Ostin Kerrangin, leikkelin ton sivun irti ja laitoin muovitaskuun. Tossa se on lasipöydällä, samassa paikassa ku kuvassa... Se on ihana. Jään vaan tuijottamaan sitä ja hymyilen, luen tekstiä. Ja unelmoin, oi että mä unelmoin. Joskus mä unelmoin yksinkertaisesti liikaa.
Ja sitä samaa. Oon koko viikon vaan istunu kotona lukemassa kokeisiin, opettelemassa sanoja ulkoa, harjottelemassa oman äidinkieleni kielioppia ja tekemässä maantiedon maakuntaesitelmää, joka ei edelleenkään ole valmis. Masentavaa, haluisin sen olevan jo pois tieltä. Pois mielestä, pois ajatuksista, olemattomiin. Se helpottaisi huomattavasti. Haluun rentoutua. Okei, oon ollut kuviksessa, sain sen muoviliivini valmiiksi, ainakin toistaiseksi, eilen oltiin Emman kanssa kävelemässä ja kuvaamassa, toi kuvaki on eiliseltä. Ja tän illan olin sit sössössä, ihania ihmisiä. Rakastan niitä. Ilman niitä mulla ei olis tässä kaupungissa mitään.
Muuta? Mun täti on taas raskaana. Eihän siinä mitään, mutta kun niiden perhe paisuu meiän perheen mittoihin... Viis lasta, kaks aikusta. Niillä on vielä kaks koiraakin. Ja paljon pienempi talo ku meillä, en usko niiden mahtuvan sinne. Kolme poikaa, tällä hetkellä nuorin on tyttö. Nauran jos se tuleva on poika, sit niillä on meidän perheen lapset silleen käänteisesti. Meillä on kolme tyttöä, poika ja sit se nuorin on tyttö. Jännä.
Luen paljon. Oon taas päässyt siihen lukemiseen kiinni. Alakoulussa luin aina, mä olin aina nenä kiinni kirjassa, valvoin myöhään ja luin. Koulussa varastoin pulpettiin kirjoja, joka torstai menin välkällä kirjastoautoon ja vietin siellä ne kullanarvoiset hetket. Rakastin sitä. Yläkoulun alettua sit lopetin, en jaksanu vaivautua minnekään hakemaan kirjoja. Viime kesänä sit mun oli pakko saada Death Notet käsiini ja ryntäsin Metsoon, hetkessäkös sitä tottu siellä käymään. Nyt käyn Metsossa viikottain ryöväämässä muutaman osaston. Tänään kiertelin siellä tunnin, kunnes kyllästyin etsimään Stieg Larssonin tuotantoa ja tutkimaan leffahyllyä, sit painuin nuorten osastolle takas ja nappasin tän 101 syytä -nimisen opuksen mukaani. Luin sitä tunnin ennen ku lähin. Ei tää paha oo, nautin tästä, jännä kerrontatyyli. Alussa ei tajua mitään, on pakko lukea tajutakseen edes sen että kuka kertoo. Larssonia en löytänyt ku tän Millennium-trilogian kolmannen osan, Pilvilinna joka romahti, olin repiä hiukset päästäni. Haluan lukea koko sarjan, en alottaa kolmannesta. Perkele.
Hmm. Pääsin lähihoitajapääsykokeeseen. Toukokuun kolmas sitten. Anon sen päivän vapaaks, kuhan nyt saisin tietää nää loput koepäivät. Mun pitää anoa ainaki kolme päivää lomaa, ja on ihan normikokeitakin. Hermoilen nyt sit vähän kaikesta, taas vaihteeks tietenkin. Espanjanopettaja teki ilkeesti mulle, se laitto meille kokeen neljänneks päiväks. Mulla on sillon ruottinkin koe. Ilmeisesti se ajattelee et mä selviän ku kaikki kielet on nii hyviä... Tietenkin mä selviän, tommosesta ei ole haittaa, mutta mä en jaksa enkä halua tehdä kahta koetta samana päivänä. Raivostuttavaa, muutenkin noi enskuun kaks ekaa viikkoa ihan täynnä menoa ja hommia. Kaikki pitää saada valmiiks ennen toukokuuta, vappu on mulle vapaapäivä eikä mitään muttia.
Ei toi oo mulle mikään itsestäänselvyys, kyllä mä töitä ton eteen teen. Mä en nauti siitä, mä inhoan sitä, enkä mä halua tota enempää ku on tarpeeksi. Noi näyttää hienolta, kyllä mä sen myönnän, mut joo. En jaksa.
Hmm. Paras lopettaa tähän. Innostun liikaa. Otan kirjan, käperryn tyynyihin ja koitan nukahtaa. Huomenna kokataan ja leivotaan Emman kanssa. Kasvispiirakka ja -lasagne, lihalasagne ja jotain muffinsseja. Jos aamulla pääsen ylös sängystä. Vähän heikossa hapessa taas. Oon taas syöny vähän mitä sattuu. Mut ku meillä ei ole sitä ruokaa. Leipää, muroja, jugurttia. Pinaattilättyjä. Karjalanpiirakkaa. Omenaa. Tota mä oon taas syönyt viimeset viikot, en mä keksi muutakaan. Ois ees kunnon salaattiaineksia mut ei, kaikki on vanhaa ja etoo ja sit on jotain tomaattia, en saa ees laitettua sellasta kielelle. Tulee automaattinen oksennusrefleksi, en oikeesti tajua miten reagoin nii vahvasti tommoseen. Mä vaan oon oksentaa jos joudun syömään tomaattia, siinä se.
Oaghkr. Haluun piirtää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti