A song that reminds you of someone.

Day 01 - Your favourite song
Day 02 - A song that makes you happy
Day 03 - A song that makes you sad
Day 04 - A song that reminds you of someone
Day 05 - A song that reminds you of somewhere
Day 06 - A song that reminds you of a certain event
Day 07 - A song that you can dance to
Day 08 - A song that makes you fall asleep
Day 09 - A song from your favorite band
Day 10 - A song that no one would expect you to love
Day 11 - A song that describes you
Day 12 - A song from your favorite album
Day 13 - A song that you listen to when you're angry
Day 14 - A song that you listen to when you're happy
Day 15 - A song that you listen to when you're sad
Day 16 - A song that you want to play at your wedding
Day 17 - A song that you want to play at your funeral
Day 18 - A song that makes you laugh

Tämmönen. Päästiin siihen ikävämpään puoleen. Tää biisi on soinu ehkä turhankin monta kertaa jatkuvalla toistolla peittämässä alleen mun itkua. Mä en tiedä miks, mut jotenki tää vaan on se biisi, jota mä tarvitsen sillon, kun oon täysin tolaltani. Siinä vaiheessa, kun joku sanoo mulle suoraan mitä mieltä on mun käytöksestä, myöntää inhoavansa ja vihaavansa mua. Ehkä mä kuitenkin myös tavallaan sisimmässä tiedän, että asiat korjaantuu. Mä en oo vielä menettäny ketään täysin lopullisesti, en sen yhen jälkeen.

Mutta siis, henkilöt jotka tää tuo mieleen? Jotkut on ehkä nähneetkin, millasia kuvia mä tän biisin sanojen avulla tein. Viime kesänä, sillon ku tunsin olevani niin onnellinen ja niin ylpeä siitä, että mulla on sellasia ystäviä. Ne kuvat on edelleen koneella kansiossa, jokaisessa on toi teksi ja sit oikeella puolella on kuva siitä kelle oon sen tehny. Anna, Venla, Essi, Ira, Opri, Olka.

Päällimmäisenä tästä biisistä tulee kuitenki mieleen Essi. Se, miten mä itkin katkerana sen edessä, luulin todellakin kuolevani siihen, mä tunsin olevani niin helvetin paska ihminen ja tunnen edelleen samoin muistellessani sitä. Mä vihaan sitä et oon niin idioottimainen ja aivoton ihminen, enkä mä osaa korjata sitä kunnolla. Se satuttaa mua itseänikin. Toinen elävä muistikuva on Aukusta... Se, miten typeräks mä sinä päivänä heittäydyin, satutti sekä mua itteäni että sitä, ja jätti muhun pahat arvet. En haluis muistella sitä, mut en voi muutakaan. Lopuks, se muistuttaa vähän Venlastakin. Ja siitä, mitä kaikkea mä oon tehny väärin sitä kohtaan ja mikä pitää saada korjattua.

No, eiköhän se siitä. Neulaan mekkoni kuntoon ja koitan vähän lukea, josko sitten sais nukuttuakin. Mun pitäs huomenna olla yheltä kirkolla taas... Paskat. Pitää lähtee vähän yhentoista jälkeen. Hommat loppuu aikasintaan kuudelta, Pasi kait heittää mut sit kotiin ku eivät kuulemma kehtaa juhlatamineissa meitä bussiin laittaa enää semmosen jälkeen. Mä varmaan meikkaan sääreni. Ei näissä ny sinänsä mitään vikaa oo, mut kivasti näitä arpia ja verisiä paukamia ku ne hyttyset söi mut leirillä. Vasemmassa sääressäki on tommonen kraatteriin verrattavissa oleva verenpunanen läntti, kaunista. Sit pitää tunkee kaikki korut käsiin ja kaulaan ja korviin, meikata, laittaa hiukset ja tätä rataa. Ja keksiä kengät. Nyt en panis ollenkaan pahakseni et saisin mennä avojaloin, mut pakko vetää jotain jalkaan. Ei taaskaan mitään hajua et mitkä laitan, vedän vaan jotain. Sen jälkeen saa taas tosissaan lahjoa mut et laitan jotain juhlakenkää jalkaan, ne korot tappo mut koulujenloppuna, eikä niissä ees ollu kunnolla korkoo. Pohja vaan halki erittäin ikävästi.

Nonni, ehkä se riittäs. Huomenna puhun äitille vielä vähän suunnitelmistani. Mun mielestä on ihan järjellistä ja sopivaa ilmottaa opistolle, että tässä on järjettömän pienet todennäkösyydet saada lääkäriaikaa jostakin, joten lähetän sinne sen vanhan todistuksen ja sitten kesätauon jälkeen käyn hommaamassa uuden ja lähetän sen sinne. Eikö se ny oo ihan hyväksyttävää? Mä en meinaan jumalauta ole jäämässä kotiin. Mä en ehdi aikasempaan junaan, se on selvää, mut mä pystyn kyllä lähteen siinä kahentoista maissa, jos hommat vaan menee hyvin. Ja mä haluan uskoa että menee, mä uskon siihen. Mä en tahdo pettyä tällä kertaa.