Life is weird because.

Istun taas yksinäni sohvalla, en näe pahemmin mitään. Mä päätin haistattaa paskat rilleilleni, en käytä niitä ellei ole pakko. Ne ahdistaa. Ja nyt ne pilais mun meikit. Mä en nyt tiä mitä kävi, joku äkillinen luovuudenpuuska iski ja sit siistit ja oikeen normaalit rajaukset vähän muutti muotoaan... Mut vaan oikee silmä näyttää tältä, vasen silmä on hiusten takana piilossa niin ei sitä auta alkaa maalailemaan. Noin kumminkin siis kävi.

Nyt on kämppä rempattu. Iskä teippas tossa aamupäivällä seinän harmaaks ja nyt me enää sisustetaan täällä. Mun on pakko sanoa et tää näyttää ihan mielettömän hyvältä, pidän tästä tosissaan. Kattokin alkaa näyttää hyvältä, tää on mahtavaa. Ja toi seinän maali onkin tasanen, mä en tiä mitä mun näössä on vikana. Tää on ihana, niin paljon parempi kuin ennen. Ennen toi harmaa seinä siis oli tiilenpunanen ja valkonen seinä oli haaleenkeltanen... Uh.

Mitäs sit nyt? Mä koitan jossain vaiheessa napata Emmaa hihasta kiinni ja sit vaihdetaan vaatekaappien sisältö, alkaa jo nyt mennä hermot siihen et vaatteet on haettava entisestä huoneesta. Sit mun pitää vähän järkkäillä kamojani. Emma anto mulle yhdestä kaapista pari hyllyä käyttööni, tarviin ne tosissaan. Roosalla on niin vähän tavaraa, se meinas ampua päänsä kun katto miten mä raijasin kamojani tälle. Sanoin sille et tavaramäärä puolittus jos kaikki langat, kankaat ja tuunaustarvikkeet heitettäs meneen ja se innostu ajatuksesta luvattoman paljon. Murhaan sen jos se ees ajattelee toteuttavansa sen, mun kamat. Mur.

Mulla on ongelma. Ongelmalla on nimikin, se hengittää ja sillä on tapana naurattaa mua niin että itkettää. Ongelma on nimeltään Sara, ja se on keksiny muun muassa kyrpäpakon sekä sen, että mulle voi linkata ficcejä. Nyt sit luen tässä tätä yhtä ja kiesus, kukaan ei tahdo nähdä mua nyt. Roosa kääntyili eilen jatkuvasti silmät lautasina kattoon mua, se istu pöydän ääressä ja mä tässä sohvalla, mä vähän päästin mielenkiintosia ääniä ja ties mitä. Ja sit mun pitikin mennä koneen taa piiloon ku sillä oli webbi Juulin kanssa ja se ei pysyny tuolillaan kunnolla... Vaikeeta.

Mutta että sellasta, selittelen varmaan taas joskus jotain. En muuten lupaa mitään, mutta mua kirjotuttaa. Eiköhän se inspi sieltä jossain vaiheessa iske, kattoo vaan että mikä sit on aiheena. Yöitkut saattaa auttaa siinä, rupesin puolenyön aikoihin itkemään hysteerisenä ikävästä ja sit pyörin kaks tuntia patjalla saamatta unta. Ja sit kun nukahdin näin taas unia. Tekee niin mieli ottaa jotain unilääkkeitä, mä tahdon nukkua enkä heräillä jatkuvasti unien vaihtuessa. Se ahdistaa ja vie voimat.