Days like this make me wanna die.

Tota. Mun pitäs varmaan saada jotain ruokaa. Mutta en jaksa nousta tästä sängyltä, just jaksoin nousta istumaan kun kellahdin makuulleni. Silmiin kirvelee ja vähän tuntuu katse heittävän, nukuin taas vähän ihmeellisesti. Ja taas aloin nukkuun siinä kolmelta... Oah, tästä ei tosissaan tuu mitään. Tänään nukkuun yheltätoista ja piste, käsken jotakuta viemään multa koneen pois. Unirytmin palauttaminen ees jollain lailla normaaliks on järjettömän vaikeeta. Ja nyt kellahdin taas makaamaan, apua.

No mutta. Mun asiani oli siis semmonen ku että tein uuden blogin. Jos joku ny haluaa seurailla mun sepityksiä edelleen, niin voi siirtyä sitä seurailemaan. En kyllä tätä edellistä poista, mutten pahemmin usko kirjottavani tänne enää mitään. Näin kumminkin siis. Nyt varmaan paras selitys tai syy sille, miks tein uuden blogin, on se, että alkaa täysin uus ajanjakso elämässä. Että semmosta. Mie voisin tästä raahautua alakertaan ja alkaa kattoa, onko meillä mitään mistä voisin tehä ruokaa itelleni. Alkaa meinaan vähän huipata, äiti tappaa mut sit ku sanon sille tästä. Mä en mahda mitään sille et meillä ei pahemmin oo kasvisruokaa, mä en syö soseita enkä keittoja enkä mitään kreikkalaista pitsaa. Mä haluisin jotain kunnollista, ettei ny taas tulis sitä halvatun puutostilaa niinku sillon reilu vuos sitten, kun en meinannu ees pystyssä pysyä. Joo moro, pyykkiä taas.