Sometimes I feel like I'm not the only one.

CB-päivä, voisko sanoa niin. MCR tosin on soinu koko aamupäivän, nyt sit viiden jälkeen vasta vaihdoin artistia, että joo.

Fiilikset? Joo ei kovin valoisat. Mä oon tylsistyny enkä keksi tekemistä. Mulla on monta metriä mustaa tyllikangasta lattialla odottamassa et kerään voimani ja alan työstää siitä hametta, mun tosissaan pitäis alkaa hommiin. Ei vaan tee mieli. Löysin ihan kivan ohjeen, sen avulla varmasti tulee hyvälaatunen hame, mutta tarviin sen motivaation. Lähtevien päivän tanssit ja kaks konfirmaatiota kesällä ei tunnu olevan tarpeeks iso syy alkaa toimia...

Miks auringon pitää paistaa noin? Mä haluaisin lähteä ulos, mut en haluu mennä tohon paisteeseen ja kuumuuteen. Enkä taaskaan tiedä minne menis. Eilen siinä puol yheksältä ilmotin äitille lähteväni kävelylle, vedin vaan kengät jalkaan ja hupparin niskaan ja kävelin kadun toiseen päähän. Ei siinä menny ku hetki ku olin järven luona, tepastelin rantakivikossa. Ajattelin hyppiä siitä sillan alle taas vaihteeks, mut en sitten uskaltanut. Se oli vähän velliä se mutanen maa, ja kun se viettää alas niin jyrkästi ja polku on tuskin kakskymmentä senttiä leveä niin en ala leikkimään liikaa. Ja se tie on siinä ihan vieressä, en haluu pelästyttää autoilijoita ilmestymällä ihan yhtäkkiä hillumaan siihen kaiteelle. Heti kun maa vähän kuivaa nii meen taas sillan alle istumaan ja katselemaan laineita.

Motivaatio tuntuu muutenkin olevan taas hukassa. Milloin se ei olis? Mä tutkailin eilen ATR'ää taas, katsoin sitä viimeisimmän luvun alkua ja olin kiljua turhautuneisuuden takia, miks en osaa? Mä en pysty jatkamaan siitä, mutta musta tuntuu väärältä ohittaa se kohta. Se on kuitenkin aika merkittävä osa Kaulitzien elämää, vaikka mä kirjotankin eri todellisuudessa, jätkät ei oo julkkiksia. Ja oon hukannu muutkin ideani siitä tarinasta, en enää tiedä miten jatkan, en tiedä mitä teen jotta päädyn siihen lopputulokseen jonka haluan. Tää ahdinko vahvistaa mun päätöstä kyllä sen verran, että en usko enää kauaa tuskastelevani tommoisten tekstien kanssa (en edelleenkään vihjaile lopettavani tarinaa!), ainakaan ennen kuin löydän sen inspiraation. Voi olla että on ihan hyväkin ottaa taukoa kirjoittamisesta, keskittyä enemmän roolaamiseen ja muihin juttuihin. Jos esimerkiksi syksyn ajan oon kirjoittamatta minkäänlaista fiktiota tai fantasiaa, edes jotain pientä novellia, mä voin saada lisää motivaatiota itseni ilmaisemiseen teksteillä. Tai vastaavasti mä voin hukata kokonaan halun ja voiman kirjoittaa muusta kuin ajatuksistani ja tunteistani. Toinen vaihtoehto on lopettaa tämmöiset "tunteiden ilmaisut" ja siirtyä kirjoittamaan fiktiota. Äh, katon sitä sitten joskus, kun se tuntuu ajankohtaselta, nyt mulla on velvollisuuksia. Ja mites sen sanois, vanha suola janottaa... ILMP kiusaa mun mieltäni. En lupaa jatkavani sitä, mutta en myöskään sano sen olevan täysin kuollut ja kuopattu. Mä saatan uusia sen alun ja aloittaa sen työstämisen uudelleen, katotaan nyt.

Yö oli taas kyllä jotain niin raivostuttavaa. Mä tuijotin seiniä, koneen näyttöä, kännykkää, tyynyä, Jereä, julisteita, ovea, ikkunaa, en keksinyt tekemistä. Päädyin sitten lukemaan, jatkan varmaan tänään jos sama mieliala pysyy. Tai sitten voisin kattoa D. N. Angelin, älkää edes kysykö miks mulla on tää. Mä on niin kyllästynyt keskiviikkona, aattelin et lainaan tän ajankuluks, lomalla on kumminki tylsää. Että nii, tässä on episodit 1-4 katottavana, kai ny ainaki yhen tänään sit katon. Ja Shizukon tytärtä koitan lukee enemmän, jos jaksan, on toi sinänsä ihan lukukelpoinen kirja, mä kaipaisin kuitenkin jotain... En mä tiedä, ehkä vois sanoa särmää. Ja jos sekään ei innosta, mulla on Bleach tässä. Ykkösosa, senkin lainasin tylsyyden takia. Piirrosjälki ei oo ihan sitä mitä toivoisin, ja mä haluan Death Notea... Kesällä sitten, lupaan sen itselleni. Kesällä Death Note taas, levitän sohvan ja istun päiväkaudet ahmimassa niitä, kunnes silmät verestää ja kroppa räjähtää liikkumattomuudesta.

Äh. Mä huomaan koko ajan kaipaavani vaan entistä enemmän viime vuoden lopputalvea, alkukevättä. Siinä ei oo järkeä, koska se oikeesti oli aika karseeta aikaa, epätoivosta. Mä luen monta kertaa kuukaudessa päiväkirjastani tekstejä siltä ajalta, ne on outoja. Siinä keväällä ne vähän ottaa tuulta alleen, aiheet muuttuu, mutta mukaan tulee niin paljon sellaisia aiheita, jotka ärsyttää mua, että ottaa väkisinkin päähän. En tajua mitä taaskin selitän, yh. Pitäs varmaan laittaa viestiä Oprille, mut en halua kiusata itteäni nyt enempää. Kyllä mä viikon kestän, sitten nään sen ja kiljun riemusta ja itken ja huudan ja varmaan räjäytän keskustan, koska vielä maaliskuussa mä tosissani luulin et en näkis sitä ikuisuuksiin.

Kesä vaan koko ajan mielessä. Cinema Bizarre ei oikeen sovi mulle sen takia mitä kaikkee se tuo mieleen. Ihanat kesäillat ensimmäisenä. Tulee ikävä ja huono olo ja kaikkee. Ja mä alan kaivata käteeni Death Notea entistä enemmän, koska mä kuuntelin ainoastaan CB'tä lukiessani sitä .. Että osaan olla tyhmä ihminen. Ja tänään aloin taas miettiä sitä miten haluun nähä Venlan. Pitää miettiä sitäki asiaa. Ja puhua Venlan kanssa, kerroin sille tänään et haluisin nähä sen mut siitähän se loppujen lopuks riippuu. Meiän suhde on vähän merkillinen, mut ei se tarkota, ettei se edelleen ois mulle tärkee. Se on ihana ihminen, en mä oikeen muuta siitä osaa sanoa.

Are you crying or is it the rain
Falling down to wash away your tears
Are you crying or is it your pain
I see glistening in your eyes
Say you want me to be near
Want those tears to disappear