torstai 14. heinäkuuta 2011

So fragile.

Aluks tuijotin hiljaa, järkyttyneenä ja jähmettyneenä, sitten suusta pääs hiljainen valitus ja mun kädet toimi automaattisesti, tarttui särkyneeseen ja yritti korjata vahingon, palauttaa kaiken ennalleen. Silmiä kirveli, otti tosissaan päähän ja harmitti nähdä sellasta. Kädet höllensi vähitellen otettaan, hartiat rentoutu, aloin kerätä sirpaleita. Ei sitä voi enää korjata, se on pilalla.

Mikä on pilalla? Mun rakuastiani. Kaikeks onneksi vaan sen kansi, itse astia on edelleen ehjä. Olin laittanut sen yhteen muovilaatikkoon päällimmäiseksi, yrittänyt pitää huolen siitä ettei se särkyisi. Tää kuulostaa niin pieneltä asialta, mutta mä suojelen kaikkea itsetekemääni niin rajusti, en halua niiden tuhoutuvan tai kärsivän. Hetken ajan mä olin raivoissani, mutten tiedä ketä tästä pitää syyttää. Tekikö Roosa sen työntäessään ton laatikon kaappiin, vai teinkö mä sen ottaessani sen ulos sieltä? En tiedä.

Turhauttavaa. Mun itsetekemät saviastiat on mulle rakkaita, varsinkin ne, jotka on syntyneet viimeisten kolmen vuoden aikana. Vaikka mä en aina pitänyt keramiikasta, mä rakastin nähdä, miten mun kädet muovas savea, miten ne muokkas siitä astian, patsaan, miten se savi eli mun sormien puristuksessa. Mä rakastin sitä, kun laitoin astian viimeisteltynä uuniin ja näin sen sitten päivien kuluttua uudelleen, sain nähdä, oliko se räjähtänyt vai onnistunut. Näillä esineillä on tunnearvoa, ja mua kiukuttaa, kun Roosa ei ymmärrä sitä. Se on kieltänyt mua laittamasta näitä astioitani esille, vaikka mä en mitään muuta haluaiskaan. Mä vaadin sitä lupaamaan, ettei se vahingoita ainuttakaan mun teostani. Jos ihan totta puhutaan, käsintehty keramiikkatavara ei ole ihan halpaa, savi ei ole halpaa, kuvataidekoulun vuosimaksut ei olleet pieniä, eikä se toissakeväinen rakupolttoreissu ollut halvimmasta päästä. Ja mun työpanokseni. Mä en tahdo, että se kaikki valuu hukkaan.

Mmh. Anti olla. Mennyttä mikä mennyttä. Sanon tästä vielä Roosalle, pakotan sen lupaamaan. Palaan takas hommiin, mun pitäs laittaa paikkoja kuntoon. Julisteita vois laittaa tossa alkuviikosta sit, mä haluun antaa tolle maalille ja teipille aikaa. Pelottaa vähän varsinkin ton teipin puolesta, en tosiaan tiedä miten se reagoi mihinkin. Kuumaa se ei ainakaan kestä, se kutistuu. Kattoo nyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti