keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

There goes my brain...

Aivot karkas, juu. Mä sain ruottin valtakunnallisesta ysin. Luokan paras, jotenki yllättävää? Oon tietty aika halvatun ilonen siitä numerosta, mutta joo... Loppujen lopuks se on vaan numero. Se ei kerro et mä osaisin sitä kieltä mitenkään.

Lähetin tänään Oprille kuulemma ihanimman tekstarin koskaan. Mikäs siinä, jos siitä on kiva lukea, et mä haluun hyppiä, kiljua, nauraa, halata sitä niin kovaa et siitä tulee rusina ja sit alkaa parkua ku ei se saa olla rusina, ja loppujen lopuks lapsettaa sit niin paljon et sanon "NÄÄÄÄÄÄÄIN iso hali sinne" niin mukavahan se on. Mutta mulla oikeesti oli aika hyvä päivä, hymyilyttää edelleen vaikken enää ookaan ihan noin ilosella päällä. Toikin ilosuus johtu oikeestaan vaan siitä, et ootan viikonloppua niin törkeesti, että kohta alan kiljua.

Jees. Mun terveystiedon esitelmä siirtyi taas viikolla, eli voin ensviikolla koittaa toteuttaa suunnitelmani ja pyörtyä siinä esittäessäni sitä, pääsen livistään cooperista. Perjantaina on enkun sanakoe, pitää muutes lukee siihen. Päätin nyt sit et en jaksa alkaa säätää sen espanjankokeen kaa, mä teen sen keskiviikkona, ei se ruottin koe oo ku laajennettu sanakoe nii ei kielet niin pahasti mene sekasin.

Sillä lailla siis, mukavastihan tässä menee. Huomaan nauttivani bilsasta, mä en missään nimessä tykkää kattoo kalvolta kuvia sian elimistöstä ku käydään ihmisen biologiaa läpi, mutta aina se voittaa maakuntaesitelmät. Ja pakkohan mun on pistää tunnilla kaikki peliin, mä luen ja luen ja luen ja koitan piirtää hyviä kuvia ja muutenki oppia asiat, että saan hyvän numeron kokeesta. En anna sille korppikotkalle syytä olla antamatta mulle kymppiä päättötodistukseen.

Whii. Laitan koneen kii, teen läksyt, etin vaatteita, pakkaan laukun ja kuuntelen Girugameshia. Siinä tän loppuillan ohjelma. Hyvinkös se sit menee, kunhan saan nukuttua. Toissa yönä nukuin viis tuntia, viime yönä huomattavasti enemmän mut katkonaisesti, kuuntelin käytännössä koko yön Reckless Lovea ja sitten näin painajaisia, vaikkei oo syytä nähdä niitä... Katotaan miten nyt käy. Odottelenpa tässä Olkan viestiäkin, haluun kuulla lisää Nemon tekemisistä että saan taas leikkiä Danielilla. Mutta joo, selittelen taas ehtiessäni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti