lauantai 25. kesäkuuta 2011

Hearts will sacrifice, it's do or die.

When I hear your cries
Praying for light
I will be there
I will always be there

Mulla ei ole sanoja. En tiedä pitäskö niitä olla, onko tää hyvä vai huono asia. Niitä ei vaan ole.
Tai no, on muutama. Ensiksikin, kiitos. Kiitos siitä, että mä sain viettää viikon siellä, missä mä pystyin olemaan onnellinen. Kiitos siitä, että ootte niin ihania. Olka, kiitos siitä, että sä oot yli viikon juoksennellut mun unissa. Oot ihana. Opri. Kiitos siitä, et oot oma itses.

Rise up and celebrate your life
We're not alone in our ritual
Sing for what you feel inside
Becoming one with our ritual

Mie rakastan teit.

Muuta? Emma nauraa ku muhun tarttu murre. Iskä ja äiti nauro mun meikeille, naapurin pikkutyttö tuijotti silmät suurina. Roosa on itkeny tajutessaan et sillä oli ikävä mua. Se on itkeny kattoessaan videolta miten Andy mursi kylkiluunsa ja makaa nyt sairaalassa. Raukkaparka, mie en haluu enää kertaakaan kuulla enkä nähä sen hyppäävän sillä lailla, vaikka onkin sulosta et se yrittää lentää. Ja. BMTH tulee taas Suomeen. Marraskuussa. Helsinkiin ja tänne. Sorsapuistosaliin.. En yhtään seonnu. Sinne siis, eihän tässä odoteta ku reilut 130 päivää. Marraskuun viides.

Okei. Mie sammutan koneen ja koitan nukkua. Huomenna pyykkiä, japania, siivoamista, järjestelyä ja semmosta. Pitää puhua vähän huoneesta. En saa pitää tätä, se on nyt tehty täysin selväks, en saa Elmerin huonetta, en saa omaa enää. Että joko Roosa tai Emma saa oman... Mun kanta on että Emma, koska mä en pysty jakamaan huonetta sen kanssa. En usko et äiti ja iskä ees ajattelee meiän pistämistä samaan huoneeseen, ei ne voi autossakaan laittaa meitä vierekkäin. Mutta näi.

Together we will set this world on fire
This is the new religion
AMEN!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti