maanantai 7. helmikuuta 2011

Never lived, you never died.

Behind those eyes lies the truth and grief
Behind those beautiful smiles I've seen tragedy
The flawless skin hides the secrets within
Silent forces that secretly ignite your sins



Mä rakastan tätä biisiä, mä rakastan Death Notea. Se on nerokkain asia koko maailmassa, mä en ois koskaan voinu uskoakaan et manga saa mut itkemään ja sekoamaan totaalisesti. Käsittämätöntä.

Joo tota. Kävin Tampereen ammattiopistolla Sairaalankadulla tutustumassa tänään. Lähihoitajaks sinne hakisin. Mä en pitäny siitä rakennuksesta, jotenki inhottavaa olla vanhassa sairaalassa, mut sinne on pakko hakee. Tai en mä tiä, ei pakko mut haluun hakee sinne, vaikken sinne meekkään. En usko et oisin kovinkaan hyvä missään. Ja sit mä en oo ihan sataprosenttisen varma pystynkö pyyhkimään vanhukselta paskat perseestä, vähän vaikeeta se voi olla. Muuten siis ihan kivalta vaikuttaa, mun pitää vaan tosissaan vähän miettiä tätä miten paljon mä kestän kaikkee ja kestääkö mun oma pää hommia. Mut soveltuvuuskoehan sen sit kertoo, psykologi vähän tutkailee pääkoppaa ja sanoo sitten että pystyykö likka opiskelemaan alaa.

Sairaalankadun toimipisteen vieressähän on Kalevankangas. Mä menin sinne tutustumisen jälkeen. Kävelin Tampere-talolle päin, sit olin silleen et mä vittu kadun tätä loppuikäni ja käännyin ympäri. Joku kertahan sitä ois kumminkin pakko mennä ekaa kertaa yksin Juuson haudalle, joten miks ei nyt ? Sinne mä sit menin, etsin sen haudan ja seisoin siinä hetken. Vähän alko itkettää, mut en alkanu itkee kaikesta huolimatta.

Joo. Mulla ei pahemmin oo selitettävää tässä, ei mahda mitään. Selittelen joskus toiste sit taas lisää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti