Why, I ask.

Miksi. Kyllä mä tiedän vastauksen. Mä tiedän sen paremmin ku hyvin. Liian kaukana. Silti se sattuu ja se tekee kaikesta tarpeettoman vaikeaa. Mä en ole muuttamassa kotoa pois loppuelämäkseni, mä en ole jättämässä tätä vihaamaani kaupunkia kokonaan taakse, mä vaan aion asua osan ajasta muualla tullakseni siksi miks mä haluan.

Mä karjuin äitille. Mä huusin sille mitään näkemättä miten musta tuntuu pahalta, et mä en halua lukioon enkä mä pysty päivän aikana löytämään uutta hakuvaihtoehtoa Pohjois-Karjalan ammattiopiston tilalle. Mä en yksinkertasesti pysty. Ja helvetti soikoon, mä en todellakaan ymmärrä jos se sanoo mulle et se ei haluais päästää mua menemään. Se ei ole mulle ei, se ei ole. Siinä vaiheessa ku se sanoo mulle ei mä pidän mykkäkoulua pitkään ja siinä samalla romautan terveyteni, ja mulle pitää sanoa se suoraan. Ei, ja perustelut päälle, niin etten mä pysty uskomaan et voisin kääntää sen pään. Mä oon niin paska ja idioottimainen ihminen et uskon aina voivani tehdä sen, mä oon liian periksantamaton.

Sen takia mä itken taas. Äiti huusi mulle takas et hae sitten, hae minne haluat. Mutta ei se ole tosissaan. Jos käy niin etten mä pääse sinne Jäkeen ekaan toiveeseeni mut siirretään Niittylahdelle ja sillon mä en saa mennä opiskelemaan, äiti on nyt tehny sen niin selväks ku vaan on mahdollista. Ja siinä vaiheessa mun elämä on virallisesti pilalla, koska mä en saa opiskelupaikkaa ja mä en halua lukioon. Mä en halua mennä sinne kärsimään, mä en halua mennä katsomaan ku arvosanat romahtaa ja mun muukin elämä suistuu raiteiltaan. Mä tiedän siinä käyvän niin ja mä yritän estää sen tällä, mä tosissani yritän.

Ei tästä tuu mitään. Mistään ei tuu yhtään mitään. Mä reputan huomenna kahessa kokeessa, alan itkee opontunnilla ja varmaanki meen hyppään raiteille ku pääsen viimein koulusta. Mä en halua tehdä muiden pakottamana sitä minkä mä tiedän tuhoavan mut henkisesti jos mulla ei itessäni oo pienintäkään halua tehdä niin. Miks äiti ei vaan voi ymmärtää et mä en halua tuhota elämääni ennen ku se on oikeesti alkanutkaan?

Mä tukehdun taas itkuun. Eikä tää ees oo itkua, tää on säälittävää räkimistä jonka seurauksena tukehtuu hengitysvaikeuksiin ja kyyneliin.