cellar door

Take me on the floor (dadada da dadadada)
I can't take it any more (dadada da dadadada)
I want you, I want you, I want you to show me love

Kaks viimesintä päivää oon taas ollu kotona, surkeeta tää mun elämä. Kuinkahan monta kertaa oon sanonu, et sillon ku tuun kipeeks nii sit kans oon kunnolla kipee... Tässä sen näkee, ekaa kertaa tyyliin puoleentoista vuoteen oon tosissani kipee ja sit makaan kaks viikkoa puolikuolleena. Oikeen hauskaa, eikös ookki?

Mun huone, kesällä otin nää kuvat mut edelleen näyttää samalta, seinillä vaan on paperia. Aikas tylsä, eikös olekin? Yh, toistan itseäni, ei kivaa. Mutta siis. Pitäs taas jotakin saada tehtyä tälle kämpälle. Jotakin, mä en enää kestä. Mä siivosin tän tossa viime viikonloppuna, mutta kuten voi olettaakin, ihminen joka on luonteeltaan ailahtelevainen ja ajatuksiinsa uppoutua ei kauheen kauaa pidä huonettaan siistinä. Okei, ei tää ole ees kauheen sekalainen, rennosti epäjärjestyksessä vaan. Silti se häiritsee mua, ton lampun valo alkaa olla keltasta ku ennen se oli valkosta, iuk. Otan julisteet alas seiniltä ja laitan ne jotenkin rennommin, nyt ne on tylsästi. Järjestyksessä, suorassa, lajiteltu bändeittäin... Ovesta mä tosin tykkään, siinä on Times Square ja Cinema Bizarre -kuvat. Se on kiva, mut varmaan silti otan neki pois siitä.

Sänky ja sohva vaihtanee taas paikkaa kanssa. Eipä muuten taida onnistuakaan, seinän leveys ei riitä. Noista kuvistakin näkee sen, sohva ja sänky ei mahdu vaihtamaan paikkojaan, koska mulla on pöytä. Voi perkele. Ton pöydän pituus on tasan metri, mut silti se vie liikaa tilaa. Sitä ei voi ees työntää kiinni tohon seinään, koska se on jo nyt osittain telkkaritason alla. Jos työnnän sitä enemmän sen alle, siitä tylee täysin hyödytön, nytki mulla on sen pinta-alasta vaan noin puolet käytössä. Tilaongelmia. Ja mulla on käytössäni talon isoin huone. Tai oikeesti tää on toisiks isoin, mut Emma ja Roosa jakaa isoimman. Whah, ei ketään kiinnosta.

Sain tänään taas aika mahtavan inspin. Saa nähdä mikä tää lopputulos on, kirjotinkohan jonku viis sivua tässä. Ei kuulosta ehkä paljolta, mutta kun ajattelee miten mun aivot kävi siinä aikana... Kivasti varmaan savus pää, mä käytin kaikki harmaat aivosoluni ja lopulta tökkäs, ei vaan tule sitä tekstiä. Sinänsä ihan hyvä asia ettei sitä tule enempää, mä en haluu tuhota päätäni. Mut mulla oli kivaa, nyt mun pitää vaan päästä oikomaan itteäni ja vähän venyttelemään, en saa muuten unta millään ilveellä. Eilisiltana pyörin yli puoltoista tuntia lakanoissa pystymättä nukahtamaan, mua väsytti mut en vaan saanu unta ku olin istunu reilusti yli kolme tuntia kirjoittamassa tiivistelmää maantiedon koetta varten, lopputuloksena oli 15 A5-kokosta sivua täynnä tekstiä. Oikee käsi kuollut sen jälkeen, mutta mä uskon saavani hyvän numeron tällä pakerruksella.

Kun muuten tossa unen saamisesta puhuin, mä näin eilen taas omiani ennen nukahtamista. Mähän harmillisesti vähän kärsin harhanäystä, lähinnä pelottavista sellasista, joita mä näen suljettujen silmäluomien takana ollessani hereillä. Nyt oli kyseessä harmaa merimaisema, iso risteilyalus menossa poispäin musta ja sitten mua kohti ui hirveetä vauhtia sellanen Klonkkua muistuttava otus. Sillä oli isot vaaleansiniset ja kirkkaat silmät, se oli kuihtuneen ja kärsineen näkönen, valkoisia hiushaituvia päässä, luiseva vartalo. Mä katoin sitä tavallaan kameran linssin läpi, sit se tuli siihen linssiin ihan kiinni ja nousi sen eteen silleen jäykästi ja hitaasti, peitti mun näkymän. Tuli Kauna mieleen siitä, en mä muuten olis pelästyny niin pahasti. Ja mähän inhoon vettä jollain asteella, inhoon kaikkea mikä ui siinä. Pelkään, mulle kun näytettiin Tappajahai seiskalla, meinasin pyörtyä portaisiin ekan nelkytminuuttisen jälkeen sen veren takia. Veri + meressä elävät lihansyöjät = pyörtyminen, rajaton kiroilu ja sekoaminen, eli älkää missään nimessä näyttäkö niitä kahta elementtiä sisältäviä leffoja mulle.

Mutta sitten päästään iloisempiin asioihin. Mä näin tän alkuvuoden ehdottomasti parhaan unen, muutenkin se oli yks ihanimpia unia mitkä oon koskaan nähny. Mä kun olin siinä unessa Olkan, Oprin, Essin ja Aukun kanssa ♥ Ei siinä silleen tapahtunut mitään, me vaan oltiin yhessä, puhuttiin, naurettiin ja halailtiin. Silti se oli ihana uni, mulla oli hyvä mieli aamulla sen ansiosta. Ikävä on kova, pitää vaan toivoa parasta ja jatkaa yrittämistä, vielä mä pääsen sekä Kemiin että Joensuuhun.

Jeap. Mä voisin pikkuhiljaa alkaa venytellä itseäni ja vähän tanssiakin, jotain jännää. Haluisin nyrkkeillä, mut en viitti ja äiti ei nyt haluu päästää mua minnekään liikkuun, sen vuoks mä vähän tanssinki täällä sit salassa. Se vaan haluaa mun tulevan terveeks ja äkkiä, ei kenestäkään oo oikeesti kivaa ku meillä on porukka tässä kunnossa. Iskä ja mä ollaan nyt nää toipilaat ja mä oon oikeestaan jo täysin terve yskää lukuun ottamatta, muilla ei sit ookaan muuta ku tätä yskää. Mut joo, mä lopetan tän selittämisen, hyvin menee ja silleen. Huomenna tekstiiliä, isoskoe ja sössö, lauantaina kampaaja, vähän hermostuttaa. Saa nähä miten hiukset reagoi.