Days like this make me wanna die.

Tota. Mun pitäs varmaan saada jotain ruokaa. Mutta en jaksa nousta tästä sängyltä, just jaksoin nousta istumaan kun kellahdin makuulleni. Silmiin kirvelee ja vähän tuntuu katse heittävän, nukuin taas vähän ihmeellisesti. Ja taas aloin nukkuun siinä kolmelta... Oah, tästä ei tosissaan tuu mitään. Tänään nukkuun yheltätoista ja piste, käsken jotakuta viemään multa koneen pois. Unirytmin palauttaminen ees jollain lailla normaaliks on järjettömän vaikeeta. Ja nyt kellahdin taas makaamaan, apua.

No mutta. Mun asiani oli siis semmonen ku että tein uuden blogin. Jos joku ny haluaa seurailla mun sepityksiä edelleen, niin voi siirtyä sitä seurailemaan. En kyllä tätä edellistä poista, mutten pahemmin usko kirjottavani tänne enää mitään. Näin kumminkin siis. Nyt varmaan paras selitys tai syy sille, miks tein uuden blogin, on se, että alkaa täysin uus ajanjakso elämässä. Että semmosta. Mie voisin tästä raahautua alakertaan ja alkaa kattoa, onko meillä mitään mistä voisin tehä ruokaa itelleni. Alkaa meinaan vähän huipata, äiti tappaa mut sit ku sanon sille tästä. Mä en mahda mitään sille et meillä ei pahemmin oo kasvisruokaa, mä en syö soseita enkä keittoja enkä mitään kreikkalaista pitsaa. Mä haluisin jotain kunnollista, ettei ny taas tulis sitä halvatun puutostilaa niinku sillon reilu vuos sitten, kun en meinannu ees pystyssä pysyä. Joo moro, pyykkiä taas.

This place is so empty.

Rakastuin tähän kun kuuntelin pari päivää sitten yöllä. En tiä, oli jotenkin nii outo olo, olin kattonu aiemmin päivällä dokkaria Green Daystä ja Kurt Cobainista ja muutenkin googlaillu kaikkee mielenkiintosta, oli pakko kuunnella sit Sum 41'stä. Ja jotenkin merkillisesti kiitokset tän bändin musiikin löytämisestä menee taas sinne Joensuuhun... Haluun takas.

Toissailtana aloin itkemään Zimmerin takia. Mulle vaan tuli semmonen fiilis, et nyt tarviin jotain, mitä en oo aikoihin kuunnellu. Heilig, Vergessene Kinder, An Deiner Seite, In Your Shadow, 1000 Oceans... Itkin sit niille. On ne edelleen kauniita ja merkittäviä biisejä, riippumatta siitä et en enää kuuntele Tokio Hotelia niin paljoo. Ilman sitä bändiä mä en ois mä, mä en ois tutustunut ihmisiin, en ois tässä. Jos jokin bändi on vaikuttanut mun elämääni, se on TH. Ylivoimaisesti.

Eilisyönä mä luin. Kerrang, Rock Sound, Big Cheese, kaikki BVB- ja MCR-artikkelit. Lauloin Set The World On Firen läpi kun ei nukuttanut. Mä tuijottelin piirroslehtiötä vähän, sit oli vaan pakko alkaa piirtämään. Tuli piirrettyä pari kuvaa Andystä, toinen meni ihan päin persettä, piti taittaa sen kasvojen alaosa piiloon. Se on niin helvetin ruman näkönen. Tykkään yläosasta ja varsinkin sen silmästä, mut nenä ja kaikki sen alapuolella kusee. En vaan osaa. Sit piirsin semmosen kuvan, missä se makaa lavalla, se on aika luonnosmainen, mut ihan kiva. Laitan niistä kuvia sit kun jaksan kuvata.

Eno tuli koirien kanssa. Elli yrittää tosta tulla sisään, pöhkö. Noi on ihania, kaks mun eniten rakastamaani koiraa, mut ne on niin helvetin isoja. Elli on suunnilleen mun lantion korkeudelle, painaaki varmaan suunnilleen saman ku minä, tommonen sekarotunen, Essi on vähän sitä pienempi. Niiden telmimistä on ihana seurata, nyt en vaan taida mennä sinne kun on jalat muutenkin arvilla. Enkä jaksas nyt ruveta vaihtaan kuolasia vaatteita, en sit millään. Puhumattakaan siitä, et en jaksa lähteä minnekään, ja siitä johtuen näytän kynityltä linnunperseeltä, kaikella kunnioituksella lintuja kohtaan. No, huomenna rannalle ripariporukan kaa, istuskelen siä taas hiljaa ja kuuntelen ku ihmiset puhuu, mut onpahan ees jotain tekemistä mullakin.

Semmonen Kukkaisrockista. Oli kivaa, olin siinä kolmannessa rivissä, sain Jonnen syljet päälle ja lauloin kurkkuni käheeks. Haluun takas, oli oikeesti ihanaa olla pitkästä aikaa kuuntelemassa hyvää livemusaa! Ainoo asia minkä oikeesti haluisin muuttaa tossa päivässä oli se känninen äijä Flinchin aikana, joka tunki ekan ja tokan rivin väliin ja repi yhtä tyttöä hiuksista... Pelästyin, kaikki siinä ympärillä pelästy, mä en ymmärrä miks kukaan ei auttanu. Villekin vaan tuijotti lavalta, se ei sanonu mitään. Hyh.

IMCRD !

THANKS GUYS ! ps love ya Spansy ♥

You can say a prayer if you need to.

Iltaapi taas. Mie sekoon tässä taas jotain tosi mielenkiintosta, melkeen näenkin jotain. Oon parina viime iltana harjannut hiukset kasvojen eteen pään yli, Roosalla on ollu hauskaa ku joka kerta nähessään mut se kirkasee "IIMOU!". Hyvä että jollain on hauskaa. Mä kokeilen josko nää jotenkin vaikka pysyis suorempina, on ne kyllä ihan kiitettävästi pysyneet. Otsis varsinkin. Koitan keksiä keinon millä selviäisin mahdollisimman pitkään ilman suoristusrautaa, en usko äitin kauheesti innostuvan kun ilmotan sille et on pakko saada oma rauta, noi kaks tekee itsemurhat jos vien niiltä raudan.

Kuis tänään sit on menny? Aamulla juoksentelin taloa ympäri ja etin legginsejä, en löytäny niitä omasta kaapista, Emman kaapista, pyykkikorista, kuivaustelineeltä, pyykkikaapeista enkä silitetyistä kasoista. Kirosin siinä aika mukavasti, mun idea oli pukea päälle mahdollisimman yksinkertaset ja helpot vaatteet lääkäriä ja farkkujen sovitusta varten. Emma se sit katto oman silitettyjen vaatteiden kasansa läpi ja mitäs sieltä löyty .. Äiti tosiaan osaa tän vaatteiden lajittelun, se laittaa välillä mullekin Hilman vaatteita kasaan, ikäeroa vaan ne vaivaset yheksän vuotta ja kokoero sen mukanen.

Käytiin lataamassa siskojen koulumatkat, kun meiltä kouluun on kymmenen kilsaa ja kaupunki korvaa matkan jos se on ensisijaseen kouluun. Lähin yläkouluhan on kolmen kilsan päässä, mut meiän käymältä ala-asteelta siirryttiin tonne keskustaan, niin järjetöntä ku se onkin. Roosa käppäili siitä sit veks ja Emma kaupoille, me mentiin äitin kanssa lääkäriin. Vähän papereita täyttelin ja sit se vaan tarkisti mut, painanki muutaman kilon vähemmän ku luulin ja oon kasvanu pituutta! Mie sain slaagin ku se sano et oon 171,5, mä oon koko ajan aatellu olleeni sen satakuusysi. Nyt nauran Roosalle, se kiros vähän kun kuuli et oon sitä pidempi. Siitäs sai kun elvisteli olevansa pitkä.

Mentiin sit kiertelemään kauppoja, mulle piti löytää mustat pillit. Käytiin viidessä kaupassa, mä oikeesti meinasin repiä hiukset päästä kun otti niin aivoon, mistään ei löytyny hyviä. Sit mentiin Carlingsille ja pienen penkomisen jälkeen löyty heti hyvät, äiti vähän hampaat irvessä makso sen neljäkymppiä, mut hei, jos se haluu mun käyttävän ehjiä housuja niin saa luvan tukea mua siinä. Mun toiset mustat farkuthan siis näyttää tältä...

Takasääristä puuttuu palat, takareidet on viillelty auki ja edestä puuttuu paloja. Ja noilla ei sit missään nimessä istuta haarat auki. 8D Eikä noi tennaritkaan tosiaan olleet ihan parhaimmillaan, kummankin pohjassa on vähintään kahen euron kolikon kokonen reikä, kantapäät on auki, pohjat on sisäpuolelta riekaleina ja sitä rataa. Eilen ostettiin äitin kanssa uudet mustat tennarit, on se jännä kun ei enää tuuli puhalla varpaissa niinku ennen. Mutta toisaalta, kiva vaan ettei enää madot oo kengän sisällä.

Hmm. Nyt pitäs sit palata hommiin. Mä sain jostain päähäni, et mun pitää kirjottaa kaikki MCR'n biisien lyriikat käsin vihkoihin ennen lauantain miittiä. Ei siihen oo oikeestaan mitään kunnon syytä, kertailen biisit samalla yksitellen läpi ja onpahan joku tavote näin kesällä. Kaks ekaa albumia kirjotettu, kaks vielä jäljellä. Kivaahan tää on, ottaa vaan vähän silmiin. Kirjotan huomenna aamupäivällä Paraden ja Danger Days jää sit iltapäivälle. Sen jälkeen tulee ainakin nukuttua hyvin. Siinä välissä mä teen itelleni laukun, sit siivoan kanssa. Lauantainahan on Emman synttäritkin, virallisesti vasta sunnuntaina, mut äiti pitää suvun kesken vähän kahvikestejä. Emma on täällä juossu korvat savuten mun ja Roosan perässä ja kironnu meitä ku me jätetään sen pippalot välistä ja mennään miittaileen, mut se on voivoi. Ja mua ei rehellisesti sanoen huvita olla täällä kun äiti tuo viismiljoonaa kakkua pöytään, vaikka Sara varmaankin tulis oikeen mielellään tänne taas syömään jos vois. 8D

Mutta niin, eiköhän se siitä. Mä voisin itseasiassa leikata noi kankaat jo nyt, sit mennä vähän katteleen vanhoja kangaskasseja, jos joku kelpais vuorikankaaks. Jos vähän sais käyttöikää pidennettyä nii ois ihan jees, tähän mennessä laukut on kestäny semmosen vuoden. Vanha Pigeon tosin heräilee ehkä piakkoin eloon, äiti on aatellu et vietäs se hoitoon suutarille, mä oikeesti rakastan sitä laukkua ja tulee halvemmaks ommella siihen uus kantohihna ku hommata täysin uus laukku. Mut mie selittelen taas joskus lisää, nyt meen peseen hampaat ja koitan olla syömättä hiuksiani samalla.

Does anything matter if you're already dead?

DTRSTFGYHIJPOÄPLOIK. MIKÄ SIINÄ ON ETTÄ TE ETTE OSAA OLLA LOUKKAAMATTA ITTEÄNNE? KUOLEN SLAAGEIHINI TÄTÄ MUKAA. Niin että. Jake mursi kylkiluunsa. Jinxx on murtanu omansa jo muutama vuos sitten, Ashley telo ittensä bussin avulla viime vuonna ja Andy opetteli lentämään kuukausi sitten. Mä oikeesti saan halvauksen, jos CC onnistuu vielä taittaan pikkurillinsäkin mä hyppään ikkunasta.

Tylsää. Opettelen parhaillaan Bulletsia läpi, ei oo oikeen muutakaan tekemistä. Huomenna meen ehkä kattoon Potteria, en tiä. Jos jaksan ja kiinnostaa. Jotenkin tuntuu et en kumminkaan tahdo istua teatterissa yksin. En vaan jaksa. Mulla on kumminki monta kuukautta aikaa käyttää se lippu, ei tässä mikään kiire ole. Jokatapauksessa huominen on hirvee päivä. Äiti on töissä, iskä autotallin katolla, Elmeri on jossain, Hilma Virroilla, Emma ja Roosa Särkässä. Entä mä ? Sen ku oikeesti tietäs. Tarviin tekemistä, mutten keksi semmosta. Auttas oikeesti saada sitä seuraa jostakin, mut eipä semmosta tosta vaan repästä ku kaikki asuu niin kaukana.

Oisin niin ilonen, jos pääsisin vaikka lastenhoitohommiin. Jotakin vaan tekeen. Milla vois tulla huomenna vähän käymään, voisin säätää jotain sen kanssa. Tuomas samaten, vähän lisätekemistä. Ja tietty lähtisin muualleki jos tarvittais, mut enpä usko et täti tarvii nyt apua, se on ite lomalla ni ei se lisäapua tarvii. Muita pieniä en sit tiäkään, ainakaan semmosia joita pääsisin hoitaan. Haluun tän loman äkkiä loppuun, pakko päästä tekeen jotain. Äiti ja Roosaki lähtee Välimerelle jonnekin, mä joudun möllöttään kotona ja sillon meillä on taas mummu täällä lapsenlikkana, voi kiesus. Kyllä mä pystyn hoitamaan yhden seittemänvuotiaan, mulla menee järki mummun kanssa.

Ägh. Mä en tosiaan tiä mitä teen. Oon maannu tässä patjalla reilun tunnin, jos mun ajantaju ei oo täydellisesti häiriintynyt. En kyllä yllättys siitä, mulla ei tosiaan oo tässä mitään elämää. Meen tivaamaan äitiltä sitä lääkärivarausta, saanpahan ees jotain tekemistä.

Tell me where we go from here.

Poikki. Poikkipoikkipoikkipoikki. Mä nukahdan pystyyn. Mä en kestä, mä en saa nukuttua kunnolla kuukauteen, unet paranee mahdollisestiehkäkenties jos en oo koko lomaa yksin. Tää patja on ihan hirvee ja toi sohva on kova, tarviin miljoona patjaa ja sittenkään se ei oo kunnollinen. Mä pääsen kuukauden päästä sänkyyn ja sekin on vieras, kyllä se tulee tutuksi tässä vuoden aikana, mutta silti se on vieras. Ja outo. Pelottava.

Mulla on ihan helvetin kylmä. Olin ripariporukan kans Ruusiksessa, ranta ihan tyhjänä ku sato ja oli kylmä. Mä siellä viksuna vedän mekossa, oli sentään huppari mukana. Rähjäset tennarit ois kyl saanu jättää kotiin, oisin yhtä hyvin voinu olla siellä ilman kenkiä, sama asia se on loppujen lopuks. No mut, oli ihan jees olla siellä, kotimatkalla mun tosin teki mieli alkaa itkeä ja jäädä yöks seisomaan sinne sateeseen. Masentavaa.

Roosa on webissä taas, sen kone hurisee ihan helvetisti ja mulla menee hermo. Pitäs vielä kirjottaa ja kattoo kalenteri kuntoon. Ja sit sitä vois koittaa nukahtaa... En tiä, saatanhan mä nukahtaakin, mut sit ne unet. Ne on niin perseestä, vihaan unia. Mä en jaksa, mä haluan nukkua. Mulla on vittu kaks viikkoa lomaa jäljellä, sit lähetään taas leirille ja sit vikasta lomaviikosta en osaakaan sanoa mitään. Ymh. Minne kesä meni?

So fragile.

Aluks tuijotin hiljaa, järkyttyneenä ja jähmettyneenä, sitten suusta pääs hiljainen valitus ja mun kädet toimi automaattisesti, tarttui särkyneeseen ja yritti korjata vahingon, palauttaa kaiken ennalleen. Silmiä kirveli, otti tosissaan päähän ja harmitti nähdä sellasta. Kädet höllensi vähitellen otettaan, hartiat rentoutu, aloin kerätä sirpaleita. Ei sitä voi enää korjata, se on pilalla.

Mikä on pilalla? Mun rakuastiani. Kaikeks onneksi vaan sen kansi, itse astia on edelleen ehjä. Olin laittanut sen yhteen muovilaatikkoon päällimmäiseksi, yrittänyt pitää huolen siitä ettei se särkyisi. Tää kuulostaa niin pieneltä asialta, mutta mä suojelen kaikkea itsetekemääni niin rajusti, en halua niiden tuhoutuvan tai kärsivän. Hetken ajan mä olin raivoissani, mutten tiedä ketä tästä pitää syyttää. Tekikö Roosa sen työntäessään ton laatikon kaappiin, vai teinkö mä sen ottaessani sen ulos sieltä? En tiedä.

Turhauttavaa. Mun itsetekemät saviastiat on mulle rakkaita, varsinkin ne, jotka on syntyneet viimeisten kolmen vuoden aikana. Vaikka mä en aina pitänyt keramiikasta, mä rakastin nähdä, miten mun kädet muovas savea, miten ne muokkas siitä astian, patsaan, miten se savi eli mun sormien puristuksessa. Mä rakastin sitä, kun laitoin astian viimeisteltynä uuniin ja näin sen sitten päivien kuluttua uudelleen, sain nähdä, oliko se räjähtänyt vai onnistunut. Näillä esineillä on tunnearvoa, ja mua kiukuttaa, kun Roosa ei ymmärrä sitä. Se on kieltänyt mua laittamasta näitä astioitani esille, vaikka mä en mitään muuta haluaiskaan. Mä vaadin sitä lupaamaan, ettei se vahingoita ainuttakaan mun teostani. Jos ihan totta puhutaan, käsintehty keramiikkatavara ei ole ihan halpaa, savi ei ole halpaa, kuvataidekoulun vuosimaksut ei olleet pieniä, eikä se toissakeväinen rakupolttoreissu ollut halvimmasta päästä. Ja mun työpanokseni. Mä en tahdo, että se kaikki valuu hukkaan.

Mmh. Anti olla. Mennyttä mikä mennyttä. Sanon tästä vielä Roosalle, pakotan sen lupaamaan. Palaan takas hommiin, mun pitäs laittaa paikkoja kuntoon. Julisteita vois laittaa tossa alkuviikosta sit, mä haluun antaa tolle maalille ja teipille aikaa. Pelottaa vähän varsinkin ton teipin puolesta, en tosiaan tiedä miten se reagoi mihinkin. Kuumaa se ei ainakaan kestä, se kutistuu. Kattoo nyt.

This is our new world.

Mitäs nyt. En tiä. Mulla oli ihan pieni hetki sitten aivan ihana, mahtava, upea fiilis. Nyt alkaa kumminkin pikkuhiljaa tasottua, vajoan taas alas. Inhottaa tämmönen, mä puhun tässä pitkästä aikaa ihmisille, niille joista oikeesti välitän, jotka saa mun olon paremmaks, puhun niille vapautuneesti ja ongelmitta. Silti vaan tunnen itteni niin surkeeks. Kattoo mitä on sit ku Roosa nukahtaa. Toivon oikeesti et ei tuu toista viimeyön kaltasta, ahdistaa kun ei voi olla varma nukkuuko toinen vai ei.

Mm. Vois ottaa kynän käteen ja koittaa taas kirjottaa päätään tyhjäks. Jotain vaan yrittää. Ja voisin ehkä viimeinkin vilkasta varpaitani. Ne on jääny tänään tuolin ja oven alle, kipeet on edelleen, mut liikkuu. Nahkaa on saattanu kyllä lähteä, mut ei mitään. Varpaat ne vaan on.

Life is weird because.

Istun taas yksinäni sohvalla, en näe pahemmin mitään. Mä päätin haistattaa paskat rilleilleni, en käytä niitä ellei ole pakko. Ne ahdistaa. Ja nyt ne pilais mun meikit. Mä en nyt tiä mitä kävi, joku äkillinen luovuudenpuuska iski ja sit siistit ja oikeen normaalit rajaukset vähän muutti muotoaan... Mut vaan oikee silmä näyttää tältä, vasen silmä on hiusten takana piilossa niin ei sitä auta alkaa maalailemaan. Noin kumminkin siis kävi.

Nyt on kämppä rempattu. Iskä teippas tossa aamupäivällä seinän harmaaks ja nyt me enää sisustetaan täällä. Mun on pakko sanoa et tää näyttää ihan mielettömän hyvältä, pidän tästä tosissaan. Kattokin alkaa näyttää hyvältä, tää on mahtavaa. Ja toi seinän maali onkin tasanen, mä en tiä mitä mun näössä on vikana. Tää on ihana, niin paljon parempi kuin ennen. Ennen toi harmaa seinä siis oli tiilenpunanen ja valkonen seinä oli haaleenkeltanen... Uh.

Mitäs sit nyt? Mä koitan jossain vaiheessa napata Emmaa hihasta kiinni ja sit vaihdetaan vaatekaappien sisältö, alkaa jo nyt mennä hermot siihen et vaatteet on haettava entisestä huoneesta. Sit mun pitää vähän järkkäillä kamojani. Emma anto mulle yhdestä kaapista pari hyllyä käyttööni, tarviin ne tosissaan. Roosalla on niin vähän tavaraa, se meinas ampua päänsä kun katto miten mä raijasin kamojani tälle. Sanoin sille et tavaramäärä puolittus jos kaikki langat, kankaat ja tuunaustarvikkeet heitettäs meneen ja se innostu ajatuksesta luvattoman paljon. Murhaan sen jos se ees ajattelee toteuttavansa sen, mun kamat. Mur.

Mulla on ongelma. Ongelmalla on nimikin, se hengittää ja sillä on tapana naurattaa mua niin että itkettää. Ongelma on nimeltään Sara, ja se on keksiny muun muassa kyrpäpakon sekä sen, että mulle voi linkata ficcejä. Nyt sit luen tässä tätä yhtä ja kiesus, kukaan ei tahdo nähdä mua nyt. Roosa kääntyili eilen jatkuvasti silmät lautasina kattoon mua, se istu pöydän ääressä ja mä tässä sohvalla, mä vähän päästin mielenkiintosia ääniä ja ties mitä. Ja sit mun pitikin mennä koneen taa piiloon ku sillä oli webbi Juulin kanssa ja se ei pysyny tuolillaan kunnolla... Vaikeeta.

Mutta että sellasta, selittelen varmaan taas joskus jotain. En muuten lupaa mitään, mutta mua kirjotuttaa. Eiköhän se inspi sieltä jossain vaiheessa iske, kattoo vaan että mikä sit on aiheena. Yöitkut saattaa auttaa siinä, rupesin puolenyön aikoihin itkemään hysteerisenä ikävästä ja sit pyörin kaks tuntia patjalla saamatta unta. Ja sit kun nukahdin näin taas unia. Tekee niin mieli ottaa jotain unilääkkeitä, mä tahdon nukkua enkä heräillä jatkuvasti unien vaihtuessa. Se ahdistaa ja vie voimat.

Can you see me screaming in the night?

Äm. Hiljaiseloa. On vaan tuntunu nii hölmöltä eikä oo ollu mitään sanottavaa, ei mitään kerrottavaa. Just nyt on tyhjä olo, en tiä mitä tässä vois oikeen sanoa tai tehdä. Väsyttää, tunnen itteni suoraan sanottuna arvottomaks paskakasaks, eikä sille ees ole mitään kunnolla selitettävissä olevaa syytä. Asia vaan on näin, en halua alkaa analysoimaan sitä enempää.

Istun sohvalla, täällä haisee maali, mä oon maalissa ja seinä on muuttunu vaaleenkeltasesta valkoseks. Täällä vallitsee suoraan sanottuna kaaos. Sohva, kokoontaitettu patja, lipasto, pöytä ja Roosan sänky on kaikki tässä samassa kasassa, vaatekaapille päästäkseen tarvii olla akrobaatti. Huomenna pitäs saada iskä teippaamaan harmaa teippi tohon punaseen seinään, me ei saada maalata sitä mustaks, teipata oltas kyllä saatu mut Roosa sit valkkas semmosen vaaleenharmaan teipin. Ärsyttää. Ja me ei olla vielä hankittu uutta mattoa, mä en saa nukkua sohvalla ennen ku saadaan se. Kolisee liikaa.

Roosa datailee tossa parin metrin päässä mun varpaista. Kai se huomaa mun mielialan, mut ei pahemmin reagoi siihen. Suht hyvin tää meiän yhteiselo sujuu, aamulla vähän huudettiin toisillemme ja oltiin kärttysiä, mut meillä oli hauskaa maalatessa. Nyt mua kyllä ärsyttää toi musa. Kyllähän mulla ja sillä on samanlainen musamaku, mut liika suomiräppi ja dance, elektro ja muut tommoset käy hermolle kun ei oo sellanen fiilis et haluisin kuunnella semmosta. Ja väsyneenä se ärsyttää vielä enemmän. Väsymys taas johtuu siitä, että Roosa nous kaheksan aikoihin ja meni vessaan, heräsin siihen. Tosin se oli kuulemma heränny siihen ku käänsin kylkeä, toi patja metelöi liikaa. Että siltä kannalta ollaan tasoissa. Mut toi sentään nukku hyvin, mä näin taas liikaa unia ja katottiin illalla Scary Movie 4. Säikähdin yhessä kohdassa ihan helvetisti, mut nauroin kanssa paljon, pystyin kattoon Kauna-kohdatkin. Ihan hyvä leffa.

Hmm. Mun pitäs lukea. Beijing beibin eräpäivä on huomenna. Ärsyttää, se on sama kuin pakko käydä kaupungissa. En tykkää. En halua käydä missään, mä haluan olla hiljaa kotona ja unohtua kokonaan. Ja kuitenkin mä meinaan räjähtää halusta päästä pois täältä. Mulla on taas niin helvetin yksinäinen olo. Hitto vieköön, mä asun yhdessä maan suurimmista kaupungeista enkä löydä täältä ihmistä, jolle voisin ihan tosissaan puhua ja jonka kanssa jaksaisin olla jatkuvasti. Mä odotan henkihieverissä loman loppua, odotan että pääsen pois täältä ja pystyn olemaan ihmisten kanssa. Täällä mä en kuitenkaan halua olla.


I wanna see what your insides look like
I bet you're not so fuckin pretty on the inside
I wanna see what you're insides look like
I wanna see 'em

Take your hand in mine.

Wei. Musaa taas vähän. Kuvat koittaa siirtyä muistikortista koneelle ja tämä vehje kiljuu taas päivityksiä, annan sen päivittää ittensä tunnin päästä. Siinä ajassa mun pitäs ehtiä taas selittää yhtä ja toista.

No niin siis. Siinä lauantai-iltana Anna, Sara ja Aukku sit pelmahti autosta pihaan, mä juoksin ovesta pihalle ja Aukku törmäs muhun, niin käy aina. 8D Mut rakastan sitä. Kärrättiin kamat tänne ylös mun huoneeseen, sit värjättiin Roosan pää ja lähettiin pyörillä uimaan. Oli ihanaa vettä, ihanan lämmintä ja rantaki oli melkeen tyhjä, siellä oli vaan neljä ysiseiskaa mun entisestä koulusta. Mitäs me sit tehtiin? Kaikkee jännää, oli oikeesti aika mielenkiintosta touhua.

Seuraavana päivänä Anna ja Sara lähti konfikseen äitin, iskän ja Roosan kaa, mä jäin Aukun, Emman, Elmerin ja Hilman kanssa kotiin. Laittelin siinä ruokaa, riideltiin vähän Emman kanssa, katottiin Kaksin karkuteillä ja semmosta. Sit ku ne tuli kotiin, äiti sai halvauksen ku ei oltu valmiita, mä sit rynnin yläkertaan pukemaan ja vähän karjumaan tyynyyn ku keitti vähän korvien välissä. Mutta hyvin se sit päätty, olin ihan hyvällä mielin ku porukkaa tuli, puhuin vähän opiskelusta ja pääsykokeista ja sit pyörin Meelan kanssa ympäriinsä. Se on yksinkertasesti ihana, se puhuu jo vähän ja rakastaa ravata portaita ylös ja alas, sain koko ajan taluttaa sitä niissä ja leikkiä kamerallaki. "Menna, Menna, Menna!" se sano koko ajan, kun näki oman kuvansa. Tui ♥ Käytiin Siwassa, paistettiin ranskalaisia ja minikevätrullia, syötiin vähän kaikkee ja illalla katottiin Poliisiopistoa, oli ihana päivä.

Maanantaina herättiin melko aikasin, syötiin ja lähettiin kaupunkiin. Mä menin Annan kanssa bussilla, kun autoon ei mahtunu enempää, iskä meni poliisilaitokselle Elmerin kanssa nii sinne mahtu enää kolme. Sit pyörittiin Koskarissa ja Hämeenkadulla, ja ristus mulla meni rahaa! Ostin piirroslehtiön, uuden päiväkirjan, Big Cheese-lehden, Demin kalenterin (KOSKASIELLÄONKUVAGERARDISTAAWWS + Anna pakotti), huivin, ison hupparin (koko XXL) jajaja. Vitosella legginsit, nää on ihan kivat. Ruokaaki, käytiin Subissa ja syötiin jäätelöä. Neljän jälkeen Aukku sit lähti kotiin Vantaalle, me palattiin bussilla kotiin ja katottiin Paranormal Activity ja sit illemmalla Kunniattomat Paskiaiset. Roosa nukahti sohvalle, se piti taluttaa nukkumaan ja sit se rojahti keskelle sohvaa niin että oli pakko herättää se et likat pääs nukkumaan 8D

Eilen me sit oltiin vaan kotona. Katottiin Scary Movie 3, naurettiin vähän, tehtiin äitin kanssa ruokaa, käytiin kävelemässä ja mentiin sillan alle istuskelemaan, kahlailemaan ja kuvailemaan. Löydettiin sisiliskokin, se oli sulonen, mut pelkäsin koko ajan et se säikähtää meitä ja koitettiin sit olla varovaisia sen kanssa. Kotona sit kokkailtiin taas, paistettiin piirakoita ja tehtiin munavoita niien päälle, äiti kävi ostamassa vähän leffasyömistä ja siirryttiin kattoon Sherlock Holmesia, Roosa nukahti taas sohvalle ja sit oli kivaa.

Sillan alta, rakastan tätä näkymää.

Yöllä mä en meinannu saada nukuttua, heräsin joskus puoli neljän aikoihin. Koitin nukkua vähän huonolla tuloksella, loppujen lopuks oli pakko nousta ja mennä roiskimaan vettä naamalle, ja sit piti vielä livahtaa hiljaa takas Annan ja Saran väliin nukkumaan. Onnistuhan se, sit olin vähän horroksessa loppuyön ajan, mut kyllä mä aamulla suht virkeenä heräsin.

Saraa piti vähän hätistellä ylös, se virkos sit suihkussa, syötiin aamupalaa ja tälleen. Sit piti pakata, säädettiin vähän kaikkee ylimäärästäki siinä, syötiin herneitä ja mansikoita ja piirakoita. Kahentoista maissa iskä nappas meiät autoon, ajettiin Härmälän leirintäalueelle ja jätettiin tytöt sinne, Annan porukat oli ajanu sinne asuntoautolla ja ne jatkaa täältä Tuuriin sit huomenna. Mulla oli tosi hyvä fiilis siinä ku sanottiin heipat, tiän et me kumminkin nähään reilun viiden viikon päästä kun koulu alkaa, ja sit me ollaan kolme vuotta kimpassa. Mun asuntolapaikkakin varmistu eilen, nyt palauttelen enää papereita ja se on siinä. Sain kymppileirin palkankin tässä, leffalippu tuli, meen sit Potteria kattomaan jos saan seuraa jostakin.

Mitäs sit? Haettiin teippiä iskän työpaikalta, me teipataan Roosan kanssa seinä harmaaks. Ei maalata ollenkaan, lätkästään vaan semmonen harmaa teippi siihen. Viksun kuulosta, mut silleen se vaan menee ja hyvää jälkeä tulee. Nyt venaillaan et lämpötila vähän laskee, iskä ei suostu teippaamaan helteellä. Mut se antaa meille hyvin aikaa siivota ja järkkäillä paikkoja, ensviikolla on varmaan jo suht hyvällä mallilla tää muuttaminen toiseen huoneeseen. Koitan järjestää kamat silleen et ne vie mahdollisimman vähän tilaa ja on helposti saatavilla, ei tässä tosiaankaan enää kauheen kauaa oo kun saan alkaa pakata isompaa ja tärkeempää muuttoa varten.

Että sellasta nytten. Mä siirryn tästä siivoamaan vähän lisää, kattoo paljon saan aikaa. Jos saan kaiken siistiks, alan ottaa julisteita alas ja pakkaamaan niitä, mä laitan vaan muutaman seinälle sit ku saan sen oman nurkkani toisesta huoneesta. Sit mun pitänee auttaa Hilman huoneessa, se ottaa mun sängyn ja sen vuoks järjestys menee vähän uusiks. Illalla kattelen taas leffaa, Watchmen ois nyt vuorossa, sit taidan pitää taukoa leffailusta ja keskittyä lukemiseen, pitää kävästä viimestään ensviikolla taas keskustassa palauttamassa kirja, sit lakkaan käymästä siellä kirjastossa. Mä alan nyt kumminkin hommiin, kattellaan taas mitä kirjottelen seuraavan kerran, sitä ennen taidan vaihtaa ulkoasua kun tää nykynen tympii. Mut sen näkee sit.

Sing it for the world.

Day 01 - Your favourite song
Day 02 - A song that makes you happy
Day 03 - A song that makes you sad
Day 04 - A song that reminds you of someone
Day 05 - A song that reminds you of somewhere
Day 06 - A song that reminds you of a certain event
Day 07 - A song that you can dance to
Day 08 - A song that makes you fall asleep
Day 09 - A song from your favorite band
Day 10 - A song that no one would expect you to love
Day 11 - A song that describes you
Day 12 - A song from your favorite album
Day 13 - A song that you listen to when you're angry
Day 14 - A song that you listen to when you're happy
Day 15 - A song that you listen to when you're sad
Day 16 - A song that you want to play at your wedding
Day 17 - A song that you want to play at your funeral
Day 18 - A song that makes you laugh
A song that you listen to when you're sad 

Kun mä oon surullinen. En mä sanois, et tää biisi on surullinen. Tää on kaunis ja antaa tietynlaista toivoa. Kun mä kuuntelen tätä, mä laulan sitä samalla, mä laulan sitä niille, joita kaipaan ja jotka on mulle tärkeitä. Siitä tulee mulle itelleni niin hyvä olo, vaikka se on samalla haikee.


A song that you want to play at your wedding

Tässä ei todellakaan ole järkeä, ei minkäänlaista. Silti. Musta olis jännä kuulla tää biisi häissäni, jos sellaisia koskaan tulee. Tähän kappaleeseen on kiteytynyt niin monta vaikeaa hetkeä ja onnellistakin muistoa, että tietyllä tavalla se kuuluisi päivään, jota sanotaan yhdeksi elämän merkittävimmistä, tärkeimmistä ja suurimmista päivistä.


A song that you want to play at your funeral

 

Tää sit. No, ei sekään tosiaan ole mikään normaali hautajaisbiisi. Mutta sopiva, se tuntuu oikeelta. I sing this song at funerals... Se kohta määrittää tarpeeksi. Se antaa mulle tarpeeksi syitä toivoa tätä biisiä hautajaisissani soitettavaksi. Enempää mä en halua sanoa.

A song that makes you laugh

Tätä biisiä en usko kenenkään koskaan kuulleen tai kuulevan. Jos joku, joka tän tekstin joskus lukee, tuntee biisin, niin oon aika yllättynyt. Tätä laulua mä oon laulanut neljän päivän ajan melkeen neljänsadan muun ihmisen kanssa viime päivät ja se todellakin jää mieleen soimaan. En osaa sanoa tykkäänkö siitä ihan tosissani, mutta se on kiva. Biisi on nimetty tän vuoden Tampereen seurakuntien Kymppileirin teeman mukaan, ja tästä johtuen biisin nimikin on Samassa veneessä.

Me ollaan samassa veneessä
Sinä ja minä ja ystävä
Me ollaan samassa veneessä
Samassa veneessä!


Niin. Että kiitos leiriläisille, oli mulla kivaa, vaikka nyt meinaan purskahtaa itkuun väsymyksestä. Kolme yötä teltassa kovassa maastossa, 24/7 töissä kymmenvuotiaita paimentamassa, jatkuvasti herääminen yöllä erinäisistä syistä, porottava aurinko ja järjetön kuumuus, väsymys. Siitä huolimatta oli kivaa, ja vaikka mä valitankin kaikesta tosta, kyllä mä uudelleen sinne lähtisin ihan varmasti. Kiitokset turkooseille ja isosporukalle (Heidi, Kaisa, Jenni ja Toni, kiitos!), muille leireille ja kaikille leiriläisille. Ja Amica .. Ihan vaan mainitsen tässä, että jos paperissa lukee "EI MITÄÄN LIHAA", se myös tarkoittaa sitä. Eli ruokaan ei laiteta mitään, mikä on joskus kävellyt tai lentänyt tai uinut. Äiti sai tän kesän kolmannen slaagin kun kuuli että Amica syöttää mulle ja Roosalle taas kalkkunaa... Jees.


ANNA JA SARA JA AUKKU ON PIAN TÄÄLLÄ. On kivaa, Aukku on Roosan kanssa nyt keskustassa, Anna ja Sara junassa. Pian ne sieltä tulee, wei. ♥ Ja huomenna Roosa pääsee ripille valkosessa mekossa, tää tietää kameralle rutkasti töitä.

Gonna check some songs.

Day 01 - Your favourite song
Day 02 - A song that makes you happy
Day 03 - A song that makes you sad
Day 04 - A song that reminds you of someone
Day 05 - A song that reminds you of somewhere
Day 06 - A song that reminds you of a certain event
Day 07 - A song that you can dance to
Day 08 - A song that makes you fall asleep
Day 09 - A song from your favorite band
Day 10 - A song that no one would expect you to love
Day 11 - A song that describes you
Day 12 - A song from your favorite album
Day 13 - A song that you listen to when you're angry
Day 14 - A song that you listen to when you're happy
Day 15 - A song that you listen to when you're sad
Day 16 - A song that you want to play at your wedding
Day 17 - A song that you want to play at your funeral
Day 18 - A song that makes you laugh

Oikeastaan katotaan vaan kaks biisiä, koska eilen unohdin tän kokonaan. Se japanintentti tuntu menevän ihan kivasti, täytin kaikki kohdat ja tein ylimäärästäkin aika paljon, pelottaa vaan et meni silti väärin. Haluisin edes sen nelosen siitä, vitonenhan ois unelma, mut mua ärsyttää jos saan kolmosen. Se aiheuttaa semmosen tunteen, et en oo tehny parastani. Ärsyttää, Media Player vihaa mua, oikeastaan koko Windows, en saa auki meseä, soitinta enkä oikeen mitään muutakaan. Mäki sua kone ♥ Mutta siis.

A song that you listen to when you're angry

Kuuntelin tätä toissayönä, tuli heti semmonen fiilis et tää käy. Mä pidän biisistä, ja mun ei tosiaan kannata kuunnella mitään liian räväkkää vihasena, seuraukset on vähän sitä luokkaa et tapahtuu kamalia. Jotenki tuntuu et mä en kuitenkaan oo aikoihin suuttunut kunnolla. Suuttuessanikin mä rauhotun aika nopeesti, ei oo mun juttuni olla pitkään vihanen. Tais olla sillon helmi-maaliskuussa kun viimeks olin oikeesti vihanen, sillon ku äiti ilmotti vähän pahassa vaiheessa ettei Joensuu käy opiskelupaikaks. Biisistä vielä, tykkään sanoista, pysyn mukana rytmissä ja tälleen, se sopii mun raivolleni, kunhan en mee täysin suunniltani.

A song that you listen to when you're happy

Nooh. Ennen kuin mä tykästyin raskaampaan ja asenteellisempaan musiikkiin (= Anna sai mut kuuntelemaan Tokio Hotelia jne.) mä olin aika lailla poppari, niin tyyliltä kuin musamaultani. Tykkään mä toki edelleenkin semmosesta musasta, ja kyllä se ajoittain näkyykin. Tää on yks niistä biiseistä mistä tosiaan tykkään, tää on hauska. Tulee pirteä olo, tekee mieli vähän tanssiakin. Semmonen.

Joo. Huomenna lähen Pättäriin leireilemään. Kivaahan se on, tykkään siitä, enkä oo koskaan ollu siellä yötä. Mut se meinaa sit vähän taukoa koneesta. Anna ja Sara tulee lauantaina ja mä pääsen sillon leiriltä, sunnuntaina on rippijuhlaa, maanantaista en tiedä, kai tytöt on vielä sillonkin meillä. Kattoo jos saisin ton mesen auki, pitää sopia asioista, mä saan hepulin jos niistä sovitaan vaan Roosan kanssa ja sit en ite oo varma et miten hommat menee. Mutta nyt Emma karjuu syömään, katotaan mitä siellä on. Äiti kaivo pakastimen tyhjäks ku haluu tyhjätä sitä, tunki varmaan puolet tavarasta uuniin... Apua. Jotenkin tuntuu et syön taas leipää.

A song from your favorite album.

Day 01 - Your favourite song
Day 02 - A song that makes you happy
Day 03 - A song that makes you sad
Day 04 - A song that reminds you of someone
Day 05 - A song that reminds you of somewhere
Day 06 - A song that reminds you of a certain event
Day 07 - A song that you can dance to
Day 08 - A song that makes you fall asleep
Day 09 - A song from your favorite band
Day 10 - A song that no one would expect you to love
Day 11 - A song that describes you
Day 12 - A song from your favorite album
Day 13 - A song that you listen to when you're angry
Day 14 - A song that you listen to when you're happy
Day 15 - A song that you listen to when you're sad
Day 16 - A song that you want to play at your wedding
Day 17 - A song that you want to play at your funeral
Day 18 - A song that makes you laugh

Tää on taas kerran paha. Ensinnäkin, lempialbumi? Pitää ihan tosissaan miettiä mitä vastata. Jotenkin tuntuu, että Danger Days. Sitten tulee Set the World on Fire. Eipäs, We Stitch These Wounds. This War Is Ours. Truth Or Dare. Vaikeeta. Loppujen lopuks mä sit päädyin tähän.

En tiä. Jotenkin se vaan tuli. En nyt tiedä, onko Humanoid mun lempialbumi. Jotenkin se vaan tuntu oikeelta nyt. Ja tää biisi. Se on kaunis. Se ei ole mun lempibiisejäni, mutta se on silti mulle tärkeä. Mä rakastan laulaa sitä. Sillä ei oo väliä, etten mä todellakaan, koskaan, missään tilanteessa pääse riittävän korkeelle laulaakseni tän kunnolla. Tää vaan on... Ihana. Ei sille mahda mitään. When you can't breathe I will be there...

Hah. Japanin aine kirjotettu, vähän useamman kerran vielä. Hiraganat on aika hyvin hallussa. Sanoja vielä vähän opeteltavana. Mut meen hyvillä mielin, kyl tää tästä. Huomenna kertaan vielä lisää, sit illalla tungen japaninkamat sinne minne ei aurinko paista. Tiistaina siivoamista ja pakkaamista, sit pitää puhua Annan kanssa. Huone on jatkuvassa tuuletuksessa sen ajan ku minä oon leirillä, ja oon ilkee enkä päästä Roosaa tänne nukkumaan sillon ku likat on täällä. Mä en mahda sille mitään että on kesä ja on kuuma, jos oon tukehtua jo ollessani täällä yksin nii en todellakaan ota sitä tänne kun sillä on omakin sänky. Plus että Roosa on niin kuuma pakkaus että kaikille tulee hiki... Eiku mitä? Näi.

Aattelin muuten laittaa semmosen hienon diaesityksen sunnuntaina pyöriin. Vähän kuvia Roosasta. Pyydän sitä tallentaan naamakirjasta niitä leirikuvia, ja sit tietysti laittelen vähän omia sekaan... Heti ykköseks semmonen oikeen ihana kuva ilmeestä, joka syntyy, kun esiin työntyy jotakin hyvin kylmää ja liukasta. HILJAA.

Jajaja. Mie muutan Roosan kans kimppaan. Emma tulee tänne, mie meen sinne. Multa lähtee sänky, saan sohvan, sit maalataan vähän seiniä, vaihdetaan sohvaan päällinen, hommataan uudet tekstiilit ja tämmöstä. Ja pöydätki varmaan uusitaan. Katotaan ny, hyvä tästä tulee. Roosa ja Emma on innoissaan, Emma saa täysin oman huoneen ja Roosa taas melkeen oman, mä yritän olla vaikuttamatta sisustukseen kauheesti niin että siitä tulee semmonen ku se ite haluaa.

Mutta näin siis. Mä kerään kamat sohvalta kasaan ja painun suihkuun. Tai voisinhan mä käydä vähän ulkonakin... Katotaas ny. Jotakin teen, koska ei nukuta vielä. Ei kivaa, koska mun unirytmi on harvinaisen kauniisti persiillään ja mun pitäs osata nukkua joukkueteltassa kymmenvuotiaiden kanssa muutama yö. Jaiks.

Once you said I'm crazy. And so... so I am.

En tiä mitä pitäs taas ajatella. Eilisiltana me katottiin Emman ja Roosan kaa leffa, Martyrs. No, ne katto, oikeestaan Roosa katto, mie katoin suurimman osan ajasta seinille ja Emma katteli sormiinsa... Että näin, K18-leffat on ajoittain hyvinkin mukavia. Yök. Sit likat häippäs, mä en saanu unta, joten mitäs sit. Uutta leffaa peliin. I Love You Phillip Morris, ei paha. Hymyilin vähän, mut oisin odottanu parempaa. Ei maha mitään.

Ja sit nyt. Leffailta Elmerin kanssa. Poika sai ite valita leffan. Ja arvatkaas minkä se valitsi? Epäilyksen. En manipuloinu, en ehdottanu, en johdatellu, ihan ite valitsi. Se on aika jännä ihminen. Mut oli kivaa. Vähän sain töniä ja tökkiä sitä ku se meinas hankkia liian mukavan asennon sohvalla, mä en anna sen nukahtaa huoneeseeni. Mut kyl se näytti ihan tykkäävän. Ja itestäki oli ihan kiva nähä taas toi, hymähtelin taas itekseni niinku aina kattoessani Twilightia. JUU ANTEEKS, se on mulle ongelma josta mä en pääse yli.

Niih. Näin tänään loppuillasta. Huomenna kaheksalta herätys, japania, japania, japania, Janita ja vähän lisää japania... Kahdentoista lauseen aine, oon ylpee itestäni. Kirjotan sen huomenna puhtaaks ja varmistan et osaan jokaisen hiraganan jonka siihen oon ite kirjottanu. Ja pilkut paikoilleen. Eli täytyy kirjottaa kaks versiota, aluks luonnos jossa pilkut on paikoillaan ja sit se lopullinen aine. Ihanaa, mutta siinä sit tulee harjoteltua se kauniisti ja siististi kirjottaminen kunnolla. Ja hion yhdistelmämerkit kuntoon, mulla on ollut ongelmia niissä.

Näillä mennään. Öitä vaan kaikille, meikä painuu pehkuihin ja huomenna taas kaupunkiin. Toivotaan vaan et matkat riittää, mä en haluais pyytää lisää rahaa ennen enskuuta.

Some songs.

Day 01 - Your favourite song
Day 02 - A song that makes you happy
Day 03 - A song that makes you sad
Day 04 - A song that reminds you of someone
Day 05 - A song that reminds you of somewhere
Day 06 - A song that reminds you of a certain event
Day 07 - A song that you can dance to
Day 08 - A song that makes you fall asleep
Day 09 - A song from your favorite band
Day 10 - A song that no one would expect you to love
Day 11 - A song that describes you
Day 12 - A song from your favorite album
Day 13 - A song that you listen to when you're angry
Day 14 - A song that you listen to when you're happy
Day 15 - A song that you listen to when you're sad
Day 16 - A song that you want to play at your wedding
Day 17 - A song that you want to play at your funeral
Day 18 - A song that makes you laugh

Koska tässä on vähän vierähtäny päiviä ilman konetta, laitan nää tämmöseen putkeen. Paljoa en jaksa selitellä kun on vähän kiire, mutta joo.

A song that reminds you of a certain event

Viime kesä. Ira oli jo matkalla takas pohjoseen, mie makasin sängynpohjalla ja mietin että mitä tässä nyt taas oli käynyt, mä olin taas yksin. Kun kaikki vaan asuu jossain muualla. Mie rakastuin tähän biisiin, se on yksinkertasesti ihana.

A song that you can dance to

Mä en kyllä kovinkaan paljoa tanssi. Kuitenkin, jos tanssin, se on jotain tämmöstä. Voi vaan tehdä mitä sattuu, mä en paljoa koreografiaa tämmötteen kanssa mieti. Annan mennä vaan. Kukaan tuskin tulee kumminkaan näkemään mun tanssimista koskaan, mä oon oikeastaan tanssini jo tanssinu alakoulun tanssikerhoissa ja muissa.

A song that makes you fall asleep

Mä en oikeastaan tiedä, mitkä biisit loppujen lopuks auttaa mua nukahtamaan. Enemmänkin mua auttaa se, et rentoutan kroppani ja olen hiljaa. Joskus musiikki auttaa, joskus ei. Kumminkin, esimerkiks tää biisi voi auttaa. Sanat on kauniit ja Strifyn ääni on ihana.

A song from your favorite band

Tää on vaikee. Ihan tosissaan. Mä en oikeen tiedä, mikä se mun lempibändi nyt sit on... TH on vähitellen jääny vähemmälle, enimmäkseen mä kattelen enää kuvia ja mietin et mitähän ne tekee. Ei se enää oo samalla lailla elämä ku oli viime vuoden puolella. Mut mikä se lemppari sit on? En tiedä, eikä se niin tärkeetä ookaan. Sen näkee sit.
Mutta. Tän biisin valitsin, koska oon nyt koko viikon kuunnellu tätä, me ollaan laulettu sitä Oprin kanssa. Tää biisi alottaa Set the World on Firen niin upeella tavalla, heti ensimmäiset tahdit saa mut melkeen hyppimään riemusta, levy on ihana. En mä osaa sanoa voittaako se ekaa levyä, aika samalla linjalla ollaan, vaikka tässä on selkeesti kehitytty.

A song that no one would expect you to love

Että semmosta. Mie satun vaan tykkäämään korealaisesta musasta ja siitä, että Olka linkkailee tämmösiä aikas innokkaasti kun sille tuulelle sattuu. Jos mä oikein muistan, tää oli eka korealainen biisi jonka se mulle linkkas. Siinähän mä sit kuuntelin ja soitin tätä Roosalle ja Emmalle, ne oli vähän tähän "mitä vittua" -tyyliin... No, mie oon friikki, ainakin niille. Tykkään tän biisin rytmistä, ja toi video on kiva.

A song that describes you

Iägh. Tää ei itse asiassa ole mun oma valintani. Anna kuunteli tän kerran ja sanoi, et tää kertoo musta. Pakko myöntää, et on siinä jotain samankaltaisuuksia. Anyway, kyl mä tätäki ihan kuuntelen. Hyvä biisi, ja jos tää ei muistuta musta itsestäni, se muistuttaa Annasta.

Lisää sit taas huomenna, kattoo mitä sillon tulee.

Hearts will sacrifice, it's do or die.

When I hear your cries
Praying for light
I will be there
I will always be there

Mulla ei ole sanoja. En tiedä pitäskö niitä olla, onko tää hyvä vai huono asia. Niitä ei vaan ole.
Tai no, on muutama. Ensiksikin, kiitos. Kiitos siitä, että mä sain viettää viikon siellä, missä mä pystyin olemaan onnellinen. Kiitos siitä, että ootte niin ihania. Olka, kiitos siitä, että sä oot yli viikon juoksennellut mun unissa. Oot ihana. Opri. Kiitos siitä, et oot oma itses.

Rise up and celebrate your life
We're not alone in our ritual
Sing for what you feel inside
Becoming one with our ritual

Mie rakastan teit.

Muuta? Emma nauraa ku muhun tarttu murre. Iskä ja äiti nauro mun meikeille, naapurin pikkutyttö tuijotti silmät suurina. Roosa on itkeny tajutessaan et sillä oli ikävä mua. Se on itkeny kattoessaan videolta miten Andy mursi kylkiluunsa ja makaa nyt sairaalassa. Raukkaparka, mie en haluu enää kertaakaan kuulla enkä nähä sen hyppäävän sillä lailla, vaikka onkin sulosta et se yrittää lentää. Ja. BMTH tulee taas Suomeen. Marraskuussa. Helsinkiin ja tänne. Sorsapuistosaliin.. En yhtään seonnu. Sinne siis, eihän tässä odoteta ku reilut 130 päivää. Marraskuun viides.

Okei. Mie sammutan koneen ja koitan nukkua. Huomenna pyykkiä, japania, siivoamista, järjestelyä ja semmosta. Pitää puhua vähän huoneesta. En saa pitää tätä, se on nyt tehty täysin selväks, en saa Elmerin huonetta, en saa omaa enää. Että joko Roosa tai Emma saa oman... Mun kanta on että Emma, koska mä en pysty jakamaan huonetta sen kanssa. En usko et äiti ja iskä ees ajattelee meiän pistämistä samaan huoneeseen, ei ne voi autossakaan laittaa meitä vierekkäin. Mutta näi.

Together we will set this world on fire
This is the new religion
AMEN!

A song that reminds you of somewhere.

Day 01 - Your favourite song
Day 02 - A song that makes you happy
Day 03 - A song that makes you sad
Day 04 - A song that reminds you of someone
Day 05 - A song that reminds you of somewhere
Day 06 - A song that reminds you of a certain event
Day 07 - A song that you can dance to
Day 08 - A song that makes you fall asleep
Day 09 - A song from your favorite band
Day 10 - A song that no one would expect you to love
Day 11 - A song that describes you
Day 12 - A song from your favorite album
Day 13 - A song that you listen to when you're angry
Day 14 - A song that you listen to when you're happy
Day 15 - A song that you listen to when you're sad
Day 16 - A song that you want to play at your wedding
Day 17 - A song that you want to play at your funeral
Day 18 - A song that makes you laugh

070310. Keskipäivällä lähettiin äitin kanssa junalla Helsinkiin. Vietiin kamat hotelliin, kierreltiin hetki kaupungissa, mentiin rautatieasemalle. Näin Annan ekan kerran. Jäähallille, muutaman tunnin jonotus pakkasessa, mun sormet oli kolmeessa, tärisin hulluna, tähyilin Venlaa ja pudottelin kännykkää maahan, äiti raivos mulle siitä. Mut mun sormet oli niin jäässä. Mä huusin siinä pihalla Venlaa, kunnes kuulin että mua huudettiin... Venlan äiti oli kyllästyny siihen et Venla ei ite huutanu mua, joten se sit huus mua. Mä näin Venlan, monta metriä mua edempänä, en päässy lähemmäs.

Ovien avauduttua me vietiin kamat narikkaan, suunnattiin vessaan. Mä muistan, kun seinää vasten seiso kaks tyttöö, ne tuijotti mua ja mä tuijotin takaisin. Jos mä oisin sillon tiennyt katsovani Olkaa ja Opria silmiin, seisovani niiden kanssa samassa vessassa... Jos mä oisin tiennyt, että siellä on Sussu, Jossu, Aukku, Veera, Laura, kaikki maholliset ihmiset. Jos oisin löytäny Lindan sieltä jostakin. Jos mä olisin kääntynyt siinä kojun edessä ympäri, katsonut taakseni. Jos.

Se oli ku unta. Se on edelleen unta. Mä muistan pimeän, äänet, valoshown, sen epätodellisuuden tunteen. Kylmän. Tyhjän olon hotellihuoneessa, kun makasin sängyssä äitin vieressä kuulokkeet korvissa. Siinä vaiheessa mä purskahdin itkuun. Mä en voinut kuunnella Billin laulua, mä en vaan voinut. Mä laitoin Popgasmin soimaan ja toivoin nukahtavani sen avulla. Kyllä mä lopulta nukahdinkin, tajuamatta kokonaisuudessaan sitä mitä oli tapahtunut.

Siks tää biisi. Se on muisto siitä pimeästä, kylmästä Helsingin yöstä. Yöstä, jona mä tiesin olevani samassa kaupungissa niin monen rakkaan ihmisen kanssa.


Mä lähden huomenna. Jos en, on tapahtunu jotain tosissaan hirveetä. Mä lähden ja se täytyy estää ydinpommilla, vaikkei sekään paljoa mua estele. Joka tapauksessa, kattoo ny millon kuulette musta seuraavan kerran. Sen näkee sit.

A song that reminds you of someone.

Day 01 - Your favourite song
Day 02 - A song that makes you happy
Day 03 - A song that makes you sad
Day 04 - A song that reminds you of someone
Day 05 - A song that reminds you of somewhere
Day 06 - A song that reminds you of a certain event
Day 07 - A song that you can dance to
Day 08 - A song that makes you fall asleep
Day 09 - A song from your favorite band
Day 10 - A song that no one would expect you to love
Day 11 - A song that describes you
Day 12 - A song from your favorite album
Day 13 - A song that you listen to when you're angry
Day 14 - A song that you listen to when you're happy
Day 15 - A song that you listen to when you're sad
Day 16 - A song that you want to play at your wedding
Day 17 - A song that you want to play at your funeral
Day 18 - A song that makes you laugh

Tämmönen. Päästiin siihen ikävämpään puoleen. Tää biisi on soinu ehkä turhankin monta kertaa jatkuvalla toistolla peittämässä alleen mun itkua. Mä en tiedä miks, mut jotenki tää vaan on se biisi, jota mä tarvitsen sillon, kun oon täysin tolaltani. Siinä vaiheessa, kun joku sanoo mulle suoraan mitä mieltä on mun käytöksestä, myöntää inhoavansa ja vihaavansa mua. Ehkä mä kuitenkin myös tavallaan sisimmässä tiedän, että asiat korjaantuu. Mä en oo vielä menettäny ketään täysin lopullisesti, en sen yhen jälkeen.

Mutta siis, henkilöt jotka tää tuo mieleen? Jotkut on ehkä nähneetkin, millasia kuvia mä tän biisin sanojen avulla tein. Viime kesänä, sillon ku tunsin olevani niin onnellinen ja niin ylpeä siitä, että mulla on sellasia ystäviä. Ne kuvat on edelleen koneella kansiossa, jokaisessa on toi teksi ja sit oikeella puolella on kuva siitä kelle oon sen tehny. Anna, Venla, Essi, Ira, Opri, Olka.

Päällimmäisenä tästä biisistä tulee kuitenki mieleen Essi. Se, miten mä itkin katkerana sen edessä, luulin todellakin kuolevani siihen, mä tunsin olevani niin helvetin paska ihminen ja tunnen edelleen samoin muistellessani sitä. Mä vihaan sitä et oon niin idioottimainen ja aivoton ihminen, enkä mä osaa korjata sitä kunnolla. Se satuttaa mua itseänikin. Toinen elävä muistikuva on Aukusta... Se, miten typeräks mä sinä päivänä heittäydyin, satutti sekä mua itteäni että sitä, ja jätti muhun pahat arvet. En haluis muistella sitä, mut en voi muutakaan. Lopuks, se muistuttaa vähän Venlastakin. Ja siitä, mitä kaikkea mä oon tehny väärin sitä kohtaan ja mikä pitää saada korjattua.

No, eiköhän se siitä. Neulaan mekkoni kuntoon ja koitan vähän lukea, josko sitten sais nukuttuakin. Mun pitäs huomenna olla yheltä kirkolla taas... Paskat. Pitää lähtee vähän yhentoista jälkeen. Hommat loppuu aikasintaan kuudelta, Pasi kait heittää mut sit kotiin ku eivät kuulemma kehtaa juhlatamineissa meitä bussiin laittaa enää semmosen jälkeen. Mä varmaan meikkaan sääreni. Ei näissä ny sinänsä mitään vikaa oo, mut kivasti näitä arpia ja verisiä paukamia ku ne hyttyset söi mut leirillä. Vasemmassa sääressäki on tommonen kraatteriin verrattavissa oleva verenpunanen läntti, kaunista. Sit pitää tunkee kaikki korut käsiin ja kaulaan ja korviin, meikata, laittaa hiukset ja tätä rataa. Ja keksiä kengät. Nyt en panis ollenkaan pahakseni et saisin mennä avojaloin, mut pakko vetää jotain jalkaan. Ei taaskaan mitään hajua et mitkä laitan, vedän vaan jotain. Sen jälkeen saa taas tosissaan lahjoa mut et laitan jotain juhlakenkää jalkaan, ne korot tappo mut koulujenloppuna, eikä niissä ees ollu kunnolla korkoo. Pohja vaan halki erittäin ikävästi.

Nonni, ehkä se riittäs. Huomenna puhun äitille vielä vähän suunnitelmistani. Mun mielestä on ihan järjellistä ja sopivaa ilmottaa opistolle, että tässä on järjettömän pienet todennäkösyydet saada lääkäriaikaa jostakin, joten lähetän sinne sen vanhan todistuksen ja sitten kesätauon jälkeen käyn hommaamassa uuden ja lähetän sen sinne. Eikö se ny oo ihan hyväksyttävää? Mä en meinaan jumalauta ole jäämässä kotiin. Mä en ehdi aikasempaan junaan, se on selvää, mut mä pystyn kyllä lähteen siinä kahentoista maissa, jos hommat vaan menee hyvin. Ja mä haluan uskoa että menee, mä uskon siihen. Mä en tahdo pettyä tällä kertaa.

Somebody is going to be dead.

Kiitosta. Mä alan itkeä täällä. Mun ensviikko saattaa mennä perseelleen sen takia et tarviin lääkärintodistuksen. Koulu vaatii selvityksen terveydentilasta ja mullahan on viimeset paperit vuodelta -09 .. Mikäs tässä. Äiti yrittää saada mulle heti maanantaiks ajan, mä yritän jostain penkoa tiedon siitä millon näien paperien pitää olla perillä terveydenhoitajalla. Ku kumminki ajattelee nii on aika helvetin vaikeeta löytää vapaa lääkärintarkistusaika tämmösessä ajassa, ja mä kumminkin lähetin paperit jo siitä et otan paikan vastaan. Paikan vastaanottaminen on selvä ku mikä, eikö sen lääkärintodistuksen ehi myöhemminkin ? Vittu ku en ehtis ny tehä mitään, huomenna täytyy herätä seittemältä konfisreeneihin, sunnuntai on aamusta iltaan sitä saatanan ravaamista. Pitäs ehtiä pakatakin, jos sit pääsen lähteen.

Ja mä todellakin murhaan jonkun jos mä en pääse lähtemään. Mä en oo todellakaan mitenkään lyhyen aikaa tästä haaveillu ja toivonu tätä. Helvetti. Meen suihkuun ja koitan nukkua.

A song that makes you sad.

Day 01 - Your favourite song
Day 02 - A song that makes you happy
Day 03 - A song that makes you sad
Day 04 - A song that reminds you of someone
Day 05 - A song that reminds you of somewhere
Day 06 - A song that reminds you of a certain event
Day 07 - A song that you can dance to
Day 08 - A song that makes you fall asleep
Day 09 - A song from your favorite band
Day 10 - A song that no one would expect you to love
Day 11 - A song that describes you
Day 12 - A song from your favorite album
Day 13 - A song that you listen to when you're angry
Day 14 - A song that you listen to when you're happy
Day 15 - A song that you listen to when you're sad
Day 16 - A song that you want to play at your wedding
Day 17 - A song that you want to play at your funeral
Day 18 - A song that makes you laugh

En ny tiedä. Sinänsä on jännä, et valitsin tämmösen biisin. Kun ajattelee että esimerkiks Can't Let You Go itkettää mua oikeastaan joka kerta kun kuuntelen sen ja mulla on vielä tapanakin pahentaa pahaa oloani sillä, tai että esimerkiks Carolyn ja Don't Go on satuttaneet mua, nii on outoa et mulle tulee tämmönen mieleen. Aluks mulle tuli mieleen Minä Näen Sut (kyllä, mä kuuntelen ja fanitan Antti Tuiskua edelleen), mutta sit aloin miettiä. Viime vuoden pääsiäinen. Sängystä ylös, alakertaan, iskä keittiössä. Sanomassa että Juuso on kuollut. Se, kun mä istuin vajaan kaks tuntia junassa ja kuuntelin Happoradiota. Mä muistan sen niin elävästi, harmaan, kostean ja metsäisen maiseman ja sen tyhjän ja hämmentyneen kohdan sisällä. Sen, kun Venla soitti mulle sit kotimatkalla ja aloin itkeä, ihmiset tuijotti ja mä vaan itkin puhelimeen miten karmeelta se kaikki tuntui.

Joten. Siksi Happoradiota, siksi tää biisi. Tavallaan musta on ihana maata aamulla myöhään sängyssä ja kuunnella tätä, mutta samalla se on ahdistavaa. Kaunis biisi, mutta surullinen. Uskosin kumminkin että suurin osa ihmisistä kannattaa sitä että kuuntelen tätä, kuin että yllyttäsin itteäni oikeen kunnolla. Ei siitä sen enempää.

Nauran täällä. Mä oon saanu estokoodin sosiaali- ja terveysalalle. Eihän se sinänsä mitenkään hauskaa ole, eikä sillä oo väliäkään. Niin se vaan on, että mä sain lähihoitajakokeen soveltuvuusosiosta yhden pisteen ja se meinaa yhden vuoden mittasta estoa alan oppilaitoksiin. Taru varmaan murhaa mut illalla ku kerron sille tästä, ja niin murhaa muutama muukin. Sain noi paperini postissa, ihan jänniä tuloksia. En ny jaksa alkaa niistä sen enempää selitellä, mutta sain täydet nuoriso-ohjaajan soveltuvuuskokeesta, pääsin Seurakuntaopistoon sisään kolmellaviidellä pisteellä ku alin hyväksytty sai 28 pistettä. Ei paha, ei.

Nyt pitää mennä, naapurin ipanat haluu leikkiä mun kaa, muut on mummulla. On nää ihania, halailee mua ja kyselee paljon. Sulosia, awws.

A song that makes you happy.

Day 01 - Your favourite song
Day 02 - A song that makes you happy
Day 03 - A song that makes you sad
Day 04 - A song that reminds you of someone
Day 05 - A song that reminds you of somewhere
Day 06 - A song that reminds you of a certain event
Day 07 - A song that you can dance to
Day 08 - A song that makes you fall asleep
Day 09 - A song from your favorite band
Day 10 - A song that no one would expect you to love
Day 11 - A song that describes you
Day 12 - A song from your favorite album
Day 13 - A song that you listen to when you're angry
Day 14 - A song that you listen to when you're happy
Day 15 - A song that you listen to when you're sad
Day 16 - A song that you want to play at your wedding
Day 17 - A song that you want to play at your funeral
Day 18 - A song that makes you laugh

Biisi joka tekee mut iloseks. Tätäkin mun on mietittävä vähän aikaa.

No, toi varmaan tällä hetkellä. Siitä tulee niin elävästi mieleen kaikki ripariin liittyvät ihmiset ja tapahtumat. Enhän mä niin kauheesti gospelia tai muuta tämmöstä kuuntele, mut kaikki punasesta laulukirjasta löytyvät biisit on ihania, ainaki suurin osa. Viime viikolla vähän manailtiin tätä nykystä kymppiä, nollavitonen on paras versio ♥ Multa iteltäni löytyy vaan nollanolla, pitää metsästää ainaki se nollavitonen.

Sitten taas vähän asiaa. Mä hyppäsin aamulla sängystä, siinä ennen yheksää. Avasin koneen ja googlasin vähän. Löysin oikeen linkin, selasin taas vähän alemmas ja sit. Mä aloin itkee.


Musta. Tulee. Nuoriso-ohjaaja.

Mä pääsin sinne. Mä muutan Jäkeen. Ihan tosissaan. Tossa listassa on mun nimi. Ainoo L:n kohalla. Se on siinä. Mä oon yks kahestakymmenestäviidestä, jotka pääs ensimmäisessä haussa sinne. Mut valittiin yli kahdestasadasta muusta. Mä pääsen kolmeks vuodeks pois. Mä saan ammatin. Mä pääsen samaan kouluun Annan ja Saran kanssa. Mä pääsen opiskeleen yhteen Suomen parhaimmista ammatillisista oppilaitoksista. Ei tässä oo oikeesti sanoja mihinkään, Emmalleki mä vaan sopersin jotain itkun seasta, mun piti toistaa se ties kuinka monta kertaa ennen ku se ymmärsi, mä oon niin onnellinen. Mä soitan äitille. Se varmaan saa halvauksen, koska se ei halunnu tätä, mut se ei mahda asialle enää mitään. Mä lähden ja sillä selvä.

Your favourite song.

Day 01 - Your favourite song
Day 02 - A song that makes you happy
Day 03 - A song that makes you sad
Day 04 - A song that reminds you of someone
Day 05 - A song that reminds you of somewhere
Day 06 - A song that reminds you of a certain event
Day 07 - A song that you can dance to
Day 08 - A song that makes you fall asleep
Day 09 - A song from your favorite band
Day 10 - A song that no one would expect you to love
Day 11 - A song that describes you
Day 12 - A song from your favorite album
Day 13 - A song that you listen to when you're angry
Day 14 - A song that you listen to when you're happy
Day 15 - A song that you listen to when you're sad
Day 16 - A song that you want to play at your wedding
Day 17 - A song that you want to play at your funeral
Day 18 - A song that makes you laugh

Jees. Aattelin nyt sit alottaa tämmösen, on pidemmän aikaa tehny mieli ottaa joku aihe bloggaamiseen. Tää tuntu hyvältä vaihtoehdolta. Mutta ni, eiköhän sit mennä ihan asiaan.

Mulla on useampia lempibiisejä. Mä kuuntelen musaa ihan järjettömästi, mä sanotan ja laulan, alotan kitaransoiton tossa syksyllä. Mun on todellakin vaikea sanoa, mikä on mun lempibiisini, niin monet on ihania... Heilig, Blasphemy, Can't Let You Go, Don't Go, Blessed With A Curse, Day Of Wreckoning, Under Pressure, Smother Me, The Mortician's Daughter Give You My All, Back To Life ja ties mikä muu. Jos mun Creativea kattoo, The Ghost Of You on soitetuin. Ja muutenkin My Chemical Romance vallitsee tätä listaa. Hih, vaikea vaihtaa artistia.

Mutta. Tällä hetkellä mulle tärkein, ihanin, rakkain, lempibiisi? The Jetset Life Is Gonna Kill You. Siltä se ainakin tuntuu. Kaikki mitä tästä tulee mieleen on niin ihanaa. Viikko Oprin kaa, keskustassa kiertelyä Roosan kanssa, junamatka Jäkeen, iltapäivä rannalla Annan ja Saran kanssa. Se, miten istuskelen ympäri kaupunkia, busseissa, junassa, vähän kaikkialla, ja laulan tätä itekseni. Se on ihanaa. Ainakin tällä hetkellä se on niin, ja mä oon onnellinen siitä.

Tähän loppuun vielä muutama oikeen kovasti ilmotusluontoinen asia. MÄ LÄHDEN JOENSUUHUN ! Mä oon viikkojen ajan pelänny tätä, mä oon jännittäny, toivonu ja anonu, ja sit mun ei muuta tarvinnukaan ku lausahtaa äitille et oisin lähössä tän kesän aikana. Se ei tarvinnu paljoa miettimisaikaa ja iskä sit sano lopuks että jos äiti suostuu nii sillä ei oo enää sananvaltaa. Elikkä mä saan kohta taas pakata kamani ja hypätä junaan, oon niin ilonen. Ja toinen asia ois se et huomenna julkastaan ne yhteishaun tulokset.. En todellakaan oo ainoa joka niitä nyt jännittää, mut pelottaa silti. Mitä jos mun nimi ei ilmestykään sinne minne pitäs? Anna ja Sara saa kohtauksen, mä suunnilleen hyppään parvekkeelta alas. Huomenna mun ei enää pitäs olla tyhjän päällä, mut tiedän et sit kun tiedän minne pääsen iskee pelko. Mitä nyt? Jos homma onnistuu, edessä on muutto, kolme vuotta ravaamista ja totaalinen elämänmuutos. Se ei oo pieni asia, ja mulla menee aikaa ennen kuin sopeudun siihen. Mutta kyllä mä sopeudun. Jos vaan siis pääsen sinne minne haluan... Ja siis jos menee mönkään mua odottaa vuosi Nokialla koulutuksessa jota en saa itse päättää, että silleen. Mäki tykkään.

All night, all day.

KIITOS RAJALA 18. ♥

Oli pakko sanoa. Olitte ihania, upeita ihmisiä, joka sana jonka mä vikana iltana hartaudessa teistä sanoin oli totta, mun kyyneleet oli aitoja. Te ootte upeita ihmisiä, joissa on voimaa ja potentiaalia mihin tahansa, te hitsauduitte yhdeks tiiviiks paketiks vaikeuksista huolimatta. Mä haluan vaan kiittää teitä siitä, että sain olla teidän isonen ja olitte niin ihania.

Ihana viikko takana, kyllä. Vaikka mulla oli useamman kerran mennä hermo ja se oli tosissaan työtä, lukuun ottamatta "näin Pomolassa" -hetkiä, mä jaksoin koko viikon. En itkeny kamalasti, ihan vähän vaan, muutaman kyyneleen, kun Maija ja Annika purskahti hervottomaan itkuun. Ihania ihmisiä, kaikki.

Oon muutes kuulemma hyvin aidonoloinen narkkari. Oli diakoniarastit, meikä esitti sit narkkaria, jonka aineet oli loppu. Makasin siä vessojen luona, sit ku oma ryhmäni tuli ekana mä kirkasin keuhkojeni täydeltä, Sanni oli kusta housuunsa omalla pisteellään ku kuuli sen, ja ne vähän säikähti. Viskoin niitä kengillä, heittäydyin psykoks ja otin roolin omakseni. Se hermostutti kauheesti ja sit vähitellen vetäydyin enemmän itteeni, en ottanu kontaktia kunnolla, mutta ne hoiti sen homman hienosti, kaikki kakskytkolme jotka siinä kävi. Sit tuli Sannin ryhmä ja Joni... "SOSIAALITYÖNTEKIJÄ BIRGITTA PÄIVÄÄ!" Koitas ny siinä olla repeämättä. Sit Kasperi meni hommaan mukaan, sit ne epäili et mut on raiskattu, koitti viedä kirkkoon saamaan apua, Joni yritti puhalluttaa mua ja sit Kasperi vei multa toisen kivistä joita naputtelin yhteen, sit ku aloin viillellä peukkua sillä toisella Joni kidnappas sen. Ei helvetti, oikeesti, nauran sille niin pahasti.

Ja sain uuden lempinimen. "D-kuppinen mimmi", oli yks sketsi ja sit siinä heitettiin Karon kaa et mun rintavarustus on kokoa D. Joni sai siitä sit ilonaihetta itelleen. Että näin. Nauran tolleki edelleen, koitan olla pesemättä tätä pois. Konfikses se tietty täytyy saada pois, mut ei se mitään, Joni saa piirtää sen uudelleen millon ikinä haluaakin. Lupasin tatuoidakin sen tohon samalla käsialalla ja fontilla, kattoo ny.

Isosille ja aparille kiitos. Oli mahtavaa päästä viettään viikko teiän kaa. Taru on yks parhaimmista ja ihana ihminen, Lassiin tutustuin vielä paremmin, Sanni on yksinkertasesti ihana, Karolla on maailman paras pokka ja Eero on Pavarotti. Leikittiin yhtä klassisimmista pokkaleikeistä ja mä ja Sanni supatettiin kumpiki Eerolle et vetää sen oopperansa, sehän sit laulo sen ja Joni oli automaattisesti pois pelistä. Ja en kyl ymmärrä millä järjellä, mut Karo kesti sen ku Joni näytti hauistaan ja ilmoitti "Tsiigaas mikä misu", kun Salla oli piirtäny siihen oikeen hienon kuvan... Karo vaan väähn nytkähti, ei revenny. Käsittämätöntä. Ja minähän putosin heti ku Sanni vähän katto mua, oon niin hyvä tommosissa!

Nii. Haluun vaan kiittää. Lauantaina viimestään nähään seuraavan kerran, on konfisharkat ja sit sunnuntaina konfis. Oon ylpee kun nään ne pikkuset alttarilla, oon niin ylpee. MUN PIKKUSIA KAIKKI, VARSINKIN NELJÄ NIISTÄ. Jani, Salla, Lauri ja Emmi, ootte rakkaita. Tein oikeen valinnan ku valkkasin teiät omiksi pikkusikseni.

Muutama kuva vielä. Joskus ehkä jotain muutaki, kattoo ny. Nyt mua odottaa ensimmäinen kunnon suihku viikkoon, oma sänky, puhtaat vaatteet jotka ei haise hieltä ja EI HYTTYSIÄ. Mut on melkeen purtu hengiltä mut oli se sen arvosta. ENKÄ MIE RUSKETTUNU KU EHKÄ VÄHÄSEN KÄSISTÄ JA NAAMASTA, EDELLEEN KALPEA OLEN. Hellettä kolmekymmentä astetta eikä varjoa oikeen missään ja edelleen tältä näytän. On se jännä.

Sinä kesänä
Oltiin rippileirillä
Tuuli kulki missä tahtoi
Painoi selkäsi seinään
Sait synnit tunnustaa
Ja padot lähti murtumaan
Oli niin uskomattoman hyvä olla vaan

 

Haaveet saivat purjeet
Laivat matkaan käy
Kun tuuli yllättää

 

Ja nakki napsahti taas. Sori ihmiset, kotona meikä ei kirosanoja säästele, katotaan sit miten on kirkossa.

I think I love you more than anything else.

Sitä vaan että te ootte ihania ja mulla on ikävä.

Every day it's the same old story.

Mä oon poikki. Hajalla, itkun partaalla. Mua väsyttää, mä en saanut nukuttua kunnolla, on mahotonta saada unta kun lakana hiostaa ja ei saa happea kunnolla. Heräsin seittemältä siihen että suunnilleen itkin, torkuin sinne melkeen kaheksaan asti, sit en enää pystyny ees yrittään ku tuntu niin pahalta.

Pakkaaminen edelleen vaiheessa enkä tiedä miten mä sen hartauden nyt kirjottasin. Kaikki muu on oikeestaan jo valmiina. Ainaki tuntuu siltä. Kamera pitää vaan hakee. Purskahdin jo tossa itkuun ku iskä alko huutaa mulle et eihän Roosa voi sitä kameraa saada jos mä oon takas Tampereella kahelta. Mä en edelleenkään käsitä mitä se meinas, mut ei sen ois tarvinnu mulle sitä huutaa. Mä pelkään sitä kun se huutaa mulle, se on pelottavaa. Alan aina itkee ja se satuttaa.

Sattuu. Päähän, poskiin, hartioihin, selkään. Mulla on kylmä ja likanen olo. En tajua tätä ollenkaan, mua oksettaakin vielä, on vaan kamala olo. Mä inhoan tätä. Jotenki tuntuu et keho reagois siihen et kaikki on ohi, mä oon tyhjän päällä. Oon vaan ajatellu luokkaani ja miettiny miten haluisin taas huomenna mennä kouluun, ihan vaan nähdäkseni ne. Karseeta.

En tiä mitä pakkaan. Mulla on vaatetta vähän, muutama paita, neljät housut, villapaita, villasukkia vaikka kuinka monelle. Pelottaa et joudun jo huomenna juokseen, aattelin vetästä jalkaan nää risasimmat farkut mitä on, kiva ny niissä sit paeta Eeroa. Haluun jo päästä laittaan lavitsaa kuntoon, haluun tietää ne omat huonepikkuseni. Ja haluun pitää raamiksen pikkusilleni, yks niistä kyl varmaan lähtee jo huomenna pois ja tulee tiistai-iltana, en muista kumpi pojista se oli, ku sen nimisiä on kaks.

Äh. Koitan jatkaa pakkaamista, eiköhän tää tästä. Sit piilotan noi rahat iteltäni, mä tarvitsen ne säästöön. Mun on pakko säästää. Edes se et mulla on menorahat on jo jotain ja voin lähteä meneen, muulla ei oo väliä. Mua ei kiinnosta palata tänne, en haluu olla täällä. Haluun olla jossain missä on ihmisiä ja missä tunnen et kuulun porukkaa.


Now here I sing my deadly lullaby
Bruised by your love
Burned by your kiss
Is this true love?

I'll let you know just how much you mean to me.

Forever, forever
Like scarecrows that fuel this flame we're burning
Forever, and ever
Know how much I want to show you you're the only one
Like a bed of roses there's a dozen reasons in this gun

I just wanna know would you be my hero if I asked you to be one?

Days I'm living for.

Se on ohi. Yheksän vuotta takana, päättötodistus saatuna, mut on kukitettu punasella ruusulla, mä oon pidätelly itkua koko koulun edessä, hyvästelly sen paikan. En sanonu kenellekään mitään, mä en pystynyt. Mä voin tässä nopeasti, niin nopeasti ku mahollista, selittää tän päivän.

Heräsin 05.11, hyppäsin sängystä ku katoin et ulkona on valoisaa, olin ihan kauhuissani et paljon kello on. Siinähän sit juoksin hakeen kännykkää laturista ja lysähdin takas sänkyyn vajaaks vartiks, alunperin oli tarkotus herätä siinä viittä vaille puol kuus, mutta kai äiti herätti mut, nukuin parvekkeen ovi auki ku kerran on sen verran lämmintä. Mä hain Emmalta farkkulegginsit, virittelin topin ylleni, keijukorun kaulaan, suoristin hiukset, piirsin silmät kyyneliin, sidoin kauluspaidan pääll ja vedin korolliset saappaat jalkaan, olin tänään harvinaisen yksinkertanen. Kakskyt yli kaheksan käveltiin pysäkille Roosan kaa, vähän ennen kaheksaa oltiin koululla. Mä jäin sillä tavallisella pysäkilläni, yhen aiemmalla ku tarvis, kävelin itekseni sen reitin viimestä kertaa peruskoululaisena. Oli aika kylmä ja mä taisin laulaa taas hiljaa itsekseni, en oo varma.

Kiipesin neloseen, luokanvalvojan tultua jätettiin kamat luokkaan ja pakkauduttiin yhdeks jonoks sinne salin käytävään. Kaks luokkaa aina parijonossa vierekkäin A&B, C&D ja E&F. Oli vähän kuuma, mut sit marssittiin paikoillemme salin eteen istumaan. Mä koitin olla mahollisimman tyynenä kun istuin just reksin edessä, se piti siinä puhetta, katsoin sitä ja pidättelin itkua. Se luetteli stipendien saajat, mä vähän hätkähdin ku kuulin nimeni ekan kerran, ja yllätyin tosissani kun kuulin sen toisenkin kerran. Sit seiskat laulo meille, oppilaskunnan puheenjohtaja piti puheen, sit meiän piti nousta ylös. Olin meiän puolelta kolmas joka sai ruusun käteensä, otin sen ja hymyilin sille seiskalle, ehkä ois pitäny sanoa jotain, mut ei mun ääni ois kestäny. Kiipesin lavalle, sinne reunalle parin luokkakaverin perään ja sit oltiin siellä.

Pari seiskaluokkalaista tyttöä laulo Born This Wayn, siinä olin kyynelet silmissä, se biisi sopi tilaisuuteen. Mikael tökki Juusoa ruusullaan, sit sen lehtiä putos mun hihalle, pudotin ne lattialle. Mikael naurahti vähän ja sano mulle et mitä mä sen kukkaa pudottelen, mua hymyilytti. Jaasu vilkas mua siinä hetken päästä, mä koitin olla itkemättä edelleenkin. Pääsin hengissä lavalta alas ja istuin ekan rivin päätyyn, laulettiin suvivirsi. Sit mä sain halvauksen ku tajusin et oon eka joka kävelee salista ulos.. Nousin ja kävelin sit siinä, en kattonu ketään, katoin vaan et pysyn pystyssä ja marssin salin läpi, ulos sieltä, portaisiin ja ylös.

Nelosessa odotettiin hetki luokanvalvojaa, aluks se vähän toru ku jätkät veti taas leikiks homman salissa, laulo vähän turhan kovaa ja naureskeli, mut sit se alko ite vetisteleen. Sano et ei oo siinä tilassa et vois pitkään puhua, mä istuin siinä sen edessä ja tein kaikkeni etten itkis. Se alko jakaa todistuksia, mä olin siinä keskivaiheilla, oon aina, alotetaan mistä päästä hyvänsä. Nousin tuolilta, halasin opettajaa ja sanoin "kiitos samoin" älyttömän hiljaa, kun se toivotti hyvää kesää. Otin todistuksen ja istuin aloilleni, en avannu sitä ennen ku kaikki oli saaneet, mä en halunnut avata sitä kansiota. Kun Helluki oli saanu omansa mä avasin sen ja katoin hetken, sellanen ku odotinkin. Kympit enkusta, äikästä, ruottista, bilsasta ja helpotuksena tekstiilistäkin, kasit matikasta ja liikasta, kaikki muut ysejä käytöstä myöten. Päättötodistuksen ka on 9,15, oon iloinen siitä, parempaa en ois ansainnutkaan. Toinen stipendi on Tampereen kaupungilta, en tiedä syytä, kirjekuoressa luki vaan et tää stipendi on myönnetty mulle, ja sit se toinen. Stipendi käsitöistä. Mun kässäope hankki mulle sadan euron arvoisen Suuren käsityölehden vuosikerran. Mä meinasin kuolla, ihan tosissaan. Kolmekymppiä käteistä ja sen lehden vuosikerta, mä oon niin koittanu saada äitin tilaamaan mulle sen lehden ja nyt sain vuoden ilmatteeks.. Oon niin onnellinen.

Mä en itkenyt. Odotin Roosaa pihalla hetken, sit käveltiin Koskarille, rauhotuin siinä matkalla, en itkenyt kertaakaan tänään. Sit Roosa sano et olin ainoo joka sai kaks stipendiä. En oo ite ihan varma asiasta, mutta se on hyvinkin mahdollista, pelottavaa sinänsä. En mä oo niin hyvä koulussa et ansaitsisin tommoset, en edes tajua et miten sain sen käsityöstipendin. Kympin tekstiilistä vielä ymmärrän jotenkin mut toi menee yli, pahasti yli. En käsitä sitä.

Mulle tulee niin helvetin kova ikävä niitä. 1A, 2A, 3A, 4A, 5A, 6A, 7A, 8A, 9A... Me oltiin yhessä ykkösestä asti. Muutama on jääny luokalta pois ja neljä tän vuoden aikana olleista ei oo ollut alusta alkaen, mutta me kaikki 9A-luokan oppilaat ollaan tunnettu toisemme vitoselta asti, oltu siitä lähtien samalla luokalla Ronia lukuunottamatta, se oli kutosen ja ysin väliset kaks vuotta Belgiassa. Mutta me oltiin yhessä niin pitkään. Yheksäntoista nuorta, kaikki niin erilaisia, meillä oli ristiriitoja, meillä oli huonoa luokkahenkeä, ongelmia opiskelussa ja vaikka mitä häikkää, mutta silti me oltiin täydellinen luokka. Kaikki fiksuja, ajattelevaisia ja rentoja nuoria, jotka teki kaikkensa pitäessään toistensa puolta. Me oltiin täydellinen porukka kaikista vioista huolimatta.

Mä en silti itke. En itekään ymmärrä mikä mulla on. Oikeastaan en oo vielä ees tajunnut et se oli siinä... Että yheksän vuotta on nyt ohi. Me ollaan nyt yheksäntoista nuorta, jotka kaikki jatkaa omaan suuntaansa, tavataan ehkä joskus, hymyillään ja kysellään ehkä kuulumisia. Tuskin me enää koskaan tavataan tässä kokoonpanossa, kaikki ei koskaan pääse paikalle, mutta meillä on muistot. On muistot kaikesta mahdollisesta. Varmasti osa mieleenpainuvimmista on tältä viikolta, kun ollaan yritetty saada kaikki irti toisistamme, olla toistemme luona. Ollaan yritetty nauttia yhessäolosta.

Tähän tyttöporukkaan liittyy niin paljon muistoja. Mulla ne ei kaikki oo hyviä, on liikaa pahoja ja kivuliaita muistoja, mutta mä pääsen kyllä yli. Noi seittemän on olleet mulle tärkeitä vuosien ajan, mä oon ajoittain ollu niiden kanssa, yrittänyt solmia ystävyyssuhteita. Ei se oo onnistunut, se on ollut melkeen mahdotontakin varsinkin yhden suhteen, mutta ne on silti mulle rakkaita. Mä nautin niiden seurasta kaiken sen jälkeenkin mitä ne on saaneet mut tuntemaan, mitä ne on mulle aiheuttaneet. En kanna kaunaa, ilman noita mä en olisi mä.

Palaan pakkaamaan. Tää on ihan alkutekijöissään, mulla on vaan rippeet kaikesta kasassa, mut eiköhän tää tästä. Se pitää muistot mukavasti poissa ja ehkä vie mun energiaa laulamiselta. Mun kurkkuni on kuollut, otan sit huomisaamuna yhen pillerin allergiaoireisiin, testaan vaikuttaako se. Silmät ja nenä vuotaa ja kuulostankin siltä et oon tukossa, hyvä kun mun ja Sannin pitäs alottaa kaikki laulut ja kummallaki on tää sama tilanne. Eiköhän tää tästä, menee kyl ohi. Oon vaikka koko huomisen hiljaa jos on tarvis.

You're so fucking perfect
You're so fucking cool
And I'm so fucking worthless
When I'm far from you
In the end you are all that matters
'Cause you make me complete