I Don't Wanna Wait.

Joo. Mä oon pahasti tylsistynyt. Eilen otin itteäni niskasta kiinni ja siivosin huoneen. Oikeesti siivosin, mä tuuletin maton ja pyyhin ja lakasin lattiat ja telkkarin päällysen ja ton peilin syvennyksen ja sohvanki siivosin hiuksistani. En muuten tajua miten mulla on edelleen hiuksia kun koko huone on niitä täynnä, lähes puolimetrisiä punaruskeablondiruskeita-karvoja. Mukavaa. Kuvitelkaas kuinka kivalta tuntuu, kun tuntee leuassa pienen kutituksen, rapsuttaa, tarttuu hiuskarvaan, vetää sitä ja yhtäkkiä tajuaakin että vähän nippasee lävärinreikään ? Se on hurmaava tunne, rakastan hiuksia korun ympärille kiertyneinä. En ees tajua miten ne siihen pääsee.

No kuitenkin. Pukeudunki näemmä mielenkiintosesti. Äitin farkkutakki, sukkahousut, iskän vanhoista farkuista leikatut shortsit, jotka rosvosin Roosan kaapista, ja musta toppi. Ja nää farkut saa mun perseen näyttämään kymmenhehtaariselta. Miks sitten käytän näitä jo toista päivää ? Koska nää on kivat. Iskä on ollu joskus samankokonen ku mä, aika järkyttävää ajatella. Okei, tiän et äiti ja iskä oli kumpiki hyvässä kunnossa sen reilut kuustoista vuotta sitten. Sit äiti pamahti paksuks ja ne lihos, ja nykyään kukaan meistä ei oo ihan kauheen hoikassa kunnossa, poikkeuksena Roosa, mut sehän ny on jo laskettavissa jätkäks nii ei lasketa sitä. Ja Elmeriki on hoikka.

Mut en nyt selitä siitä minkä kokosia meillä täällä ollaan, ketään ei kiinnosta. Tässä vähän kuvasatoa eiliseltä ja tältä päivältä, mä en pysty pitämään näppejäni erossa kamerasta ollessani täällä. Oikeesti, en tajua mikä siinä on. Ehkä mä haluan tallentaa tän vuoden mahdollisimman tarkasti, jotta sitten voin tarkastella kaikkia näitä kuvia sillon, ku en oo kotona. Jos mä nyt pääsen johonkin kolmesta ekasta vaihtoehdostani, Jäke, Kankaanpää, Jäke. Kaks nuoriso-ohjaajaa ja lastenohjaaja, toivotaan parasta. Haku alko tänään, me kai täytetään lomake äitin kanssa vähän myöhemmin, ei sillä nyt niin hirvee kiire kumminkaan ole.

Juurikasvu on kiva asia, eikö ookkin ? Hiukset ei oikeesti oo noin keltaset, ne on kunnolla vaaleet, ainaki siihen asti ku mun oma väri tulee esiin. Se on aika tumma, vaikkakin vaalee silti. Rusto voi hyvin, tarkotus ois ottaa sille toinen kaveriks tässä vuoden sisään, samaten toiseen korvaan ainaki yks. Uudet lasitki oon aikeissa hankkia, ainaki aurinkolasit. En oo muuten vielä tainnu ilmottaakaan täällä, että pääsin isoseks ! Mä oon menossa heti kesäloman ekalla viikolla Rajalaan riparille, odotan innolla. Kiva porukka ainaki isosia tulossa, toivon vaan et joku niistä perus ja Lassi pääsis mukaan, sit mun ekasta isosriparista tulee täydellinen.

Mun tuskin tarvii sanoa tästä mitään. Rakastan tätä kuvaa. ♥

Sain noi melkeen vuos sitten, rippilahjaks joltakulta. Kuivasin ne, nyt oon sitä mieltä et heitän meneen. Se vaan kerää pölyä ja sotkee paikat, ei ole kivaa, vaikka se onki edelleen kaunis.

Siinä näkyy pieni palanen yläkerran aulaa ja sitten Emman ja Roosan huone, vähän pimeänä tosin. Mä ravaan oman huoneen ja noien huoneen väliä jatkuvasti, sillekään en keksi selitystä. Mä vaan kaipaan ajoittain juttukaveria, jos se ei löydy tuolta, meen puhuun Elmerille, jonka huone on kaappien takana, mutta se yleensä heittää mut ulos muutamassa sekunnissa, ilkeä poika kun on. Ja otin siis julisteet pois eilen, sen takia seinät tyhjinä.

Pöytä. Tolta se näyttää yleensä aina, tosin kone on melkeen poikkeuksessa tuolin päällä. Mä en pahemmin istu tässä pöydän ääressä ollessani koneella, lattialla, sohvalla tai sängyllä on kivempaa. Ja telkkariakin katon noin kerran puolessa vuodessa, toi vehje rätisee, huutaa, kiljuu, ynisee, tekee mitä vaan tehdäkseen mut hulluks. Käytän sitä vaan sillon ku ärsyttää muut tai telkkarista tulee jotain, minkä haluun nähä mut mitä mun ei haluta näkevän. Reindeerspotting tulee keskiviikkona, siinä hyvä esimerkki siitä, mitä mä haluan katsoa, mutta mitä mun ei haluta katsoa.

Ja näin, tuskin siitäkään paljon kysymyksiä syntyy. Rockoon!-lehestä tommonen löyty, rakastan ♥ Ja nyt sain sen viimein seinälleki, oon koittanu laittaa sen jonneki muutaman viikon ajan tuloksetta.

Höm. Kesätöitä pitäs keksiä. Mä en vaan löydä mitään kiinnostavaa. Ja oon laiska, en mä oikeesti halua töihin kesällä. Mun kesäni on tarkotettu matkustamiseen, siihen että tapaan ihmisiä. Mut silti pitäs töitä tehä. Opettelen nopeesti soittamaan huilua ja tanssimaan samalla, sit maskeeraan itteni tunnistamattomaks ja meen Hämeenkadulle tanssimaan. Siinä vois tienata vähän, nään sellasia tyttöjä joka kesä keskustassa. Mä tykkään seurata niiden tanssia, ne ei kyllä ite soita, niillä on aina joku poika mukana soittamassa. Mä tavallaan ihailen niitä tyttöjä jotka uskaltaa tommoseen, hymyilen niille, vaikken annakaan rahaa. Antaisin, mut tyhjätaskuna on vähän paha antaa mitään.

Mut nyt pitää palata hommiin. Mun sänkyä ei kohta erota noien julisteiden alta, ja seinillä on sentään jo jonkin verran julisteita. 23 kappaletta, jos en täysin seonnut laskuissani, mikä on hyvin mahdollista. Oon sellanen matikkanero ettei toista samanlaista ole. Neljä matikankoetta tulossa tänä keväänä, meille tungettiin valtakunnallisen lisäks kaupungin määräyksestä tasokoe kaikille Tampereen ysiluokille. Tosi kivaa, mä vedän siitä nelosen. On se aika järkyttävää kattoo mun koetuloksia, esimerkiks enkusta tulee vaan kymppejä, sit matikassa vedän jo kutosella alkavia numeroita, viimesimmästä kokeesta sain sentään 7½. Mutta joo, mä en vaan tajua matikkaa, siinä se.

Olka ilmestynee tänne perjantaina. Mä oon taas hyppiny ilosena kukkaislapsena taloa ympäri, oon tyhjänny ja täyttäny tiskikoneen, pesukoneen kanssa sama, oon käyttäytyny sika hyvin ihan vaan sen takia et oon niin onnellinen. Mä vähän mietin et miten tää jatkuu, jos mä jo nyt oon revetä onnesta, niin mitä käy sit ku nään Olkan ? Sama Essin ja Oprin kanssa, mä en oo nähny niitä ikuisuuksiin. Venlaaki ikävöin järjettömästi, mä huomaan kerta toisensa jälkeen istuvani taas junassa ja talsivani Pasilassa laiturilta toiselle niinku syyskuussa. Aukku ja Anna on tavallaan eri asia, mä oon nähny niitä useemmin, Annanki tässä kuussa. Ja kuukausi sitten Aukun. Aika menee nopeesti.

 

Ja viikon päästä mä sekoan. Tulee vuosi täyteen. Vuosi täyteen keikasta. Vuosi täyteen siitä, ku kuulin oman nimeni ihmisten joukossa. Vuosi siitä, kun mä olin tajuamattani Oprin ja Olkan kanssa samassa vessassa, me tuijotettiin toisiamme. Vuosi siitä, kun Rautatieasemalla mä olin pyörtyä katsoessani, kun Anna asteli laitureille Lotan ja Saran kanssa. Vuosi siitä, kun mä yritin paniikissa etsiä Venlaa väkijoukosta. Vuosi siitä, kun mä ja Essi seistiin peräkanaa jonossa tajuamatta sitä. Vuosi siitä, kun mä makasin hiljaa hotellin sängyssä, kuuntelin Sunrise Avenueta ja itkin itseni uneen, mä en voinu kuunnella Billin laulua sinä yönä. En vaan voinut.

Voi kilin vitut...

... Eiku siis vuohen varvas.

Meillä on tosi hauskat äikäntunnit, älkää ees kysykö. Ja ussantunti, mun luokka on täynnä rasisteja. Hirvee huuto koko nelkytviis minuuttia siitä miten paskoja ählämit, mannet ja muut on. Ja kun ei ne jätkät ymmärrä että romani on eri asia ku romanialainen, romanit on suomalainen vähemmistökansallisuus ja ne on suomalaisia, romanialaiset on mamuja. Yksinkertaisuudessaan näin, en ala nyt ottaan kantaa asiaan ku tiän et lopulta vaan itken ja revin hiuksia päästäni ku kukaan ei ymmärrä mitä mä ajattelen tästä asiasta. Kuten eräs viisaskin ikätoveri sanoi, "maailma olisi paljon parempi paikka, jos kaikki istuttaisiin ringissä pellolla syömässä kukkia".

Jooh. Meikä alkaa tuunaan vaatteita oikeen urakalla. Katottiin Emman ja Roosan kanssa vähän vaatteita mitä saan korjailla ja muokkailla, tässä sit tulos. Kaks mekkoa, huivi, hame ja kaheksan paitaa. Ehkä niitä on enemmänkin, en mä pysyny kärryillä. Kuitenkin, mulla riittää tekemistä. Nää mekot pätkästään hameiks, toisessa on vähän isompi homma, mustaharmaavalkoruudullinen pallomekko kyseessä. Toinen on sellanen turkoosi normimekko, siitä vaan katkasen yhestä kohtaa nii saan just sellasen hameen minkä haluan. Paitoja värjäillään mustiks, yhteen vähän painetaan tietyn bändin logoa 8> Sit sen huivin pätkäsen yhestä kohtaa, se on siis sellanen rengashuivi, siitä tulee suht pitkä saali, saan sen kesäkäyttöön. Sit vähän muuta muokkailua muutamalle paidalle ja tsädäm, vaatekaappi uudistuu hetkessä.

Ideana koko tuunaushommallehan on se, et mä tarviin kipeästi uusia omanlaisiani vaatteita. Kesäleirille vaatetta, mullahan ei kesävaatteita oikeesti ole. En oo kesäihminen, kaveritki varmasti huomas kesällä et oli vähän peittävä vaatetus ku suojelen ihoani. Ja sit vapaalla yksinäni ja sisätiloissakin vielä mä olin lökärit ja huppari päällä, pelkään sitä aurinkoa tosissani ._. Ja sit ku kuitenki lähen vetään syksyllä johonkin ilmansuuntaan nii on se ny aikas tärkeetä et mulla on vaatetta viikon ajaks. Ja monipuolista sellasta, mä lähen kumminki mettään rämpimään jossain vaiheessa, porukassa tai yksin, mettät on kivoja.

Toi oli aika symppis kaveri, hyökkäs pusikosta kimppuun syksyllä. 8>

Nyt mä painun kuitenki suihkuun, morjensta ja hyvät jatkot kaikille. Mä palelen tän yön, Roosa unohti parvekkeen oven nerokkaasti puoleks tunniks auki... Ihanaa.

Oh well.

Jeoi. Minä täällä taas. Makaamassa sängyllä huulet kuivina, kuuntelemassa Black Veil Bridesiä, ja yllättäen myös tutkailemassa kuvia. Oon kuollu tän viikonlopun jälkeen, mä oon kuolannu itteni hengiltä iltaan mennessä. Sanonpahan vaan, et mustaki ois kiva päästä eturiviin ja kiskoa Andyltä housuja jalasta... No ei, oisin siinä jonku kepin kanssa ja löisin sormille jokasta joka yrittääki, ja sit vasta tarttuisin itse lantioon. *pieni lapsi virnuilee ilkeästi*

Ja hei, joku varmaan on jo huomannu et oon lisänny pari sivua tähän blogiin. Ihan puhtaasti tarinoita varten. Vielä tulee sellanen sivu minne laitan vaan shotteja, After the Rain ilmestyy tänne kun se on valmis, ellen sitä ennen halua sitä tännekin tunkea, jolloin uudet luvut tulee aina jokasessa julkasupaikassa samaan aikaan, ainakin suunnilleen. Ja sitten tänne ilmestyy toki muitakin stooreja, vaikka sellanen muutaman luvun minikertomus, jonka viime viikonloppuna alotin, jos sen joskus valmiiks saan. Voin kyllä luvata et kaikki tulee vihaamaan sitä tekstiä jos sen julkaisen, vihaan sitä itsekin. Pirullinen kirjoittaja, pirullinen juoni, niin se vaan taitaa mennä.

Awws. ♥

Oh shit.

Taas oon ongelmissa. Ja koko ajan vähän suuremmissa, koska mulla on tommonen äiti. Ja luonnollisesti mussa on samoja luonteenpiirteitä ku siinä, olkoonkin et samalla mussa on iskän piirteitä ja sitten vielä niitä ihan omiani, jotka melkeen kaikki on huomattavasti mukavampia ja rennompia ku äitin luonteenpiirteet. Nyt vänkään tässä, en haluu mennä alas, iskä huutaa mua laittaan pyykkiä mut en haluu, mä en haluu vielä puhua äitin kanssa.

Homma on nyt siis niin, et iskä on sitä mieltä et meiän kummanki täytyy pyytää toisiltamme anteeks, mut mun pitää tehä alote. Sen mä vielä käsitän ihan hyvin. Mut sit se meni sanoon et "Riina, anna sen uskoo et se on oikeessa". Ja milläs helvetillä ? Ihan tosissaan, mä en ala tässä asiassa sanoon tommosta koska tiän et sit mä otan äitin aseman ja mökötän seuraavan kuukauden ajan. Mä en todellakaan aio sanoo äitille et oon ainoo joka on tehny väärin, vittu kun en ole. Ihan yhtä lailla se on tehny tästä tarpeettoman hankalaa, se ei kaikissa asioissa vaan osaa sanoo suoraan ei ja tää on lopputulos. Mun koulutukseni ei oo ainoo asia mikä on laukassu tämmösen tilanteen, tätä on tullu myös siitä et saako tontin rajalta kaataa puun. Äiti kun sano et se ei tykkää siitä et ne kaadettais, sit iskä meni kaataan, koska kaikki siitepölyt ja muut mönjät meni naapurin autolle ja sillä on törkeen paha allergia, menee suunnilleen taju ku vähän koivua haistaa. Äiti mökötti ikuisuudet sen jälkeen.

Joo. Tää ei todellakaan oo helppoa. Ja mä en halua pyytää vielä anteeks. Tai haluan, haluun unohtaa koko jutun, mut en mä voi mennä nyt puhumaan sille ku itken tässä jo pelkästä ajatuksesta. Mä tiiän et tää on hetkessä ohi jos vaan sanon sille et oon pahoillani enkä ois saanu huutaa silleen, mut mä en pysty siihenkään tässä tilassa, mä en pysty enkä halua puhua just nyt kellekään. Ja jos mä nyt meen puhuun sille nii meiän on heti pakko siirtyä täyttään sitä lomaketta, ja todennäkösesti me otetaan taas yhteen kun se alkaa tajuta et tää on nyt sit pikkuhiljaa päätöksessä, reilun viikon päästä asialle ei enää oo mitään tehtävissä.

Oikeestaan kaikki mun kaverit on sanoneet samaa. "Se on sun elämäs, et sä saa antaa äitis vaikuttaa siihen mitä sun tulevaisuutes on." Enhän mä voi vaan jättää sitä tän kaiken ulkopuolelle, suunnittelulomaketta ei voi palauttaa ilman huoltajan allekirjotusta. Ja sit mun pitää ottaa kopio virallisesta hakupaperistakin ja viedä se koululle, siihenki tulee huoltajan allekirjotus. Mä niin toivoisin et tän vois hoitaa vaan mun ja iskän kesken, se sentään suhtautuu tähän järkevästi, mut äiti on aina ollu se jonka kanssa nää asiat on loppuun viety ja opo ei varmastikaan katso hyvällä lomaketta, jossa on iskän nimi.

Tekee mieli murista, sähistä, huutaa ja ennen kaikkea itkeä. Mä oon muutenki hämilläni ja vaikka mitä muuta, miks jatkokoulutuksen pitää vielä sotkea kaikki muu ? Ei tästä taivaan tähden tuu yhtään mitään, mä en todellakaan selviä ensviikosta koulussa. Saati sitä seuraavasta viikosta lomalla, äitillä kun on oma lomansa ja mulla ei oo rahkeita kinuta siltä bussirahaa, kortilla on varaa suunnilleen neljään matkaan ja ne menee ensviikolla. Mua potuttaa, voisin vaan maata tässä sängyllä seuraavan viikon mököttämässä, jos mä en vaan pelkäis jääväni jälkeen koulussa. Neljä tutkielmaa, sanakokeita, verbitestejä, valtakunnalliset tulossa, muutama tukiopetus ettei mun taso tietyissä aineissa romahda täysin... Kunpa ois jo kesäkuu, mä maksaisin just nyt mitä vaan et ois kesäkuun kuudes ja oisin mahdollisesti lähössä riparille Rajalaan viikoks. Haluun jo tietää mille riparille pääsin, mä tosissaan toivon et pääsen ekalla lomaviikolla leirille, saan heti irtioton ja sillon ei oo liian kuuma eikä liian aurinkoista, ainakaan toivon mukaan, eikä mun tarvii olla kotona kun ihmisiä sataa ovesta sisään kysymässä päättötodistuksesta, hakutulosten julkistamisesta ja kaiken päälle vielä onnittelemassa siitä et täytän kuustoista. Rasittavaa.

Why, I ask.

Miksi. Kyllä mä tiedän vastauksen. Mä tiedän sen paremmin ku hyvin. Liian kaukana. Silti se sattuu ja se tekee kaikesta tarpeettoman vaikeaa. Mä en ole muuttamassa kotoa pois loppuelämäkseni, mä en ole jättämässä tätä vihaamaani kaupunkia kokonaan taakse, mä vaan aion asua osan ajasta muualla tullakseni siksi miks mä haluan.

Mä karjuin äitille. Mä huusin sille mitään näkemättä miten musta tuntuu pahalta, et mä en halua lukioon enkä mä pysty päivän aikana löytämään uutta hakuvaihtoehtoa Pohjois-Karjalan ammattiopiston tilalle. Mä en yksinkertasesti pysty. Ja helvetti soikoon, mä en todellakaan ymmärrä jos se sanoo mulle et se ei haluais päästää mua menemään. Se ei ole mulle ei, se ei ole. Siinä vaiheessa ku se sanoo mulle ei mä pidän mykkäkoulua pitkään ja siinä samalla romautan terveyteni, ja mulle pitää sanoa se suoraan. Ei, ja perustelut päälle, niin etten mä pysty uskomaan et voisin kääntää sen pään. Mä oon niin paska ja idioottimainen ihminen et uskon aina voivani tehdä sen, mä oon liian periksantamaton.

Sen takia mä itken taas. Äiti huusi mulle takas et hae sitten, hae minne haluat. Mutta ei se ole tosissaan. Jos käy niin etten mä pääse sinne Jäkeen ekaan toiveeseeni mut siirretään Niittylahdelle ja sillon mä en saa mennä opiskelemaan, äiti on nyt tehny sen niin selväks ku vaan on mahdollista. Ja siinä vaiheessa mun elämä on virallisesti pilalla, koska mä en saa opiskelupaikkaa ja mä en halua lukioon. Mä en halua mennä sinne kärsimään, mä en halua mennä katsomaan ku arvosanat romahtaa ja mun muukin elämä suistuu raiteiltaan. Mä tiedän siinä käyvän niin ja mä yritän estää sen tällä, mä tosissani yritän.

Ei tästä tuu mitään. Mistään ei tuu yhtään mitään. Mä reputan huomenna kahessa kokeessa, alan itkee opontunnilla ja varmaanki meen hyppään raiteille ku pääsen viimein koulusta. Mä en halua tehdä muiden pakottamana sitä minkä mä tiedän tuhoavan mut henkisesti jos mulla ei itessäni oo pienintäkään halua tehdä niin. Miks äiti ei vaan voi ymmärtää et mä en halua tuhota elämääni ennen ku se on oikeesti alkanutkaan?

Mä tukehdun taas itkuun. Eikä tää ees oo itkua, tää on säälittävää räkimistä jonka seurauksena tukehtuu hengitysvaikeuksiin ja kyyneliin.

But I just don't know what to do without you anymore.

Eyes Set To Kill, taas pitkästä aikaa soi kunnolla. Tääkin biisi yksinkertasesti on niin ihana, tää ja Give You My All. Haluisin osata laulaa tolla tavalla, haluisin osata kirjoittaa tommoset sanat. En vaan osaa.

Sitten vähän BVB'tä, taivas sen kanssa. Mä en pysty vertaamaan tän bändin musaa yhtään mihinkään, se on jotakin niin käsittämätöntä (vaikee sana !). Andyn ääni iskee muhun totaalisella voimalla, kaikella täydellisyydellään, teiän pitäs nähä ku mä kuolaan sille yhdelle ainoolle julisteelle mikä mulla Black Veil Bridesistä on. Täältä ei oikeen saa niitä, mäki sain omani Rockoonista ja ostin niitä saman tien kolme kappaletta, yhen siskoille, ne makso sen kyl mulle, ja sit Oprille ostin sen lehen MCR'n takia.

Mutta taas mä höpötän ylimääräistä, en oo päässy vielä lähellekään asiaani. On sekin kyllä sellanen asia, mä oon hölmö, mut kuitenkin. Innostuin tässä vähän kuvaamaan, kuvasin kaikkee mitä mulla täällä huoneessai on. Kaikkee sellasta mikä vähän kertoo et millanen ihminen oon ja tälleen, tässä vähän tätä kuvasatoa. Varotan sit et näitä ei oo ihan vähää 8D

Mä en luistele, mä vaan tykkään pitää luistimiani tossa. Tai oikeestaan äitin luistimia, mulla ei oo omia... 8D

Tärkeimmät, rakkaimmat, ihanimmat ja parhaita muistoja sisältävät korut. ♥

Mun sohva näyttää yleensä aina tältä, laukkuja, papereita, vaatteita ja muita. Oon laiska siivoamaan sitä.

Tommonen kuivakukka-asetelma, sain sen rippilahjaks, kuivattiin se äitin kaa. Sit kummitädin antama skooli, isomummun antama maljakko, rakukippo ja ite maalaamani kehykset + simpukoita ja kiviä, tykkään niistä.
 

Mun säläkaappini, tuskin kenenkään tarvii ees kysyä mistä se on nimensä saanu 8D Siellä on aina kaikkee sekalaista, toi tyhjä hylly on koulukirjoille, ne on vaan mun sängyllä tällä hetkellä ku tein läksyt.

 Tossa mä pidän kaikkee epämäärästä, neuleohjeita, lehestä repäistyjä artikkeleja, kortteja ja sellasia. Muistilappujaki löytyy, toi ovi auttaa mua pysymään kärryillä omasta päästäni ja menoista.

Mun lempihyllyni vaatekaapista 8> Neuleita koko alahylly täynnä, sukkia, lapasia, pipoja, kaulaliinoja, sellasia. On siellä jotku kymmeniä vuosia vanhat housut ja paitakin pitäs olla, sellasia mitä en paljoo käytä mut en haluu heittää poiskaan, säästän ne et voin muokata niitä.

Mun isoimpia piirroksia viime syksyltä, ne ei mahdu muuallekaan ku tähän oven viereen.
 

Mä tulin jommaltakummalta leiriltä tossa syksyllä, Hilma oli tehny mulle tämmösen. Toi on ihana, oli vaan pakko laittaa se kaapinoveen ku Hilma ei yleensä piirrä just mulle tarkotettuja piirroksia, vaikka mä saatankin inspiroida sitä. Tällä viikolla se piirsi kuvan tytöstä, jonka silmät oli rajattu paksuilla rajauksilla mustaa... 8D
 

Tää lammas varmaan herättää kysymyksiä, ei varmaan näytä ihan multa. Se on viimenen lahja minkä mä sain iskän äitiltä ennen ku se kuoli. Se on mulle ihan mielettömän tärkee lelu, ei sitä voi heittää pos vaikkei se näytäkään multa. Mä muistan ku yks lammas yritti syödä ton muutama vuos sitten, sinä kesänä mä kävin isomummulla Virroilla ja keräsin pajunoksia jotka sit syötin kahelle hoitolampaalle. Ikävä niitäkin, ne oli ihania, vois melkeen sanoo ihanampia kuin toi lammas.
 

Isomummun näköisnukke. Se sai tän työkavereiltaan ollessaan nuori, kauan aikaa sitten. Kun mä synnyin, se lupas et mä saan tän nuken joku päivä. Muutama vuos sitten se antoi sen mulle, tääkin on mulle tärkeä. Kahelta mummulta oon saanut jotakin tämmöstä, minkä voin säilyttää oman elämäni loppuun, se on mulle tärkeetä.
 

Oon äitini tyttö ja manselainen tässä asiassa, Popeda on loistavaa musaa 8D
 

Joo siis se on ihan mun vaatekaappi 8D Kaikkee vanhaa, mut käytän aika montaakin noista. Ja toi edessä oleva pinkkikeltaoranssi huivi on ihana. Mä en vaan koskaan käytä sitä 8D

Tota samaa sepustusta kirjotin keskiviikkona viistoista sivua, käsi kuoli.
 

Ja tän tarkotushan oli aluks olla sellanen auringonkukka, sit jotain kävi vähän hassusti 8D Erittäin nopeesti tehty piirros, laatu on niin surkee ku voi olla, mut kiva tota oli väkertää siinä Ilkon leirikeskuksen ison ikkunan alla.
 

Suski suunnitteli mulle tatuoinnin perseeseen. Ei se pahan näkönen oo, mä ihan tosissani voisin ottaakin ton 8D
 

Nääin. Mulla vähän siis oli näitä kuvia tässä, toivottavasti en tappanu ketään. Valokuvaaminen on kivaa, ois vaan kivempaa jos mä voisin ottaa salamallakin jotain. Mut se valo pilaa aina kaiken ja plääh. Tykkään enemmän luonnonvalosta, tässä maassa on aina kaunis luonnonvalo.

Tässä nyt vielä tämmönen yks otos, eiliseltä. Kenties mä kerrankin saan ihmiset uskomaan et hei perkule, mulla on ihan oikeesti vihreet eikä siniset silmät. Uskokaa vaan. Ja pitkästä aikaa otan silmistäni kuvan ku niissä ei oo kunnolla meikkiä, tossa mulla on vaan ripsaria ja edellisen päivän jämäkajaalit. Sellanen jännäkuva tääki.

SCREAM.

Otsikko kertonee edes vähän siitä mitä eilen tuli ostettua 8> Torstaina vähän Äxän nettisivuilla surffailin ja PAM, alennuksessa. Ei sitä yhtään tullut kiirehdittyä koulusta levykaupalle... Nappasin mukaan uskomatta että mä viimein tein sen, mä oon kattonu just tätä levyä siinä samassa liikkeessä siitä asti ku se tänne tuli ja aina oon ajatellu et ostasin mut se on ollu niin kallis. Nyt oli sitten pakko ostaa, ei ollut vaihtoehtoja. Ja en oo illan jälkeen mitään muuta yksin ollessani kuunnellukkaa, keittiössäki aamulla vaan hääräsin kuulokkeet korvilla ku iskä ei niin tykkää jos kuuntelen siellä musaa.

Ja sitten. Mähän vähän taisin jo sanoa siitä kampaajasta.

Tässä siis lopputulos. Jokseenkin oranssia 8D Raidotettiin melkeen koko pää, ihan vaan muutama suortuva jätettiin sellaseks ku on ollu ennenki. Mä oon tyytyväinen, vaaleni enemmän ku odotin. Kun ottaa huomioon et yritän ilman värinpoistoa saada vaaleeks hiukset, joita on kahen vuoden ajan värjätty tasasesti punaseks, toi on erittäin hyvä lopputulos. Juurikasvu löytyy tietty edelleen, sen tulevaisuutta katotaan sit ku seuraavan kerran meen kampaajalle. Nää näyttää ehkä vähän paremmalta ku kattoo auringon paistaessa suoraan siihen, nyt mä kuvasin ikkunan eessä mut ei aurinko paista tänne, ei tähän aikaan vuodesta ku se laskee niin aikasin. Siinä viiden maissa se alkaa paistaa sisään tähän huoneeseen.

Leikkauksesta vielä vähän. Otsista kevennettiin, ihan vähän vaan, ei sitä oikeestaan huomaa. Ainakaan nyt ku ne on suorat, katotaan sit huomisaamuna. Mut latvat... Ei kiesus, ihan tosissaan. En mä odottanutkaan sen onnistuvan niiden kanssa, mut mun tekee mieli oksentaa. KATTOKAA NY, EN MÄ VOI ELÄÄ JOS LATVAT ON NOIN TASASET. Tässä on pienoinen kiire alkaa rikkoo tota, mä saksin ihan mistä vaan et saan ton pois. Jos mä jotain vihaan nii sitä et mun hiukset on tommoset. En mä voi ottaa niistä kiinni ku ne on yhtä tasapaksua pötköö koko matkalta.. Hyi, mua ihan tosissaan ällöttää koskee noihin, jää traumat tämmösestä. Verratkaa ny vaikka tätä tohon ylempään, siitä saa jonkinmoisen käsityksen siitä mitä mä tarkotan.

Jeah. Ei mulla muuta ruikutettavaa tässä sit olekkaan. Mulla ois tässä ihan sikahienoja kuvia Roosasta, mut se nirhaa mut jos laitan tähän yhenki niistä. Hilmastaki löytys yks kuva, mut sitä en näytä kellekään 8D Jos sanon tässä vielä muutaman jännän poiminnan eilisillalta, sössössä kävin siis niinku tavallista. Severi haluu mut kitarakouluun, ei taida onnistua. Mä en uskalla koskee kitaraan ku hajotan sen ja jos Mikko on paikalla nii sehän hajoo jo pelkästään mun naurusta o.o Siis kitara, ei Mikko hajoa mistään. Mä repesin Miskalle pariin kertaan oikeen kunnolla, se päätti vähän irvistellä mulle. Homma ratkes sillä et otin lasit pois, en mä näe jos joku irvistelee mulle viiden metrin päässä 8D Ja Severi yritti selittää mulle vähän pianostaki ku en tajunnu miten joku voi oppia soittaan semmosta, en tajuu vieläkään. Anygays, oli hauska ilta ja mä rakastan sitä porukkaa, ne on ihania, kaikki siellä.

Jos se sit ois siinä. Mä alan säätään huoneen ja hiusten kanssa, selittelen lisää asioita huomenna jos tulee sellanen olo tai sit ensviikolla, katotaan nyt. Voi olla etten oo hengissä, Janita meinaan nirhaa mut koska se rakasti sitä punasta väriä, mut katotaan ny. Toistan taas itteeni, kiesus o.o

Take me on the floor (dadada da dadadada)
I can't take it any more (dadada da dadadada)
I want you, I want you, I want you to show me love

Kaks viimesintä päivää oon taas ollu kotona, surkeeta tää mun elämä. Kuinkahan monta kertaa oon sanonu, et sillon ku tuun kipeeks nii sit kans oon kunnolla kipee... Tässä sen näkee, ekaa kertaa tyyliin puoleentoista vuoteen oon tosissani kipee ja sit makaan kaks viikkoa puolikuolleena. Oikeen hauskaa, eikös ookki?

Mun huone, kesällä otin nää kuvat mut edelleen näyttää samalta, seinillä vaan on paperia. Aikas tylsä, eikös olekin? Yh, toistan itseäni, ei kivaa. Mutta siis. Pitäs taas jotakin saada tehtyä tälle kämpälle. Jotakin, mä en enää kestä. Mä siivosin tän tossa viime viikonloppuna, mutta kuten voi olettaakin, ihminen joka on luonteeltaan ailahtelevainen ja ajatuksiinsa uppoutua ei kauheen kauaa pidä huonettaan siistinä. Okei, ei tää ole ees kauheen sekalainen, rennosti epäjärjestyksessä vaan. Silti se häiritsee mua, ton lampun valo alkaa olla keltasta ku ennen se oli valkosta, iuk. Otan julisteet alas seiniltä ja laitan ne jotenkin rennommin, nyt ne on tylsästi. Järjestyksessä, suorassa, lajiteltu bändeittäin... Ovesta mä tosin tykkään, siinä on Times Square ja Cinema Bizarre -kuvat. Se on kiva, mut varmaan silti otan neki pois siitä.

Sänky ja sohva vaihtanee taas paikkaa kanssa. Eipä muuten taida onnistuakaan, seinän leveys ei riitä. Noista kuvistakin näkee sen, sohva ja sänky ei mahdu vaihtamaan paikkojaan, koska mulla on pöytä. Voi perkele. Ton pöydän pituus on tasan metri, mut silti se vie liikaa tilaa. Sitä ei voi ees työntää kiinni tohon seinään, koska se on jo nyt osittain telkkaritason alla. Jos työnnän sitä enemmän sen alle, siitä tylee täysin hyödytön, nytki mulla on sen pinta-alasta vaan noin puolet käytössä. Tilaongelmia. Ja mulla on käytössäni talon isoin huone. Tai oikeesti tää on toisiks isoin, mut Emma ja Roosa jakaa isoimman. Whah, ei ketään kiinnosta.

Sain tänään taas aika mahtavan inspin. Saa nähdä mikä tää lopputulos on, kirjotinkohan jonku viis sivua tässä. Ei kuulosta ehkä paljolta, mutta kun ajattelee miten mun aivot kävi siinä aikana... Kivasti varmaan savus pää, mä käytin kaikki harmaat aivosoluni ja lopulta tökkäs, ei vaan tule sitä tekstiä. Sinänsä ihan hyvä asia ettei sitä tule enempää, mä en haluu tuhota päätäni. Mut mulla oli kivaa, nyt mun pitää vaan päästä oikomaan itteäni ja vähän venyttelemään, en saa muuten unta millään ilveellä. Eilisiltana pyörin yli puoltoista tuntia lakanoissa pystymättä nukahtamaan, mua väsytti mut en vaan saanu unta ku olin istunu reilusti yli kolme tuntia kirjoittamassa tiivistelmää maantiedon koetta varten, lopputuloksena oli 15 A5-kokosta sivua täynnä tekstiä. Oikee käsi kuollut sen jälkeen, mutta mä uskon saavani hyvän numeron tällä pakerruksella.

Kun muuten tossa unen saamisesta puhuin, mä näin eilen taas omiani ennen nukahtamista. Mähän harmillisesti vähän kärsin harhanäystä, lähinnä pelottavista sellasista, joita mä näen suljettujen silmäluomien takana ollessani hereillä. Nyt oli kyseessä harmaa merimaisema, iso risteilyalus menossa poispäin musta ja sitten mua kohti ui hirveetä vauhtia sellanen Klonkkua muistuttava otus. Sillä oli isot vaaleansiniset ja kirkkaat silmät, se oli kuihtuneen ja kärsineen näkönen, valkoisia hiushaituvia päässä, luiseva vartalo. Mä katoin sitä tavallaan kameran linssin läpi, sit se tuli siihen linssiin ihan kiinni ja nousi sen eteen silleen jäykästi ja hitaasti, peitti mun näkymän. Tuli Kauna mieleen siitä, en mä muuten olis pelästyny niin pahasti. Ja mähän inhoon vettä jollain asteella, inhoon kaikkea mikä ui siinä. Pelkään, mulle kun näytettiin Tappajahai seiskalla, meinasin pyörtyä portaisiin ekan nelkytminuuttisen jälkeen sen veren takia. Veri + meressä elävät lihansyöjät = pyörtyminen, rajaton kiroilu ja sekoaminen, eli älkää missään nimessä näyttäkö niitä kahta elementtiä sisältäviä leffoja mulle.

Mutta sitten päästään iloisempiin asioihin. Mä näin tän alkuvuoden ehdottomasti parhaan unen, muutenkin se oli yks ihanimpia unia mitkä oon koskaan nähny. Mä kun olin siinä unessa Olkan, Oprin, Essin ja Aukun kanssa ♥ Ei siinä silleen tapahtunut mitään, me vaan oltiin yhessä, puhuttiin, naurettiin ja halailtiin. Silti se oli ihana uni, mulla oli hyvä mieli aamulla sen ansiosta. Ikävä on kova, pitää vaan toivoa parasta ja jatkaa yrittämistä, vielä mä pääsen sekä Kemiin että Joensuuhun.

Jeap. Mä voisin pikkuhiljaa alkaa venytellä itseäni ja vähän tanssiakin, jotain jännää. Haluisin nyrkkeillä, mut en viitti ja äiti ei nyt haluu päästää mua minnekään liikkuun, sen vuoks mä vähän tanssinki täällä sit salassa. Se vaan haluaa mun tulevan terveeks ja äkkiä, ei kenestäkään oo oikeesti kivaa ku meillä on porukka tässä kunnossa. Iskä ja mä ollaan nyt nää toipilaat ja mä oon oikeestaan jo täysin terve yskää lukuun ottamatta, muilla ei sit ookaan muuta ku tätä yskää. Mut joo, mä lopetan tän selittämisen, hyvin menee ja silleen. Huomenna tekstiiliä, isoskoe ja sössö, lauantaina kampaaja, vähän hermostuttaa. Saa nähä miten hiukset reagoi.

Never lived, you never died.

Behind those eyes lies the truth and grief
Behind those beautiful smiles I've seen tragedy
The flawless skin hides the secrets within
Silent forces that secretly ignite your sins

Mä rakastan tätä biisiä, mä rakastan Death Notea. Se on nerokkain asia koko maailmassa, mä en ois koskaan voinu uskoakaan et manga saa mut itkemään ja sekoamaan totaalisesti. Käsittämätöntä.

Joo tota. Kävin Tampereen ammattiopistolla Sairaalankadulla tutustumassa tänään. Lähihoitajaks sinne hakisin. Mä en pitäny siitä rakennuksesta, jotenki inhottavaa olla vanhassa sairaalassa, mut sinne on pakko hakee. Tai en mä tiä, ei pakko mut haluun hakee sinne, vaikken sinne meekkään. En usko et oisin kovinkaan hyvä missään. Ja sit mä en oo ihan sataprosenttisen varma pystynkö pyyhkimään vanhukselta paskat perseestä, vähän vaikeeta se voi olla. Muuten siis ihan kivalta vaikuttaa, mun pitää vaan tosissaan vähän miettiä tätä miten paljon mä kestän kaikkee ja kestääkö mun oma pää hommia. Mut soveltuvuuskoehan sen sit kertoo, psykologi vähän tutkailee pääkoppaa ja sanoo sitten että pystyykö likka opiskelemaan alaa.

Sairaalankadun toimipisteen vieressähän on Kalevankangas. Mä menin sinne tutustumisen jälkeen. Kävelin Tampere-talolle päin, sit olin silleen et mä vittu kadun tätä loppuikäni ja käännyin ympäri. Joku kertahan sitä ois kumminkin pakko mennä ekaa kertaa yksin Juuson haudalle, joten miks ei nyt ? Sinne mä sit menin, etsin sen haudan ja seisoin siinä hetken. Vähän alko itkettää, mut en alkanu itkee kaikesta huolimatta.

Joo. Mulla ei pahemmin oo selitettävää tässä, ei mahda mitään. Selittelen joskus toiste sit taas lisää.

I believe in butterflies

Gonna bash my head against the mirror
Close my eyes and cut all my hair off, it's true
Maybe you'll understand just what I'm going through
Gonna sing at the top of my sweet lungs,
Come back, come back to where you belong
I'm freaking out but I don't really care
You're somewhere else, and I'm not there

Automatic Loveletterin Butterflies. Mä voisin haastaan Roosan oikeuteen liian hyvän musan linkkaamisesta, nykyään oikeestaan kaikki mitä kuuntelen löytyy sen kautta. Tai oikeestaan ne mitä alan kuunteleen, ellei sit oo kyseessä aasialaista musaa. Sillon syypää on Olka, haluun halata sitä. Ja Opria kanssa.

Mulla ei mee ihan täydellisesti tällä hetkellä. Oon ollu sunnuntaista asti kipee, tavalla tai toisella koko ajan. Sunnuntai-iltana nous kuume kolmeenyheksään, maanantai ja tiistai meni sit sen kanssa. Keskiviikkona pääsin kouluun, kauhee yskä ja nuha, vedin särkylääkkeitä melkosen kasan. Torstaina olin poikki, yskänen, nuhanen ja vois varmaan sanoa aineissakin, ja Järvenpäässä. Seurakuntaopistoon tutustumassa. Ja kun pääsin kotiin, äiti käski mittaamaan lämmön, sitäkin oli sitten 37,5 ja tänä aamuna saman verran, iskä tuli kuuden jälkeen tunkeen mulle mittarin kainaloon ku en ite jaksanu nousta sängystä. Tän hetkisestä lämmöstä mulla ei oo hajuakaan, koitan tässä tyhjentää nenää ja päättää otanko tän päivän ensimmäisen Buranan, päätä särkee. Ehken kumminkaan, oon tällä viikolla syöny ihan saatanasti kuussatasia.

Alan taas olla väsyny kaikkeen. Ja ärtyny. Mun pitäs tällä hetkellä olla parinkymmenen kilsan päässä kaverien ja kaiken maailman mahtavien kanssa leirillä. Mutta ei, mä en pääse, mua ei päästetä. Kyllä mä sen ymmärrän, saan jonku keuhkoputken tulehduksen jos meen tässä kunnossa kolmen päivän leirille keskelle ei mitään paleltumaan. Mä vaan odotin sitä leiriä kuukausia ja nyt en päässy sinne... Itkettää. Ja tiedän, että siellä on vähintäänki yks ihminen joka on ilonen tästä. Monta sellasta, jotka sekos pettymyksestä kuullessaan etten tulekaan, ja se yks, joka sekos onnesta. No, jos oisin sunnuntaiaamuna ees jotenki terve, meen Lielahteen kirkolle kattoon et kaikki selvis sieltä leiriltä.

My Chemical Romance. OPRI. Musiikki on vaarallista. Ei Opri oo ensimmäinen, joka mulle mainostaa bändiä, se on vaan ensimmäinen joka onnistuu saamaan mut kunnolla kuuntelemaan sitä. MCR tuli, valtas mielen ja tässä sitä nyt ollaan, Sing soi ja mä koitan saada henkeä. Anteeks, ei johdu Gerardin mahtavasta äänestä, ihan vaan siitä et sierain meni tukkoon. Saatanan räkä.

Mun riparista on kohta vuosi. Ykstoista kuukautta sitten mä olin Virroilla, Marttisissa, meillä oli hauskaa ja vaikka mitä. Ja edelleen mä muistelen sitä viikkoa lämmöllä. Edelleen mä muistelen miten me nukahdettiin viimesenä iltana siihen lattialle, viis tyttöä kylki kyljessä. Edelleen mä muistelen miten mä päästin ensimmäistä kertaa elämässäni kaiken raivon kerralla ulos, huusin keuhkot tyhjiks vaan koska jätkät pelästytti Karon, mä suutuin siitä. Ja niin merkillistä, outoa, hauskaa ja ehkä noloa se ehkä onkin, mä en edelleenkään ole immuuni Mikolle, vaan mä nauran sille edelleen niin että alan itkeä.

On se maailma kumma paikka.

Taidan mennä alas ja ettiä jonkun leffan. Inception vois olla edelleenki kiva... Mut mä haluun kauhua. Hitto, oon maailman hermoheikoin ihminen, menen kattoon Scream Awards 2010 -tallenteen ja haluun kattoo kauhua. Ja nyt ei kelpaa ihan mikä tahansa, ei kelpaa Paranormal Activity eikä Saw eikä moni muukaan, jälkimmäistä en saa ees kattoo ku iskä on lukinnu ne kaikki sellaseen oikeen kivaan salkkuun. Ja katottiin Paranormal Activity pari viikkoa sitten, ei se ollu niin paha ku odotin, vaikka skippasinki muutaman kohan kattomalla ne ilman laseja, mun näköhän on tunnetusti loistava. Tiistaina katottiin Ring, suunnilleen samaa luokkaa oli ku kakkonenki, ei sekään niin järkyttävä ole, vaikka mä nyt hetkellisesti kieltäydynki kattomaan mustaa TV-ruutua aamusin pimeessä huoneessa. Painajainen Elm Streetillä, haluisin niin törkeesti kattoo alkuperäsen version siitä, mut eihän meillä sitä ole. Serkulla naapurikadulla se ois, mut ongelmia on montakin. Mä en saa mennä ulos, kummit ei todellakaan anna mun lainata sitä leffaa, vaikka serkkulikka ite varmaan ois haltioissaan saadessaan antaa sen mulle katottavaks, ja mun veli on hulluna Freddy Kruegeriin. Plus että iskä ja äiti ei ikinä antas mun kattoo sellasta, niin paljon ku mä ja siskot ollaanki kaikkee katottu.