Close my eyes and cut all my hair off, it's true
Maybe you'll understand just what I'm going through
Gonna sing at the top of my sweet lungs,
Come back, come back to where you belong
I'm freaking out but I don't really care
You're somewhere else, and I'm not there
Automatic Loveletterin Butterflies. Mä voisin haastaan Roosan oikeuteen liian hyvän musan linkkaamisesta, nykyään oikeestaan kaikki mitä kuuntelen löytyy sen kautta. Tai oikeestaan ne mitä alan kuunteleen, ellei sit oo kyseessä aasialaista musaa. Sillon syypää on Olka, haluun halata sitä. Ja Opria kanssa.
Mulla ei mee ihan täydellisesti tällä hetkellä. Oon ollu sunnuntaista asti kipee, tavalla tai toisella koko ajan. Sunnuntai-iltana nous kuume kolmeenyheksään, maanantai ja tiistai meni sit sen kanssa. Keskiviikkona pääsin kouluun, kauhee yskä ja nuha, vedin särkylääkkeitä melkosen kasan. Torstaina olin poikki, yskänen, nuhanen ja vois varmaan sanoa aineissakin, ja Järvenpäässä. Seurakuntaopistoon tutustumassa. Ja kun pääsin kotiin, äiti käski mittaamaan lämmön, sitäkin oli sitten 37,5 ja tänä aamuna saman verran, iskä tuli kuuden jälkeen tunkeen mulle mittarin kainaloon ku en ite jaksanu nousta sängystä. Tän hetkisestä lämmöstä mulla ei oo hajuakaan, koitan tässä tyhjentää nenää ja päättää otanko tän päivän ensimmäisen Buranan, päätä särkee. Ehken kumminkaan, oon tällä viikolla syöny ihan saatanasti kuussatasia.
Alan taas olla väsyny kaikkeen. Ja ärtyny. Mun pitäs tällä hetkellä olla parinkymmenen kilsan päässä kaverien ja kaiken maailman mahtavien kanssa leirillä. Mutta ei, mä en pääse, mua ei päästetä. Kyllä mä sen ymmärrän, saan jonku keuhkoputken tulehduksen jos meen tässä kunnossa kolmen päivän leirille keskelle ei mitään paleltumaan. Mä vaan odotin sitä leiriä kuukausia ja nyt en päässy sinne... Itkettää. Ja tiedän, että siellä on vähintäänki yks ihminen joka on ilonen tästä. Monta sellasta, jotka sekos pettymyksestä kuullessaan etten tulekaan, ja se yks, joka sekos onnesta. No, jos oisin sunnuntaiaamuna ees jotenki terve, meen Lielahteen kirkolle kattoon et kaikki selvis sieltä leiriltä.
My Chemical Romance. OPRI. Musiikki on vaarallista. Ei Opri oo ensimmäinen, joka mulle mainostaa bändiä, se on vaan ensimmäinen joka onnistuu saamaan mut kunnolla kuuntelemaan sitä. MCR tuli, valtas mielen ja tässä sitä nyt ollaan, Sing soi ja mä koitan saada henkeä. Anteeks, ei johdu Gerardin mahtavasta äänestä, ihan vaan siitä et sierain meni tukkoon. Saatanan räkä.
Mun riparista on kohta vuosi. Ykstoista kuukautta sitten mä olin Virroilla, Marttisissa, meillä oli hauskaa ja vaikka mitä. Ja edelleen mä muistelen sitä viikkoa lämmöllä. Edelleen mä muistelen miten me nukahdettiin viimesenä iltana siihen lattialle, viis tyttöä kylki kyljessä. Edelleen mä muistelen miten mä päästin ensimmäistä kertaa elämässäni kaiken raivon kerralla ulos, huusin keuhkot tyhjiks vaan koska jätkät pelästytti Karon, mä suutuin siitä. Ja niin merkillistä, outoa, hauskaa ja ehkä noloa se ehkä onkin, mä en edelleenkään ole immuuni Mikolle, vaan mä nauran sille edelleen niin että alan itkeä.
On se maailma kumma paikka.
Taidan mennä alas ja ettiä jonkun leffan. Inception vois olla edelleenki kiva... Mut mä haluun kauhua. Hitto, oon maailman hermoheikoin ihminen, menen kattoon Scream Awards 2010 -tallenteen ja haluun kattoo kauhua. Ja nyt ei kelpaa ihan mikä tahansa, ei kelpaa Paranormal Activity eikä Saw eikä moni muukaan, jälkimmäistä en saa ees kattoo ku iskä on lukinnu ne kaikki sellaseen oikeen kivaan salkkuun. Ja katottiin Paranormal Activity pari viikkoa sitten, ei se ollu niin paha ku odotin, vaikka skippasinki muutaman kohan kattomalla ne ilman laseja, mun näköhän on tunnetusti loistava. Tiistaina katottiin Ring, suunnilleen samaa luokkaa oli ku kakkonenki, ei sekään niin järkyttävä ole, vaikka mä nyt hetkellisesti kieltäydynki kattomaan mustaa TV-ruutua aamusin pimeessä huoneessa. Painajainen Elm Streetillä, haluisin niin törkeesti kattoo alkuperäsen version siitä, mut eihän meillä sitä ole. Serkulla naapurikadulla se ois, mut ongelmia on montakin. Mä en saa mennä ulos, kummit ei todellakaan anna mun lainata sitä leffaa, vaikka serkkulikka ite varmaan ois haltioissaan saadessaan antaa sen mulle katottavaks, ja mun veli on hulluna Freddy Kruegeriin. Plus että iskä ja äiti ei ikinä antas mun kattoo sellasta, niin paljon ku mä ja siskot ollaanki kaikkee katottu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti