunnallisen ja numeroks tuli 9+, äikän kirjotelmasta taas sain 9½, eli ei missään nimessä mene huonosti. Silti menee tavallaan. Mä oon saanut vasta yhden pääsykoekutsun ja meen sinne kokeeseen, vaikka mulla ei ole mitään mahdollisuuksia. Koulutukseen haki ensisijaisesti kuus hakijaa yhtä aloituspaikkaa kohti, että mä hain sit vasta nelosena.. Ei siis mitään mahdollisuuksia, jos oletetaan et ykkössijalla haki kuus, seuraavallakin kuus ja sitä rataa, nii mähän oon siellä kahdenkymmenen huonommalla puolella. Ei todellakaan hyvä asia. Anna sai jo kutsunsa ja sehän tässä pelottavinta onkin, haettiin samaan opistoon, ei siis sen takia et päästäs samaan paikkaan, se on mulle vaan hyvä lisä opiskelupaikkaan, vaan sen takia et mä tykkään siitä paikasta ja se vaikuttaa hyvältä. Anna sit sano et posti vaan takkuilee, tosissani toivon sitä.
Kevät tulee ja rytinällä. Toi pieni oja, mikä on tossa ihan pienen matkan päässä ja jonka viertä kuljen päivittäin, kirjaimellisesti tulvii. Vedenpinta on noussut sellaset puol metriä ja se pikkukoski kohisee ku hullu. Aurinko paistaa, on tuulta ja on aika lämmintäkin, maa on kuivaa silloin kun hiekkaa ei pestä siitä pois. Nautin tästä, tää on mukavaa. Kotonaki tuntuu jo tosi keväseltä, vähän kesäseltäkin. Venla eilen vähän naureskeli, mulla oli kukkamekko päällä, korkkarit jalassa kaupungilla ja huulipunaakin vielä, mulla oli jotenkin tosi hyvä ja naisellinen olo, halusin vaan leikitellä vähän. Oli hauskaa, vaikka vähän tuntuuki oudolta ku ihmiset katsoo kaupungilla silleen et tossa on pari, mä menin Roosan kanssa. Ja siis Roosahan on tunnetusti tosi tytön näkönen että joo 8D Käveltii silleen tosi lähekkäin ja näin, Roosa laahas itteensä laiskasti eteenpäin ja mä oikeen marssin niillä koroillani ja käskytin sitä.
Kevät tulee ja rytinällä. Toi pieni oja, mikä on tossa ihan pienen matkan päässä ja jonka viertä kuljen päivittäin, kirjaimellisesti tulvii. Vedenpinta on noussut sellaset puol metriä ja se pikkukoski kohisee ku hullu. Aurinko paistaa, on tuulta ja on aika lämmintäkin, maa on kuivaa silloin kun hiekkaa ei pestä siitä pois. Nautin tästä, tää on mukavaa. Kotonaki tuntuu jo tosi keväseltä, vähän kesäseltäkin. Venla eilen vähän naureskeli, mulla oli kukkamekko päällä, korkkarit jalassa kaupungilla ja huulipunaakin vielä, mulla oli jotenkin tosi hyvä ja naisellinen olo, halusin vaan leikitellä vähän. Oli hauskaa, vaikka vähän tuntuuki oudolta ku ihmiset katsoo kaupungilla silleen et tossa on pari, mä menin Roosan kanssa. Ja siis Roosahan on tunnetusti tosi tytön näkönen että joo 8D Käveltii silleen tosi lähekkäin ja näin, Roosa laahas itteensä laiskasti eteenpäin ja mä oikeen marssin niillä koroillani ja käskytin sitä.
Leikin friikkiä.
Hmm. Mulla ei tosiaankaan tänään toimi mikään. Kone kaatuu ja mä yritän hakea tietoa tätä esitelmää varten... Mikään ei tosiaankaan suostu toimimaan, mun Creativen kuulokkeet katkes, kännykkä kiljuu et sen muisti on täynnä enkä mä meinaa saada sieltä mitään poistettua ku se on niin hidas, ja kone nyt on kaatuillu viimeset kaks viikkoa. Saatan kokeilla tyhjentää tän kokonaan, pyydän iskää antamaan ylimääräsen koneen et saan kaiken siirrettyä pois ja sit annan iskän tutkia tän kokonaan, tää on jotenki ihan sekasin taas kerran.
If that's the best that I could be?
Than I'd be another memory
Can I be the only hope for you?
Because you're the only hope for me
And if we can find where we belong,
We'll have to make it on our own.
Face all the burn and take it out
Because the only hope for me is you
Alone
If that's the best that I could be?
Than I'd be another memory
Can I be the only hope for you?
Because you're the only hope for me
And if we can find where we belong,
We'll have to make it on our own.
Face all the burn and take it out
Because the only hope for me is you
Alone
lauantai 16. huhtikuuta 2011
These lyrics heard a thousand times.
Tuskin tarvii ees kysyä, mitä mä kuuntelen. Taas kerran.
Ostin Kerrangin, leikkelin ton sivun irti ja laitoin muovitaskuun. Tossa se on lasipöydällä, samassa paikassa ku kuvassa... Se on ihana. Jään vaan tuijottamaan sitä ja hymyilen, luen tekstiä. Ja unelmoin, oi että mä unelmoin. Joskus mä unelmoin yksinkertaisesti liikaa.
Ja sitä samaa. Oon koko viikon vaan istunu kotona lukemassa kokeisiin, opettelemassa sanoja ulkoa, harjottelemassa oman äidinkieleni kielioppia ja tekemässä maantiedon maakuntaesitelmää, joka ei edelleenkään ole valmis. Masentavaa, haluisin sen olevan jo pois tieltä. Pois mielestä, pois ajatuksista, olemattomiin. Se helpottaisi huomattavasti. Haluun rentoutua. Okei, oon ollut kuviksessa, sain sen muoviliivini valmiiksi, ainakin toistaiseksi, eilen oltiin Emman kanssa kävelemässä ja kuvaamassa, toi kuvaki on eiliseltä. Ja tän illan olin sit sössössä, ihania ihmisiä. Rakastan niitä. Ilman niitä mulla ei olis tässä kaupungissa mitään.
Muuta? Mun täti on taas raskaana. Eihän siinä mitään, mutta kun niiden perhe paisuu meiän perheen mittoihin... Viis lasta, kaks aikusta. Niillä on vielä kaks koiraakin. Ja paljon pienempi talo ku meillä, en usko niiden mahtuvan sinne. Kolme poikaa, tällä hetkellä nuorin on tyttö. Nauran jos se tuleva on poika, sit niillä on meidän perheen lapset silleen käänteisesti. Meillä on kolme tyttöä, poika ja sit se nuorin on tyttö. Jännä.
Luen paljon. Oon taas päässyt siihen lukemiseen kiinni. Alakoulussa luin aina, mä olin aina nenä kiinni kirjassa, valvoin myöhään ja luin. Koulussa varastoin pulpettiin kirjoja, joka torstai menin välkällä kirjastoautoon ja vietin siellä ne kullanarvoiset hetket. Rakastin sitä. Yläkoulun alettua sit lopetin, en jaksanu vaivautua minnekään hakemaan kirjoja. Viime kesänä sit mun oli pakko saada Death Notet käsiini ja ryntäsin Metsoon, hetkessäkös sitä tottu siellä käymään. Nyt käyn Metsossa viikottain ryöväämässä muutaman osaston. Tänään kiertelin siellä tunnin, kunnes kyllästyin etsimään Stieg Larssonin tuotantoa ja tutkimaan leffahyllyä, sit painuin nuorten osastolle takas ja nappasin tän 101 syytä -nimisen opuksen mukaani. Luin sitä tunnin ennen ku lähin. Ei tää paha oo, nautin tästä, jännä kerrontatyyli. Alussa ei tajua mitään, on pakko lukea tajutakseen edes sen että kuka kertoo. Larssonia en löytänyt ku tän Millennium-trilogian kolmannen osan, Pilvilinna joka romahti, olin repiä hiukset päästäni. Haluan lukea koko sarjan, en alottaa kolmannesta. Perkele.
Hmm. Pääsin lähihoitajapääsykokeeseen. Toukokuun kolmas sitten. Anon sen päivän vapaaks, kuhan nyt saisin tietää nää loput koepäivät. Mun pitää anoa ainaki kolme päivää lomaa, ja on ihan normikokeitakin. Hermoilen nyt sit vähän kaikesta, taas vaihteeks tietenkin. Espanjanopettaja teki ilkeesti mulle, se laitto meille kokeen neljänneks päiväks. Mulla on sillon ruottinkin koe. Ilmeisesti se ajattelee et mä selviän ku kaikki kielet on nii hyviä... Tietenkin mä selviän, tommosesta ei ole haittaa, mutta mä en jaksa enkä halua tehdä kahta koetta samana päivänä. Raivostuttavaa, muutenkin noi enskuun kaks ekaa viikkoa ihan täynnä menoa ja hommia. Kaikki pitää saada valmiiks ennen toukokuuta, vappu on mulle vapaapäivä eikä mitään muttia.
Ei toi oo mulle mikään itsestäänselvyys, kyllä mä töitä ton eteen teen. Mä en nauti siitä, mä inhoan sitä, enkä mä halua tota enempää ku on tarpeeksi. Noi näyttää hienolta, kyllä mä sen myönnän, mut joo. En jaksa.
Hmm. Paras lopettaa tähän. Innostun liikaa. Otan kirjan, käperryn tyynyihin ja koitan nukahtaa. Huomenna kokataan ja leivotaan Emman kanssa. Kasvispiirakka ja -lasagne, lihalasagne ja jotain muffinsseja. Jos aamulla pääsen ylös sängystä. Vähän heikossa hapessa taas. Oon taas syöny vähän mitä sattuu. Mut ku meillä ei ole sitä ruokaa. Leipää, muroja, jugurttia. Pinaattilättyjä. Karjalanpiirakkaa. Omenaa. Tota mä oon taas syönyt viimeset viikot, en mä keksi muutakaan. Ois ees kunnon salaattiaineksia mut ei, kaikki on vanhaa ja etoo ja sit on jotain tomaattia, en saa ees laitettua sellasta kielelle. Tulee automaattinen oksennusrefleksi, en oikeesti tajua miten reagoin nii vahvasti tommoseen. Mä vaan oon oksentaa jos joudun syömään tomaattia, siinä se.
Oaghkr. Haluun piirtää.
Ostin Kerrangin, leikkelin ton sivun irti ja laitoin muovitaskuun. Tossa se on lasipöydällä, samassa paikassa ku kuvassa... Se on ihana. Jään vaan tuijottamaan sitä ja hymyilen, luen tekstiä. Ja unelmoin, oi että mä unelmoin. Joskus mä unelmoin yksinkertaisesti liikaa.
Ja sitä samaa. Oon koko viikon vaan istunu kotona lukemassa kokeisiin, opettelemassa sanoja ulkoa, harjottelemassa oman äidinkieleni kielioppia ja tekemässä maantiedon maakuntaesitelmää, joka ei edelleenkään ole valmis. Masentavaa, haluisin sen olevan jo pois tieltä. Pois mielestä, pois ajatuksista, olemattomiin. Se helpottaisi huomattavasti. Haluun rentoutua. Okei, oon ollut kuviksessa, sain sen muoviliivini valmiiksi, ainakin toistaiseksi, eilen oltiin Emman kanssa kävelemässä ja kuvaamassa, toi kuvaki on eiliseltä. Ja tän illan olin sit sössössä, ihania ihmisiä. Rakastan niitä. Ilman niitä mulla ei olis tässä kaupungissa mitään.
Muuta? Mun täti on taas raskaana. Eihän siinä mitään, mutta kun niiden perhe paisuu meiän perheen mittoihin... Viis lasta, kaks aikusta. Niillä on vielä kaks koiraakin. Ja paljon pienempi talo ku meillä, en usko niiden mahtuvan sinne. Kolme poikaa, tällä hetkellä nuorin on tyttö. Nauran jos se tuleva on poika, sit niillä on meidän perheen lapset silleen käänteisesti. Meillä on kolme tyttöä, poika ja sit se nuorin on tyttö. Jännä.
Luen paljon. Oon taas päässyt siihen lukemiseen kiinni. Alakoulussa luin aina, mä olin aina nenä kiinni kirjassa, valvoin myöhään ja luin. Koulussa varastoin pulpettiin kirjoja, joka torstai menin välkällä kirjastoautoon ja vietin siellä ne kullanarvoiset hetket. Rakastin sitä. Yläkoulun alettua sit lopetin, en jaksanu vaivautua minnekään hakemaan kirjoja. Viime kesänä sit mun oli pakko saada Death Notet käsiini ja ryntäsin Metsoon, hetkessäkös sitä tottu siellä käymään. Nyt käyn Metsossa viikottain ryöväämässä muutaman osaston. Tänään kiertelin siellä tunnin, kunnes kyllästyin etsimään Stieg Larssonin tuotantoa ja tutkimaan leffahyllyä, sit painuin nuorten osastolle takas ja nappasin tän 101 syytä -nimisen opuksen mukaani. Luin sitä tunnin ennen ku lähin. Ei tää paha oo, nautin tästä, jännä kerrontatyyli. Alussa ei tajua mitään, on pakko lukea tajutakseen edes sen että kuka kertoo. Larssonia en löytänyt ku tän Millennium-trilogian kolmannen osan, Pilvilinna joka romahti, olin repiä hiukset päästäni. Haluan lukea koko sarjan, en alottaa kolmannesta. Perkele.
Hmm. Pääsin lähihoitajapääsykokeeseen. Toukokuun kolmas sitten. Anon sen päivän vapaaks, kuhan nyt saisin tietää nää loput koepäivät. Mun pitää anoa ainaki kolme päivää lomaa, ja on ihan normikokeitakin. Hermoilen nyt sit vähän kaikesta, taas vaihteeks tietenkin. Espanjanopettaja teki ilkeesti mulle, se laitto meille kokeen neljänneks päiväks. Mulla on sillon ruottinkin koe. Ilmeisesti se ajattelee et mä selviän ku kaikki kielet on nii hyviä... Tietenkin mä selviän, tommosesta ei ole haittaa, mutta mä en jaksa enkä halua tehdä kahta koetta samana päivänä. Raivostuttavaa, muutenkin noi enskuun kaks ekaa viikkoa ihan täynnä menoa ja hommia. Kaikki pitää saada valmiiks ennen toukokuuta, vappu on mulle vapaapäivä eikä mitään muttia.
Ei toi oo mulle mikään itsestäänselvyys, kyllä mä töitä ton eteen teen. Mä en nauti siitä, mä inhoan sitä, enkä mä halua tota enempää ku on tarpeeksi. Noi näyttää hienolta, kyllä mä sen myönnän, mut joo. En jaksa.
Hmm. Paras lopettaa tähän. Innostun liikaa. Otan kirjan, käperryn tyynyihin ja koitan nukahtaa. Huomenna kokataan ja leivotaan Emman kanssa. Kasvispiirakka ja -lasagne, lihalasagne ja jotain muffinsseja. Jos aamulla pääsen ylös sängystä. Vähän heikossa hapessa taas. Oon taas syöny vähän mitä sattuu. Mut ku meillä ei ole sitä ruokaa. Leipää, muroja, jugurttia. Pinaattilättyjä. Karjalanpiirakkaa. Omenaa. Tota mä oon taas syönyt viimeset viikot, en mä keksi muutakaan. Ois ees kunnon salaattiaineksia mut ei, kaikki on vanhaa ja etoo ja sit on jotain tomaattia, en saa ees laitettua sellasta kielelle. Tulee automaattinen oksennusrefleksi, en oikeesti tajua miten reagoin nii vahvasti tommoseen. Mä vaan oon oksentaa jos joudun syömään tomaattia, siinä se.
Oaghkr. Haluun piirtää.
perjantai 8. huhtikuuta 2011
Train moves on, I fell already days ago.
Niin. Siltä tuntuu taas. Kaikki menee eteenpäin, mä putosin jo ajat sitten matkasta. En enää tosissani meinaa muistaa mitä oon tehny, mitä teen paraikaa ja mitä pitäs alkaa tekemään. Koulussa käyn vaan pakosta, mikä silleen on kyllä ymmärrettävääkin, olikohan se Hanna joka ilmotti et meillä on enää 38 koulupäivää jäljellä. Sit se on loppu. En edelleenkään tiä mitä mä teen siinä vaiheessa ku saan päättötodistuksen käteeni. Alanko mä parkua kurkku suorana, ja jos alan, mikä on syy? Sekö, että oon niin hemmetin onnellinen päästessäni eroon noista ihmisistä, joiden kanssa oon ollut yheksän vuotta, vaiko se, että oon nii törkeen surullinen et menetän ne ihmiset, jotka on olleet mun pitkäaikaisin sosiaalinen yhteisöni? Nää ihmiset on olleet mun mukana suurimman osan elämästäni, 14 niistä on tunteneet mut seitsemänvuotiaasta lähtien, muutama kauemminkin. Yhdessä alotettiin eka, yhdessä lopetetaan ysiluokka. Pelottavaa. Ja varsinkin ku asutaan näinki isossa kaupungissa ku Tampere on, mun on pakko myöntää et en ymmärrä miten on mahdollista et ollaan pysytty kasassa koko aika, kouluaki ollaan vaihdettu yhessä. Kummallista.
Koulu menee niinku yleensäki, kiitettävästi, kattoo tosin nyt miten kävi eilisessä enkun valtakunnallisessa ja miten käy ruotsin valtakunnallisen ja äikän "piirikunnallisen" kanssa. Mä sain taloustietokilpailusta 9½ numeroksi, ei ollenkaan paha. Ope kehu mua, tää numero vaikuttaa mun arviointiin. Suurimmalla osalla luokkaa tästä kokeesta saatu numero ei vaikuta, koska taso on niin paljon huonompi ku normaalissa kokeessa. Mutta siis kun kysymykset on luokkaa "Mikä ero on maksukortin debit ja credit -puolilla?" ja sit koe pohjautuu vahvasti siihen mitä nyt on yhteiskunnassa tapahtunut, niin ihan ymmärrettävää et taso laskee. Mähän luen lehtiä paljon, Aamulehti tulee luettua muutaman kerran viikossa, sit jotain viikottaisia liitelehtiä lueskelen ja tälleen. Moro, Valo ja sunnuntaina ilmestyvät liitteet. Luen vähän kaikkea mitä laatikosta alas kolahtaa. Vesilaskujaki joskus pläräilen, musta on tylsää istua ruokapöydässä vaan syömässä, silmät kaipaa tekemistä.
Haluaisin osata lentää. Lentäisin kauas, lentäisin merelle, lentäisin pilviin, lentäisin puiden latvoihin, lentäisin puihin, lentäisin rakkaitteni luo. Siivet on mun unelma. Siivet antaisi mulle vapauden, voiman, elämän. Mä rakastan piirtää siipiä, samalla lailla mä rakastan piirtää silmiä. Silmät ja siivet, mistä lie johtuu tää yhdistelmä. Kai siinä on vaan se et näkeminen on mulle tärkeetä, nähtävä kauneus on mulle tärkeetä, ja siivet on mulle vapaus. Tossa kuvassa on mun lempikoru, sain sen kummeiltani. Enolta ja sen perheeltä. Tää on ihana, mä en oo pitkään aikaan käyttäny sitä, mutta nyt taas rakastuin siihen. Se on kaunis.
Nää on tämmösiä ihmekuvia. Kuinka moni teistä voi kuvitella mut pyörähtelemässä nilkkoihin ulottuvassa maksimekossa? Ei taida ihan ensimmäisenä tulla mieleen kun mua vilkaisee muuten. Toisaalta, jos mut tuntee paremmin, sen ymmärtää paremmin kuin hyvin. Mä voin pukeutua aikalailla kaikkeen, tai siis, tykkään pukeutua kaikenlaiseen. Yhtenä päivänä legginsit, toppi ja huppari, seuraavana revityt farkut, sitten tyllihame, haaremit ja tämmöstä. Mä pukeudun tosi vaihtelevasti, vaikka räikeimmät poikkeukset nähdään vapaalla ja suljettujen ovien takana. Kokonaan kirkkaisiin vaatteisiin mua on vaikea saada puettua, mä rakastan mustaa liikaa. Vaaleanpunaista ja pinkkiäkään en kuitenkaan ihan helpolla pue, tosin löytyy multa vaaleanpunaiset fleecepöksyt, joita käytän nukkuessani. Rakastan niitä, ne on ihanan pehmeet ja lämpimät.
Olenpa tässä sitten innostunut taas tuhertelemaan välkillä kaikkea ylimääräistä. Nää on hyvin epämääräisiä, mutta mun on pakko myöntää et pidän näistä. Ja kun oon piirtäny näitä koulussa nii se on aika merkillistä, yleensä sellaset piirrokset joihin oon tyytyväinen ei missään nimessä synny muiden ympäröimänä, varsinkaan portaissa istuskellen. Nostan hattua Oprille ja Olkalle, niiden ansiosta innostuin taas käyttämään kynää muuhunkin kuin kirjoittamiseen, jota ei kyllä ole tullut tässä aikoihin harrastettua paljoakaan, ainakaan kunnolla luovassa mielessä. Se harmittaa.
Onnistuin näemmä laittamaan tähän vaan ne, jotka liittyy jollain tavalla Olkaan. Ihme hommaa taas. Ylin siis on muistikuvan perusteella tehty muotokuva kyseisestä tytöstä, mä en tajua miten onnistuin. Mä piirsin paperille nenän ja tajusin et hetkonen, tästähän voi jatkaa. Näin siinä sitten lopulta kävi. Eihän toi piirros oo lähellekään valmis jos sitä tarkastelee, oikeastaan se on vasta luonnos, mutta musta se on valmis. Se riittää. Sit samantyyppinen nopea luonnos Ryanista, mun viimeisimmästä roolipelihahmostani. Se lähti siitä, kun piirsin kolme viivaa ja tajusin, että siinä on leuka alhaaltapäin kuvattuna. Jatkoin siitä sitten noin. Kädet on oudot ja häiritsee mua, mut en jaksa välittää paljoa. Ja mä en yleensä piirrä tommosia, piirsin joskus, nykyään harvemmin. Realistisemmat kuvat on mun juttu, sit täysin abstraktit ja surrealistiset, ei niinkään tommoset jotka vivahtaa mun silmissä liikaa sarjakuvaan. Muotokuvat on eri asia, tykkään tehdä niistä ns. kauniita, mutten tässä ala sanomaan että olisin Olkaa kaunistellut ylimmässä kuvassa, kyllä se melkosen samalta näyttää luonnossakin. Viimeinen piirros sitten sai alkunsa viivasta, josta muotoutui yläluomi. Näin siinä käy.
Mitä oon kuunnellut viimeaikoina? No, hurahdin tässä Uniklubiin taas vaihteeksi, viime yön pyörin lakanoissa, heräilin ja laitoin kaikki UK'n biisit Creativestani soimaan. Jotenkin tulee sellanen fiilis et elän, kun kuuntelen sitä musaa. Sit innostuin Skylar Geystä, tykkään äänestä. Viikonloppuna taas tuli seottua HIGH HIGH -nimisestä kappaleesta, esittäjinä GD ja TOP. On se korealainen musiikki kivaa. Lauri Ylösen Heavy on aivan ihana, rakastuin siihen. Muita ihania ja mun päivääni piristäviä biisejä onkin sit ollut melkonen määrä, Sunrise Avenuen Hollywood Hills, jota tekee mieli alkaa hoilaamaan jatkuvasti, on näistä koostuvan listan kärkipäässä.
Meikä on ilmottautunut tässä nyt sitten avoimen yliopiston järjestämälle japanin kielen kurssille. Enskuussa sitä sitten aloittelen. Sitten hain parille leirille sen alkukesän riparin lisäksi, isosena siis. Kymppileiri ois haaveissa, olis oikeesti ihana päästä sinne, mut uskon et en sit kumminkaan pääse. Elokuun alussa ois sellanen pieni leiri, sinnekin ois kiva päästä, mut ei mua niin haittaa vaikken pääsiskään. Musta oli aina pikkusena ihana lähtee leirille jonnekin, haluun samankaltasta lisää. Nyt se on tietty eri asia ja paljon jännittävämpää ku oon omalta osaltani vastuussa niistä pikkusista, mutta mä oon selvinnyt kuudentoista korkeintaan lantiolle yltävän keskuudessa, enköhän mä selviä jo koululaistenkin kanssa. Ja lapset on ihania, piste. Poikkeuksena omat sisarukset, onhan nekin ihania, mutta kuten jokanen yhdenkin pienemmän sisaruksen omaava tietää, samalla ne on rasittavia.
Mulla on MCR-vieroitus meneillään, se tekee mut hulluksi. Mutta kun tää Creativen soitetuimpien kappaleen lista alko tosissaan ottaa aivoon... En siis san et tää on jotenkin paha asia, mut en mä oikeesti NÄIN paljoa voi kuunnella samaa bändiä. Hullu ihminen. Ensimmäinen biisi on toistettu vaivaiset 672 kertaa joulun jälkeen, toisena listalla oleva taas on soinut 119 kertaa... Hupsista. Ja mä en ole edelleenkään kyllästynyt The Ghost Of You'hun, en tosissani ole. Mä rakastan sitä edellleen, mun pitäs halata Opria vähän useammin ku kerran ku se niin nerokkaasti ohimennen onnistui kerran mainitsemaan tän biisin olemassaolon.
1. The Ghost Of You
2. Cemetery Drive
3. Honey, This Mirror Isn't Big Enough For The Two Of Us
4. Vampires Will Never Hurt You
5. Welcome To The Black Parade
6. I'm Not Okay (I Promise)
7. I Never Told You What I Do For A Living
8. Sing
9. Na Na Na
10. Helena
11. This Is How I Disappear
12. Desolation Row
13. HIGH HIGH
14. The End
15. Dead!
16. Disenchanted
17. Famous Last Words
18. Mama
19. The Sharpest Lives
20. Back To Life
Olen muuten kettuuntunut, HIGH HIGH sitten meni ja pudotti Monsoonin listalta. Haista pökäles, ens yönä popitetaan saksalaista. Oon taas muutenkin vähän hiljentynyt tän Tokio Hotelin fanittamisen kanssa, mutta ei se minnekään oo kadonnu. Eilen istuin ikuisuuden sängynpäädyssä tuijottamassa tota viimesimmässä Suosikissa tullutta julistetta, en tajua miten Emma ja Roosa voi väittää et Bill näyttää siinä siltä ku ois joku hahmo Kaunasta. Eikä näytä, mä en näe mitään samankaltasuutta. Tosin tähän voi syynä olla yksinkertasesti se, et mä en suostu kattomaan sitä leffaa edelleenkään kokonaisuudessaan, en oo nähnyt kaikkea. Kasvot kuuluu hyvin olennaisesti tähän kaikkeen.
Huokailen täällä taas niin syvään ku vaan voin, koko keuhkojeni täydeltä. Kahdeksan viikkoa. Apua. Mä en edes jaksa sitä. Mun pitäs saada käännettyä tää ajastusmaailmani niin että tyyliin parkuisin jo tässä ja haluaisin palata ajassa taaksepäin, en hypätä seuraavien viikkojen yli. Varmasti sekin vaihe tulee, sitten tärisen jännityksestä, odotan loppua innolla ja kauhulla.
Uh. Kauheeta. Pohjois-Pohjanmaa on järkyttävä aihe maakuntaesitelmään. Torstaina pitäis olla valmis, mä voin just ja just sanoa alottaneeni. Ne kymmenisen tuntia mitkä ollaan tehty tätä oon vaan istuskellu ku en ymmärrä edelleenkään tätä ideaa... En osaa selittää sitä, mä en yksinkertasesti hahmota tätä työtä, mulla ei oo mitään otetta siihen. Taidan alottaa nyt siitä että kirjotan kaiken valmiiksi, sitten alan väsäämään taas karttoja ja kaavakuvoita. Muuten tästä ei tuu yhtään mitään. Tekee oikeesti mieli vetää tästä nelonen, mut en kumminkaa viitti. Ei siinä ois järkee. Enköhän mä tässä pikkuhiljaa stressaannu muutenkin, maanantaina vaihtuu jakso ja tulee uus lukkari, tiistaina ruotsin vk, keskiviikkona tekstiilikurssi, missä aiheena on siis valmistaa muovista liivi, lisäilen siitä kuvia joskus toiste. Torstaina tän maakuntaesitelmän todennäköinen palautus, ellen saa jotain lisäaikaa, mikä on ihan mahdollista jos tarpeeks vänkään, sit on samana päivänä terveystiedon esitelmä, se masennus aiheena, sitä jouduttiin siirtään ku eilen meni tunti enkun kokeeseen. Ja perjantaina äikän koe, mä haluan numeron alkavan ysillä. Ihan tosissaan, mä haluan näyttää että osaan kieliopin ja tämmöset. Mä olen sen kympin arvonen, tiedän sen ja haluan sitä.
Joku sais alkaa näpäyttään mua sormille. Mä kirjotan aivan liian paljon aiheetonta ja älytöntä pälpätystä, hyi mua.
Koulu menee niinku yleensäki, kiitettävästi, kattoo tosin nyt miten kävi eilisessä enkun valtakunnallisessa ja miten käy ruotsin valtakunnallisen ja äikän "piirikunnallisen" kanssa. Mä sain taloustietokilpailusta 9½ numeroksi, ei ollenkaan paha. Ope kehu mua, tää numero vaikuttaa mun arviointiin. Suurimmalla osalla luokkaa tästä kokeesta saatu numero ei vaikuta, koska taso on niin paljon huonompi ku normaalissa kokeessa. Mutta siis kun kysymykset on luokkaa "Mikä ero on maksukortin debit ja credit -puolilla?" ja sit koe pohjautuu vahvasti siihen mitä nyt on yhteiskunnassa tapahtunut, niin ihan ymmärrettävää et taso laskee. Mähän luen lehtiä paljon, Aamulehti tulee luettua muutaman kerran viikossa, sit jotain viikottaisia liitelehtiä lueskelen ja tälleen. Moro, Valo ja sunnuntaina ilmestyvät liitteet. Luen vähän kaikkea mitä laatikosta alas kolahtaa. Vesilaskujaki joskus pläräilen, musta on tylsää istua ruokapöydässä vaan syömässä, silmät kaipaa tekemistä.
Haluaisin osata lentää. Lentäisin kauas, lentäisin merelle, lentäisin pilviin, lentäisin puiden latvoihin, lentäisin puihin, lentäisin rakkaitteni luo. Siivet on mun unelma. Siivet antaisi mulle vapauden, voiman, elämän. Mä rakastan piirtää siipiä, samalla lailla mä rakastan piirtää silmiä. Silmät ja siivet, mistä lie johtuu tää yhdistelmä. Kai siinä on vaan se et näkeminen on mulle tärkeetä, nähtävä kauneus on mulle tärkeetä, ja siivet on mulle vapaus. Tossa kuvassa on mun lempikoru, sain sen kummeiltani. Enolta ja sen perheeltä. Tää on ihana, mä en oo pitkään aikaan käyttäny sitä, mutta nyt taas rakastuin siihen. Se on kaunis.
Nää on tämmösiä ihmekuvia. Kuinka moni teistä voi kuvitella mut pyörähtelemässä nilkkoihin ulottuvassa maksimekossa? Ei taida ihan ensimmäisenä tulla mieleen kun mua vilkaisee muuten. Toisaalta, jos mut tuntee paremmin, sen ymmärtää paremmin kuin hyvin. Mä voin pukeutua aikalailla kaikkeen, tai siis, tykkään pukeutua kaikenlaiseen. Yhtenä päivänä legginsit, toppi ja huppari, seuraavana revityt farkut, sitten tyllihame, haaremit ja tämmöstä. Mä pukeudun tosi vaihtelevasti, vaikka räikeimmät poikkeukset nähdään vapaalla ja suljettujen ovien takana. Kokonaan kirkkaisiin vaatteisiin mua on vaikea saada puettua, mä rakastan mustaa liikaa. Vaaleanpunaista ja pinkkiäkään en kuitenkaan ihan helpolla pue, tosin löytyy multa vaaleanpunaiset fleecepöksyt, joita käytän nukkuessani. Rakastan niitä, ne on ihanan pehmeet ja lämpimät.
Olenpa tässä sitten innostunut taas tuhertelemaan välkillä kaikkea ylimääräistä. Nää on hyvin epämääräisiä, mutta mun on pakko myöntää et pidän näistä. Ja kun oon piirtäny näitä koulussa nii se on aika merkillistä, yleensä sellaset piirrokset joihin oon tyytyväinen ei missään nimessä synny muiden ympäröimänä, varsinkaan portaissa istuskellen. Nostan hattua Oprille ja Olkalle, niiden ansiosta innostuin taas käyttämään kynää muuhunkin kuin kirjoittamiseen, jota ei kyllä ole tullut tässä aikoihin harrastettua paljoakaan, ainakaan kunnolla luovassa mielessä. Se harmittaa.
Onnistuin näemmä laittamaan tähän vaan ne, jotka liittyy jollain tavalla Olkaan. Ihme hommaa taas. Ylin siis on muistikuvan perusteella tehty muotokuva kyseisestä tytöstä, mä en tajua miten onnistuin. Mä piirsin paperille nenän ja tajusin et hetkonen, tästähän voi jatkaa. Näin siinä sitten lopulta kävi. Eihän toi piirros oo lähellekään valmis jos sitä tarkastelee, oikeastaan se on vasta luonnos, mutta musta se on valmis. Se riittää. Sit samantyyppinen nopea luonnos Ryanista, mun viimeisimmästä roolipelihahmostani. Se lähti siitä, kun piirsin kolme viivaa ja tajusin, että siinä on leuka alhaaltapäin kuvattuna. Jatkoin siitä sitten noin. Kädet on oudot ja häiritsee mua, mut en jaksa välittää paljoa. Ja mä en yleensä piirrä tommosia, piirsin joskus, nykyään harvemmin. Realistisemmat kuvat on mun juttu, sit täysin abstraktit ja surrealistiset, ei niinkään tommoset jotka vivahtaa mun silmissä liikaa sarjakuvaan. Muotokuvat on eri asia, tykkään tehdä niistä ns. kauniita, mutten tässä ala sanomaan että olisin Olkaa kaunistellut ylimmässä kuvassa, kyllä se melkosen samalta näyttää luonnossakin. Viimeinen piirros sitten sai alkunsa viivasta, josta muotoutui yläluomi. Näin siinä käy.
Mitä oon kuunnellut viimeaikoina? No, hurahdin tässä Uniklubiin taas vaihteeksi, viime yön pyörin lakanoissa, heräilin ja laitoin kaikki UK'n biisit Creativestani soimaan. Jotenkin tulee sellanen fiilis et elän, kun kuuntelen sitä musaa. Sit innostuin Skylar Geystä, tykkään äänestä. Viikonloppuna taas tuli seottua HIGH HIGH -nimisestä kappaleesta, esittäjinä GD ja TOP. On se korealainen musiikki kivaa. Lauri Ylösen Heavy on aivan ihana, rakastuin siihen. Muita ihania ja mun päivääni piristäviä biisejä onkin sit ollut melkonen määrä, Sunrise Avenuen Hollywood Hills, jota tekee mieli alkaa hoilaamaan jatkuvasti, on näistä koostuvan listan kärkipäässä.
Meikä on ilmottautunut tässä nyt sitten avoimen yliopiston järjestämälle japanin kielen kurssille. Enskuussa sitä sitten aloittelen. Sitten hain parille leirille sen alkukesän riparin lisäksi, isosena siis. Kymppileiri ois haaveissa, olis oikeesti ihana päästä sinne, mut uskon et en sit kumminkaan pääse. Elokuun alussa ois sellanen pieni leiri, sinnekin ois kiva päästä, mut ei mua niin haittaa vaikken pääsiskään. Musta oli aina pikkusena ihana lähtee leirille jonnekin, haluun samankaltasta lisää. Nyt se on tietty eri asia ja paljon jännittävämpää ku oon omalta osaltani vastuussa niistä pikkusista, mutta mä oon selvinnyt kuudentoista korkeintaan lantiolle yltävän keskuudessa, enköhän mä selviä jo koululaistenkin kanssa. Ja lapset on ihania, piste. Poikkeuksena omat sisarukset, onhan nekin ihania, mutta kuten jokanen yhdenkin pienemmän sisaruksen omaava tietää, samalla ne on rasittavia.
Mulla on MCR-vieroitus meneillään, se tekee mut hulluksi. Mutta kun tää Creativen soitetuimpien kappaleen lista alko tosissaan ottaa aivoon... En siis san et tää on jotenkin paha asia, mut en mä oikeesti NÄIN paljoa voi kuunnella samaa bändiä. Hullu ihminen. Ensimmäinen biisi on toistettu vaivaiset 672 kertaa joulun jälkeen, toisena listalla oleva taas on soinut 119 kertaa... Hupsista. Ja mä en ole edelleenkään kyllästynyt The Ghost Of You'hun, en tosissani ole. Mä rakastan sitä edellleen, mun pitäs halata Opria vähän useammin ku kerran ku se niin nerokkaasti ohimennen onnistui kerran mainitsemaan tän biisin olemassaolon.
1. The Ghost Of You
2. Cemetery Drive
3. Honey, This Mirror Isn't Big Enough For The Two Of Us
4. Vampires Will Never Hurt You
5. Welcome To The Black Parade
6. I'm Not Okay (I Promise)
7. I Never Told You What I Do For A Living
8. Sing
9. Na Na Na
10. Helena
11. This Is How I Disappear
12. Desolation Row
13. HIGH HIGH
14. The End
15. Dead!
16. Disenchanted
17. Famous Last Words
18. Mama
19. The Sharpest Lives
20. Back To Life
Olen muuten kettuuntunut, HIGH HIGH sitten meni ja pudotti Monsoonin listalta. Haista pökäles, ens yönä popitetaan saksalaista. Oon taas muutenkin vähän hiljentynyt tän Tokio Hotelin fanittamisen kanssa, mutta ei se minnekään oo kadonnu. Eilen istuin ikuisuuden sängynpäädyssä tuijottamassa tota viimesimmässä Suosikissa tullutta julistetta, en tajua miten Emma ja Roosa voi väittää et Bill näyttää siinä siltä ku ois joku hahmo Kaunasta. Eikä näytä, mä en näe mitään samankaltasuutta. Tosin tähän voi syynä olla yksinkertasesti se, et mä en suostu kattomaan sitä leffaa edelleenkään kokonaisuudessaan, en oo nähnyt kaikkea. Kasvot kuuluu hyvin olennaisesti tähän kaikkeen.
Uh. Kauheeta. Pohjois-Pohjanmaa on järkyttävä aihe maakuntaesitelmään. Torstaina pitäis olla valmis, mä voin just ja just sanoa alottaneeni. Ne kymmenisen tuntia mitkä ollaan tehty tätä oon vaan istuskellu ku en ymmärrä edelleenkään tätä ideaa... En osaa selittää sitä, mä en yksinkertasesti hahmota tätä työtä, mulla ei oo mitään otetta siihen. Taidan alottaa nyt siitä että kirjotan kaiken valmiiksi, sitten alan väsäämään taas karttoja ja kaavakuvoita. Muuten tästä ei tuu yhtään mitään. Tekee oikeesti mieli vetää tästä nelonen, mut en kumminkaa viitti. Ei siinä ois järkee. Enköhän mä tässä pikkuhiljaa stressaannu muutenkin, maanantaina vaihtuu jakso ja tulee uus lukkari, tiistaina ruotsin vk, keskiviikkona tekstiilikurssi, missä aiheena on siis valmistaa muovista liivi, lisäilen siitä kuvia joskus toiste. Torstaina tän maakuntaesitelmän todennäköinen palautus, ellen saa jotain lisäaikaa, mikä on ihan mahdollista jos tarpeeks vänkään, sit on samana päivänä terveystiedon esitelmä, se masennus aiheena, sitä jouduttiin siirtään ku eilen meni tunti enkun kokeeseen. Ja perjantaina äikän koe, mä haluan numeron alkavan ysillä. Ihan tosissaan, mä haluan näyttää että osaan kieliopin ja tämmöset. Mä olen sen kympin arvonen, tiedän sen ja haluan sitä.
Joku sais alkaa näpäyttään mua sormille. Mä kirjotan aivan liian paljon aiheetonta ja älytöntä pälpätystä, hyi mua.
sunnuntai 3. huhtikuuta 2011
This blood on my hands is something I cannot forget.
Roosa oli tommonen jo siinä ennen kymmentä.
Ja muutes, löydettiin sit toi paita, en joudu korvaamaan sitä. Se oli Roosan vaatekaapissa ..
Toinen noist pupuista haukku Roosalle, niin se sano.
Jerellä oli juotavaa, rahaa, muna ja kissoja. ♥
Pointtina siis se, että hauskaa oli. Ois mahtavaa järkätä omat juhlansa, mut en mä pysty. Äiti ei ikinä suostuis siihen et pidän jotain synttärijuhlia kaverien kesken sinä viikonloppuna ku koulut loppuu, eikä se todellakaan anna mun lähteä sillon minnekään ku se haluaa järkätä mulle perhejuhlat ja maanantaina lähen viikoks muualle. Et kivaa joo, viimeistään sit säädän kunnon synttärit ku täytän kaheksantoista. Ja nyt ainaki toivon, et mun yheksäntoistavuotissynttärit ois ne mahtavimmat, kun siis mä ja Opri ollaan synnytty samana päivänä ja sit ku se täyttää kaheksantoista nii se on melkosen vapaa veikkonen, sillon voidaan järkätä jotain pientä. Kattoo miten tässä käy vuosien edetessä. Nyt kumminki nää tärkeimmät juhlat mitä tässä on tulossa on heinäkuun ekana viikonloppuna Roosan rippijuhlat, nyt sit tosissaan toivon et ihmisiä pääsis sinne. Anna ja Sara nyt ainakin on tekemässä kaikkensa päästäkseen, ja Roosa varmasti ois järjiltään jos vielä muitakin ilmaantuis. Nähään sit mitä käy.
Ja niin. Tietty mulla on hyvät jälkifiilikset, ja Essi oli eilen saada mut kirkumaan ja itkemään keskellä junaa, kun lähetti tän vuoden ihanimman tekstarin. Tulee ihana pääsiäinen ♥ Kuitenkaan mä en tänään oo kovin ilonen. Iskä on ollu raivoissaan, se ei tosissaan jaksa tätä hommaa, niinku ei muutkaan. Kuinka moni jaksais kattoa 24/7 ku talo on sekoamispisteessä kahden kakaran takia ? Se on ihan tosissaan helvettiä, mä tuun hulluks ku joutuu tämän tästä tappelemaan siitä et saako ne juosta ympäriinsä ja saako ne sotkea ja saako ne syödä koko aikaa ja tämmöstä. Ihan tosissaan, Elmeri täyttää kymmenen ja Hilma menee ekalle ja kumpiki on ihan mahoton. Mä en jaksa, ei kukaan meistä jaksa. Kotona pitäs saada levähtää hetki, ei tapella noien kanssa.
Suutuin sit siitäki niin et tuli siivottua olkkari ja keittiö melkosen moitteettomaan kuntoon, laitoin pyykkejäkin ihan mukavasti. Ärtymystäni en nyt kuitenkaan oo saanu täysin purettua, Emma ja iskä kun alko tekeen ruokaa, nii ei ne sit viittineet ottaa huomioon mitä siihen riisiin tunkee. Nyt sit siinä riisissä on jotain ihmemönjää jossa on kananrasvaa, eli mä ja Roosa ei voida syödä sitä. Mä oon eläny viikon leivällä, alkaa tosissaan väsyttää ku en saa missään kunnon ruokaa. Mä inhoon valmisruokia, en löydä täältä aineksia et saisin kunnon ruuan aikaan eikä mulla oo aikaa eikä taitoakaan alkaa kokkaamaan meille mitään. Ja lopulta joku muu kuitenkin käy syömässä ne ja taas mä ja Roosa ollaan ilman ruokaa. Raivostuttavaa, ihan tosissaan. Varsinki ku äiti on töissä keittiössä, se ei sit kotona enää jaksa laittaa tikkuakaan ristiin ruuan eteen, ja jos jaksaa, se ruoka ei oo kasvissyöjille. Onko siis ihme et varsinki mä kärsin ties mistä puutostiloista taas kerran ? Hyvä ku viime keväänä pysyin pystyssäkään, en ollu aliravittu, en todellakaan, mä en vaan saanu tarpeeks vitamiineja ja muita ravintoaineita, ja mä en siedä pillereitä. Ja oon liian nirso kaiken päälle, oon iso kävelevä ongelma.
Äh. Oon taas siinä tilassa et haluun vaan repiä hiukset päästäni ja kirkua keuhkoni tyhjiksi. Toi säätila ahdistaa mua, mua ahdistaa nähdä maailma harmaana, mä en halua muistella viime kevättä. Tasan vuos sitten olin Jäkessä ekan kerran, tietty se on onnellinen muisto, mut mun kummisetä kuoli samaan aikaan. Kahen viikon päästä tulee vuos sen hautajaisista, mun pitäs taas mennä käymään haudalla. Yksin, haluun sinne yksin. En äitin kanssa, en iskän kanssa, yksin. Vaikka kävelen sinne sit joku päivä koulun jälkeen, menen sanomaan jotain, ehkä vien kukkia jos hankin niitä. Joka tapauksessa käyn siellä.
Huomenna lv-tunti, tiistaina matikan tasokoe, torstaina enkun valtakunnallinen, viikonloppuna ei mitään. Kai mä hillun sillon Janitan kaa jossain, sillä on synttärit 11. päivä ja se on kieltäny mua menemästä edeltävänä viikonloppuna minnekään. Kattoo miten tässä käy, en voi todellakaan olla kauheen myöhään sitten, ehkei tosin kannatakaan sanoa äitille et sillä on synttärit. Välitön olettamus siitä, et oon jonkun tässä kaupungissa asuvan synttäreillä, on se et meen ryyppäämään. Mä en käsitä äitiä, onko tosissaan nii helvetin vaikeeta käsittää et mä en juo ? Mua ei huvita, ei kiinnosta. On parempaaki tekemistä ku juoda ja seuraavana aamuna herätä kauheessa krapulassa nii et ei ees muista kunnolla mitä tuli tehtyä ja kenen kanssa.
Jospas ny väännän läksyt sun muut loppuun. Tein eilen sen päätöksen et hoidan kouluni nyt kunnolla, sitä on kumminki enää se 9 viikkoa jäljellä, jos mun laskut ny edelleenki pitää paikkansa. Se on pian ohi, ensviikolla pitäs tulla ainaki TAO'lta kutsu lähihoitajakokeeseen, äkkiäkös se toukokuun eka viikko ja pääsykokeet sit tulee. Siihen väliin kokeet, aineet, tutkielmat, riparitapaamiset, koulutukset ja tämmöset. Ei tässä oo loppujen lopuks mitään hätää minkään muun kanssa ku mun oman jaksamisen, kaikki muu menee kyllä hyvin. Mä en pysty yhtäkkiä vaan romauttamaan menestystäni nykysen ysin tasolta jonneki kutoseen, se on käytännössä mahdotonta. Ihan sama miten surkeesti se matikka menee ja miten ihmeissään opettaja siitä on, kun kemian ja fysiikan laskut kumminki sujuu aika helposti, matikasta en tarvii ku peruasiat. Mä osaan kieliä, osaan suomea, ymmärrän ihmisen biologian, osaan karttoja, tiedän yhteiskunnasta ja historiasta, tajuan jotain taloudesta, tiedän miten hoidan terveyttäni ja mitä haittoja tietyillä aineilla on. Mä osaan asiat, vaikka nyt valtakunnallisissa ja tämmösissä taso vähän laskis, mun tiedetään silti osaavan.
70 päivää. 70 päivää ja mä saan tietää, onnistuinko tavoitteissani ja pääsenkö minnekään syksyllä. Se ei todellakaan ole pitkä aika, hurahtaa ohi silmänräpäyksessä. Kaikki on varmoja siitä et pääsen jonnekin, itekin oon siitä varma. Totta helvetissä pääsen pääsykokeisiin ja pääsen vähintäänkin yhdestä läpi, se on varmaa. Minne ikinä mä sit kesän jälkeen päädynki, se ei oo oma sohva enkä tuu viettämään sillä seuraavaa vuotta.
perjantai 1. huhtikuuta 2011
Now I'm loosing my mind.
http://www.festarit.org/uutiset/965/01/04/2011/Provinssirock+Hadouken!,-Miss-Li,-Escape-The-Fate--Provinssirockiin
Totta helvetissä sekoan. Se on sit meinaan festarireissu kesällä, mä ja Emmahan ei päästetä ETF'ää käsistämme. Roosa ny on pahemmassa jamassa, sillä on ripari tollon, ja äiti ei taatusti anna sen lähteä sieltä minnekään. Että näin, elämä hymyilee toisille, toisille ei.
Ja mun kone tosissaan sekoilee taas kerran, yllättävää? Netin saan auki, mitään muuta en sit saakaan auki. Oho, kuvakansio aukes pienen odottelun jälkeen. Mahtavaa. No, se ei vastaa, en saa sitä ees sulkeutumaan, mahtavaa tosiaan .. Tekniikka on tällä viikolla tosissaan mua vastaan, mun kännykkäki koittaa irtisanoa ittensä työkyvyttömyyteen vedoten. Näyttö pamahtaa valkoseks jos koitan avata viestejä, sammuttamisen jälkeinen käynnistys kestää vartin ja muuta tämmöstä kivaa. Ei oo vielä puolentoista vuodenkaan ikänen vehje, mä oon oikeesti tykänny tosta, se on sopivan simppeli mulle, en mä haluu et se hajoo. Ja kun nyt ei huvita alkaa ruinaamaan uutta kännykkää, muutenki kuluja tulee.
Meikä muuten ilmeisesti alottaa japanin opiskelun. Kesäyliopisto tarjoaa kursseja, äiti tunkee mut sinne ku se ilmotti et en saa olla kotona koko kesää. Kun en töihin mene nii sit opiskelen, näin se menee. Se maksaa kurssista satasen ilomielin kuhan teen jotakin. Ilmeisesti mut laitetaan kymppileirilleki isoseks, ainaki yritetään sitä aikas hanakasti. Oishan se kivaa, mut en oo ihan varma oisko Elmeri yhtä ilonen asiasta, se kun on menossa sinne.
Höm. Koulu. Ruottinkoe oli se 10+, fysiikka 9- ja enkku pettymys, vaan ysi. Muutama virhe tullu, pitää skarpata torstain valtakunnalliseen. Matikankoe oli maanantaina, sen kusin totaalisesti, ja tiistaina on sellanen matikan tasotesti, kestää kolme tuntia. Että kiva, en osaa. Sit tulee ruottin ja äikän valtakunnalliset. Ja mun terveystiedon esitelmä siirty viikolla enkun valtakunnallisen takia, oon aika helpottunu. Saan vähän lisää aikaa.
Mitäs tässä. Ei mulla niinkään muuta. Katotaan saanko tän tekstin pihalle, sit alan tapella tän koneen kanssa, hakkaan sen hengiltä. Mä onnistuin pudottaan tän sängyltä lattialle sunnuntaiaamuna, kyllä se ny vielä toistaiseksi ainakin on hengissä. Vielä, ei oo kyllä tän käsittelyn jälkeen. Mulle on parempi olla ryttyilemättä sillon ku oon nälkänen, väsynyt, kylmissäni, ärtynyt ja haluun äkkiä tehä jotain järkevää, pitää laittaa laukku valmiiks ja kattoa et vaatteet huomiselle on kunnossa ja junaliput mukana. Täältä tullaan taas, Jäke, täältä tullaan.
Ja tulipa sit leikattua hiuksia. Otsis on taas täällä, mä oon suht sujut sen kanssa ja ihan hengissäkin vielä, en vihaa sitä ku aamusin ku se näyttää niin hirveeltä. Ja tänään se näytti vielä oudommalta, en sit tiä mistä se johtu. Oliko tyllihameella jotain osuutta asiaan vai oliko se vaan se miten kampasin hiukset... En tiedä, enkä ehkä haluakaan tietää.
Totta helvetissä sekoan. Se on sit meinaan festarireissu kesällä, mä ja Emmahan ei päästetä ETF'ää käsistämme. Roosa ny on pahemmassa jamassa, sillä on ripari tollon, ja äiti ei taatusti anna sen lähteä sieltä minnekään. Että näin, elämä hymyilee toisille, toisille ei.
Ja mun kone tosissaan sekoilee taas kerran, yllättävää? Netin saan auki, mitään muuta en sit saakaan auki. Oho, kuvakansio aukes pienen odottelun jälkeen. Mahtavaa. No, se ei vastaa, en saa sitä ees sulkeutumaan, mahtavaa tosiaan .. Tekniikka on tällä viikolla tosissaan mua vastaan, mun kännykkäki koittaa irtisanoa ittensä työkyvyttömyyteen vedoten. Näyttö pamahtaa valkoseks jos koitan avata viestejä, sammuttamisen jälkeinen käynnistys kestää vartin ja muuta tämmöstä kivaa. Ei oo vielä puolentoista vuodenkaan ikänen vehje, mä oon oikeesti tykänny tosta, se on sopivan simppeli mulle, en mä haluu et se hajoo. Ja kun nyt ei huvita alkaa ruinaamaan uutta kännykkää, muutenki kuluja tulee.
Meikä muuten ilmeisesti alottaa japanin opiskelun. Kesäyliopisto tarjoaa kursseja, äiti tunkee mut sinne ku se ilmotti et en saa olla kotona koko kesää. Kun en töihin mene nii sit opiskelen, näin se menee. Se maksaa kurssista satasen ilomielin kuhan teen jotakin. Ilmeisesti mut laitetaan kymppileirilleki isoseks, ainaki yritetään sitä aikas hanakasti. Oishan se kivaa, mut en oo ihan varma oisko Elmeri yhtä ilonen asiasta, se kun on menossa sinne.
Höm. Koulu. Ruottinkoe oli se 10+, fysiikka 9- ja enkku pettymys, vaan ysi. Muutama virhe tullu, pitää skarpata torstain valtakunnalliseen. Matikankoe oli maanantaina, sen kusin totaalisesti, ja tiistaina on sellanen matikan tasotesti, kestää kolme tuntia. Että kiva, en osaa. Sit tulee ruottin ja äikän valtakunnalliset. Ja mun terveystiedon esitelmä siirty viikolla enkun valtakunnallisen takia, oon aika helpottunu. Saan vähän lisää aikaa.
Mitäs tässä. Ei mulla niinkään muuta. Katotaan saanko tän tekstin pihalle, sit alan tapella tän koneen kanssa, hakkaan sen hengiltä. Mä onnistuin pudottaan tän sängyltä lattialle sunnuntaiaamuna, kyllä se ny vielä toistaiseksi ainakin on hengissä. Vielä, ei oo kyllä tän käsittelyn jälkeen. Mulle on parempi olla ryttyilemättä sillon ku oon nälkänen, väsynyt, kylmissäni, ärtynyt ja haluun äkkiä tehä jotain järkevää, pitää laittaa laukku valmiiks ja kattoa et vaatteet huomiselle on kunnossa ja junaliput mukana. Täältä tullaan taas, Jäke, täältä tullaan.
Ja tulipa sit leikattua hiuksia. Otsis on taas täällä, mä oon suht sujut sen kanssa ja ihan hengissäkin vielä, en vihaa sitä ku aamusin ku se näyttää niin hirveeltä. Ja tänään se näytti vielä oudommalta, en sit tiä mistä se johtu. Oliko tyllihameella jotain osuutta asiaan vai oliko se vaan se miten kampasin hiukset... En tiedä, enkä ehkä haluakaan tietää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)