All night, all day.

KIITOS RAJALA 18. ♥

Oli pakko sanoa. Olitte ihania, upeita ihmisiä, joka sana jonka mä vikana iltana hartaudessa teistä sanoin oli totta, mun kyyneleet oli aitoja. Te ootte upeita ihmisiä, joissa on voimaa ja potentiaalia mihin tahansa, te hitsauduitte yhdeks tiiviiks paketiks vaikeuksista huolimatta. Mä haluan vaan kiittää teitä siitä, että sain olla teidän isonen ja olitte niin ihania.

Ihana viikko takana, kyllä. Vaikka mulla oli useamman kerran mennä hermo ja se oli tosissaan työtä, lukuun ottamatta "näin Pomolassa" -hetkiä, mä jaksoin koko viikon. En itkeny kamalasti, ihan vähän vaan, muutaman kyyneleen, kun Maija ja Annika purskahti hervottomaan itkuun. Ihania ihmisiä, kaikki.

Oon muutes kuulemma hyvin aidonoloinen narkkari. Oli diakoniarastit, meikä esitti sit narkkaria, jonka aineet oli loppu. Makasin siä vessojen luona, sit ku oma ryhmäni tuli ekana mä kirkasin keuhkojeni täydeltä, Sanni oli kusta housuunsa omalla pisteellään ku kuuli sen, ja ne vähän säikähti. Viskoin niitä kengillä, heittäydyin psykoks ja otin roolin omakseni. Se hermostutti kauheesti ja sit vähitellen vetäydyin enemmän itteeni, en ottanu kontaktia kunnolla, mutta ne hoiti sen homman hienosti, kaikki kakskytkolme jotka siinä kävi. Sit tuli Sannin ryhmä ja Joni... "SOSIAALITYÖNTEKIJÄ BIRGITTA PÄIVÄÄ!" Koitas ny siinä olla repeämättä. Sit Kasperi meni hommaan mukaan, sit ne epäili et mut on raiskattu, koitti viedä kirkkoon saamaan apua, Joni yritti puhalluttaa mua ja sit Kasperi vei multa toisen kivistä joita naputtelin yhteen, sit ku aloin viillellä peukkua sillä toisella Joni kidnappas sen. Ei helvetti, oikeesti, nauran sille niin pahasti.

Ja sain uuden lempinimen. "D-kuppinen mimmi", oli yks sketsi ja sit siinä heitettiin Karon kaa et mun rintavarustus on kokoa D. Joni sai siitä sit ilonaihetta itelleen. Että näin. Nauran tolleki edelleen, koitan olla pesemättä tätä pois. Konfikses se tietty täytyy saada pois, mut ei se mitään, Joni saa piirtää sen uudelleen millon ikinä haluaakin. Lupasin tatuoidakin sen tohon samalla käsialalla ja fontilla, kattoo ny.

Isosille ja aparille kiitos. Oli mahtavaa päästä viettään viikko teiän kaa. Taru on yks parhaimmista ja ihana ihminen, Lassiin tutustuin vielä paremmin, Sanni on yksinkertasesti ihana, Karolla on maailman paras pokka ja Eero on Pavarotti. Leikittiin yhtä klassisimmista pokkaleikeistä ja mä ja Sanni supatettiin kumpiki Eerolle et vetää sen oopperansa, sehän sit laulo sen ja Joni oli automaattisesti pois pelistä. Ja en kyl ymmärrä millä järjellä, mut Karo kesti sen ku Joni näytti hauistaan ja ilmoitti "Tsiigaas mikä misu", kun Salla oli piirtäny siihen oikeen hienon kuvan... Karo vaan väähn nytkähti, ei revenny. Käsittämätöntä. Ja minähän putosin heti ku Sanni vähän katto mua, oon niin hyvä tommosissa!

Nii. Haluun vaan kiittää. Lauantaina viimestään nähään seuraavan kerran, on konfisharkat ja sit sunnuntaina konfis. Oon ylpee kun nään ne pikkuset alttarilla, oon niin ylpee. MUN PIKKUSIA KAIKKI, VARSINKIN NELJÄ NIISTÄ. Jani, Salla, Lauri ja Emmi, ootte rakkaita. Tein oikeen valinnan ku valkkasin teiät omiksi pikkusikseni.

Muutama kuva vielä. Joskus ehkä jotain muutaki, kattoo ny. Nyt mua odottaa ensimmäinen kunnon suihku viikkoon, oma sänky, puhtaat vaatteet jotka ei haise hieltä ja EI HYTTYSIÄ. Mut on melkeen purtu hengiltä mut oli se sen arvosta. ENKÄ MIE RUSKETTUNU KU EHKÄ VÄHÄSEN KÄSISTÄ JA NAAMASTA, EDELLEEN KALPEA OLEN. Hellettä kolmekymmentä astetta eikä varjoa oikeen missään ja edelleen tältä näytän. On se jännä.

Sinä kesänä
Oltiin rippileirillä
Tuuli kulki missä tahtoi
Painoi selkäsi seinään
Sait synnit tunnustaa
Ja padot lähti murtumaan
Oli niin uskomattoman hyvä olla vaan

 

Haaveet saivat purjeet
Laivat matkaan käy
Kun tuuli yllättää

 

Ja nakki napsahti taas. Sori ihmiset, kotona meikä ei kirosanoja säästele, katotaan sit miten on kirkossa.