Where we started?

Keksin tässä pohjattomassa tylsyydessäni sitten tälläisen idean. Musiikkia on kuunnellut koko päivän, vähintäänkin mielessäni hyräillyt, lauleskellut vähän sitä sun tätä ja tällä lailla. Ulkona on kaunis ilma, mutta mua ei silti pahemmin sinne huvita lähteä, ehkä mä vaan vierastan tota aurinkoa niin paljon. En oo saanut kuukausiin auringonvaloa ja nyt kun sitä on en suostu menemään ulos, mutta joo, tahdon ollakin kalpee. Mutta. Musiikkia. Mistä kaikki alkoi? Kuinka mä tutustuin bändeihin ja artisteihin, joita mä nykyään rakastan? Tässä esittelen muutaman.


TOKIO HOTEL

Ah. Mun ehdoton suosikkini, rakkain, ihanin, tärkein, fantastisin... Sille riittää adjektiiveja, mun aivoni ei vaan riitä niitä keksimään. Vajaat kaksi vuotta mä olen tätä kuunnellut, eli en todellakaan oo kovinkaan vanha fani. Tietty mä kuulin bändin biisejä jo sillon alakoulun puolella, olin sillon silleen "joo mitä ihmettä?"-tyyliin. Näin videoita viikonloppuaamusin telkkarissa, muistan ku katoin Billiä silleen ihmeissäni ja sit tuijotin Tomia ku se oli siinä kitaransa kanssa, Don't Jump on noilta ajoilta jäänyt parhaiten mieleen, ja joko se, Ready Set Go, Rescue Me tai niistä jonkun saksankielinen vastine on ensimmäinen biisi, jonka niiltä kuulin. Kuitenkin mä rakastuin vasta syksyllä 2009, tarkalleen ottaen 6.9.2009. Mä pidin musamaratonia, lupasin kuunnella kaikki biisit jotka mulle linkataan. No, Anna käytti tilaisuuden hyväkseen ja linkkas Heiligin. Mä kirosin sitä ensin ja tyyliin kiljuin kauhusta, kunnes ymmärrys iski. Ei ristus, mä rakastuin hetkessä. Tarvittiin vaan oikea biisi herättämään mielenkiinto. Voin tosissani rehellisesti sanoa, että Tokio Hotel on eniten mun elämääni vaikuttanut bändi, yksinkertaisesti tärkein mulle, vaikken koko aikaa sitä kuuntelisikaan.

CINEMA BIZARRE

Cinema Bizarre. Essin ansiosta. Mä olin kuunnellut I Came 2 Partyn joskus aiemminkin, mutten oikeen ollut vakuuttunut, en jaksanut kuunnella sitä kunnolla ja ajattelin et paskaa se on. Sitten viime keväänä puhuttiin Essin kanssa, se kertoi mulle mitä lauloi ja tälleen, linkkas ton mulle. Se iski ku salama taivaalta, taas tarvittiin vaan oikea biisi herättämään mun mielenkiintoni. Mua ärsyttää se, että tutustuin bändiin vasta sen hajottua, mutta mä lohduttaudun ajattelemalla, että hyvä musiikki ei koskaan kuole, ei koskaan.

BLACK VEIL BRIDES

Olikohan se tossa syksyllä, en edes muista. Roosa vaan sano et kuuntelepas tää. Mä sitten kuuntelin, katsoin videota ja mietin et tääpäs kiinnostava tapaus. Luin tietoja, kuuntelin musiikkia, selasin kuvia, upposin syvemmälle. Mä todella odotan sitä päivää, kun BVB ilmestyy Suomeen, ja mä odotan kesäkuuta, jolloin tulee uus levy, Set the World On Fire ! Roosan kanssa kiljuttiin tänään siitä. Olen edelleen kettuuntunut siitä, että kyllä Saksa, Tanska ja Ruotsi kelpaa, mutta Suomeen ei voida vielä tulla. Yh. Mutta kyllä ne vielä tulee, mä olen varma siitä, ja silloin mä olen paikalla.

MY CHEMICAL ROMANCE

Tästä ihmeestä saamme kiittää Opria. Tietysti oon kuullut My Chemical Romancesta jo pitkän aikaa, vuosien ajan, mutta Opri vasta sen kolautti oikeen urakalla. Se ihan ohimennen mainitsi kuunnelleensa tota biisiä koulussa muistaakseni kuvistunnilla, mä otin nimen korvan taakse. Siinä joulun aikoihin sitten aloin kuunnella biisiä, laitoin soimaan vähän useammankin kerran, latasin Creativeen ja hups, se onkin ylivoimaisesti soitetuin biisi... Se ei ole mun lempibiisi, ei lempparini MCR'n tuotannosta, mutta tärkeä sillä perusteella, että siitä kaikki alkoi.

ESCAPE THE FATE

Miks musta tuntuu, että Roosa vaikuttaa mun musamakuun aivan liian paljon? No kuitenkin. Se syksyllä sai iskän tilaamaan ETF'n kaks ekaa levyä synttärilahjanaan, se hehkutti tota biisiä mulle ja me oltiin sitä mieltä että tässä on maailman paras biisi. Ihana, uskomaton, upea. Siinä vaiheessa kun mulle tulee oikeen kunnolla mieli riehua ja kiljua ja tämmöstä, tää on loistava biisi. En osaa edelleenkään päättää, tykkäänkö enemmän vanhemmasta, Ronnien aikaisesta tuotannosta, vai onko tää uusi kuitenkin lähempänä sydäntä. Kumpaakin tykkään kuunnella.

EYES SET TO KILL

ROOSA PERKULE, voisin tällä hetkellä kiljua. Se nyt sitten ei osaa pysyä erossa mun musamaustani, tuputtaa uutta ja tietään täsmälleen mikä muhun iskee. No, eiköhän se sisko nyt tiedä kuitenkin melkosen paljon, sehän on elänyt mun kanssa vajaat viistoista vuotta. Kauhee ku se on vanha... No mutta. En tiä mikä oli eka biisi, mutta tää nyt tuli tässä ensimmäisten joukossa mieleen. Ja tietysti se iänikuinen Give You My All, mä niin rakastan sitä biisiä. Ja Come Home on edelleen ihana, uusin johon oon rakastunut on Ryan. Erityisesti lyriikat iskee muhun tän bändin osalta, tietysti melodiat ja muut on myös ihania, mutta lyriikat. Wau. Rakastan.

UNIKLUBI

Aukku. Ei sen tarvinnut ku ilmaantua mun elämään nii olin jo Uniklubissa kiinni. Toki sitäkin on tullut kuunneltua aiemminkin, mutta tosissani mä innostuin Aukun kautta. Uniklubi inspaa mua varmaankin suomalaisista bändeistä eniten, se on innoittanut moneen tekstiin, ja sitä kuunnellessa mulle tulee sellanen fiilis, et hei, mäkin voin olla jotakin. En tiä miks tulee sellanen, jotenkin siitä vaan tulee sellanen. Rakastan kävellä keskustan katuja ja kuunnella Uniklubia. En tiedä, mikä oli eka biisi jonka tältä bändiltä kuulin, tän biisin valitsin vaan sen takia että esiinnyn itse videolla. Tossa lopussa oon tossa ihmisjoukossa toisessa rivissä. Sinänsä ärsyttävää, tollon oli aika helkutin kylmä, mä ja Roosa paleltiin niin että pisteli ja mun piti hyppiä sen varpaiden päällä eikä sittenkään niihin tullut tuntoa takaisin, ja sit ihmisiä ei näy. Ne ois odottanut muutamaa sataa ihmistä, lopputulos oli sellaset kaheksankymmentä... Sen vuoks jouduttiin kuvaamaan tolla lailla, muuten siinä oikeesti näkyskin ihmisiä, eikä oltais siisteissä riveissä metrin välein.

AUTOMATIC LOVELETTER

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä. Ja jälleen kerran Roosa asialla. Se vaan yhtäkkiä alko selittää "Kuuntele tää, oikeesti, tää on ihan sika hyvä" ja tämmöstä. Mä sit pyysin linkkaamaan ja olin silmät pyöreinä, täähän on loistavaa. Ei sitä oikeen voi selittää, mä vaan ihastuin tähän niin totaalisesti. Tykkään kuunnella iltasin sängyssä maatessani ja lukiessani jotain herkkää ja miettimään pistävää tekstiä. Ehdoton suosikki taitaa tältä bändiltä olla Back To Life, suosittelen ehdottomasti kuuntelemaan. Ne sanat. Muuta en pysty sanomaan.

Jeps. Siinä ois nämä selitykset sitten. Mä taidan jatkaa koneen kanssa tappelua ja kännykälle raivoomista, en tajua mikä sillä on ongelmana. Mä en voi vastaanottaa viestejä kokonaisina, ne tulee useiden minuuttien kuluessa pätkinä. Koko ajan ...(osa tekstistä puuttuu)... teksti. Revin silmät päästäni, raivostuttava vehje. Siinä kesäkuussa alan puhua iskälle et uus laite ois ihan käytännöllinen, tää ääliö sammuttaa itteensä ja sit vaatii vartin käynnistyäkseen taas. Tiedän että tässä on aika paljon kamaa, mutta osat putoaa ja muistitikku karkaa ku hukkasin sen läpän siitä jonnekin, se pieni pala mikä pitäs sen kiinni meni katki.

Joskos sitä nyt saisin viimeisetkin epäilijät uskomaan, että mun silmäni ovat virheät, vaikka niissä on sinistäkin.