A song that reminds you of somewhere.

Day 01 - Your favourite song
Day 02 - A song that makes you happy
Day 03 - A song that makes you sad
Day 04 - A song that reminds you of someone
Day 05 - A song that reminds you of somewhere
Day 06 - A song that reminds you of a certain event
Day 07 - A song that you can dance to
Day 08 - A song that makes you fall asleep
Day 09 - A song from your favorite band
Day 10 - A song that no one would expect you to love
Day 11 - A song that describes you
Day 12 - A song from your favorite album
Day 13 - A song that you listen to when you're angry
Day 14 - A song that you listen to when you're happy
Day 15 - A song that you listen to when you're sad
Day 16 - A song that you want to play at your wedding
Day 17 - A song that you want to play at your funeral
Day 18 - A song that makes you laugh

070310. Keskipäivällä lähettiin äitin kanssa junalla Helsinkiin. Vietiin kamat hotelliin, kierreltiin hetki kaupungissa, mentiin rautatieasemalle. Näin Annan ekan kerran. Jäähallille, muutaman tunnin jonotus pakkasessa, mun sormet oli kolmeessa, tärisin hulluna, tähyilin Venlaa ja pudottelin kännykkää maahan, äiti raivos mulle siitä. Mut mun sormet oli niin jäässä. Mä huusin siinä pihalla Venlaa, kunnes kuulin että mua huudettiin... Venlan äiti oli kyllästyny siihen et Venla ei ite huutanu mua, joten se sit huus mua. Mä näin Venlan, monta metriä mua edempänä, en päässy lähemmäs.

Ovien avauduttua me vietiin kamat narikkaan, suunnattiin vessaan. Mä muistan, kun seinää vasten seiso kaks tyttöö, ne tuijotti mua ja mä tuijotin takaisin. Jos mä oisin sillon tiennyt katsovani Olkaa ja Opria silmiin, seisovani niiden kanssa samassa vessassa... Jos mä oisin tiennyt, että siellä on Sussu, Jossu, Aukku, Veera, Laura, kaikki maholliset ihmiset. Jos oisin löytäny Lindan sieltä jostakin. Jos mä olisin kääntynyt siinä kojun edessä ympäri, katsonut taakseni. Jos.

Se oli ku unta. Se on edelleen unta. Mä muistan pimeän, äänet, valoshown, sen epätodellisuuden tunteen. Kylmän. Tyhjän olon hotellihuoneessa, kun makasin sängyssä äitin vieressä kuulokkeet korvissa. Siinä vaiheessa mä purskahdin itkuun. Mä en voinut kuunnella Billin laulua, mä en vaan voinut. Mä laitoin Popgasmin soimaan ja toivoin nukahtavani sen avulla. Kyllä mä lopulta nukahdinkin, tajuamatta kokonaisuudessaan sitä mitä oli tapahtunut.

Siks tää biisi. Se on muisto siitä pimeästä, kylmästä Helsingin yöstä. Yöstä, jona mä tiesin olevani samassa kaupungissa niin monen rakkaan ihmisen kanssa.


Mä lähden huomenna. Jos en, on tapahtunu jotain tosissaan hirveetä. Mä lähden ja se täytyy estää ydinpommilla, vaikkei sekään paljoa mua estele. Joka tapauksessa, kattoo ny millon kuulette musta seuraavan kerran. Sen näkee sit.