This blood on my hands is something I cannot forget.

Eilen siis oltiin Roosan kaa siellä Jäkessä Annan ja Saran sweet sixteenejä juhlistamassa. Juhlat oli vähän myöhässä, Annallahan oli synttärit jo viime kuun alussa ja Saralla sit muutama päivä sitten, mutta mun on sanottava, että ajoitus oli kaikesta huolimatta loistava. Tässä on päivän soittolista, näitä biisejä me sit kuunneltiin koko päivän, kuljeskeltiin kaupunkia ympäri kajarit Saran laukussa. Oikeen loistavaa musaa sisälsi, riehuttiin vähän musan mukana sitten. Iltapäivällä me vasta kunnolla riehaannuttiin, Roosa ny ainaki 8D Se veti ihan pikkasen vadelmalimsaa ja sit se sekos ihan totaalisesti, lopuks se sit nukahti junaan. Videoita tuli kuvattua paljon, pitää tänään tutkiskella niitä ja kattoa mitkä on julkasukelposia, vaikken usko et niitä tänne laitan, lähinnä varmaan naamakirjaan sit. Saa nähä valittaako Sara tänään jossain vaiheessa et huuli on ihan turvoksissa, se kävi eilen ottamassa vertical labretin tohon alahuuleen keskelle ja hienolta näytti. Haluisin samanlaisen, pitää kattoo keksinkö jotain jännää. Tässä ny vähän kuvia reissulta.

Roosa oli tommonen jo siinä ennen kymmentä.

 Ja muutes, löydettiin sit toi paita, en joudu korvaamaan sitä. Se oli Roosan vaatekaapissa ..

 Toinen noist pupuista haukku Roosalle, niin se sano.

Jerellä oli juotavaa, rahaa, muna ja kissoja. ♥

Pointtina siis se, että hauskaa oli. Ois mahtavaa järkätä omat juhlansa, mut en mä pysty. Äiti ei ikinä suostuis siihen et pidän jotain synttärijuhlia kaverien kesken sinä viikonloppuna ku koulut loppuu, eikä se todellakaan anna mun lähteä sillon minnekään ku se haluaa järkätä mulle perhejuhlat ja maanantaina lähen viikoks muualle. Et kivaa joo, viimeistään sit säädän kunnon synttärit ku täytän kaheksantoista. Ja nyt ainaki toivon, et mun yheksäntoistavuotissynttärit ois ne mahtavimmat, kun siis mä ja Opri ollaan synnytty samana päivänä ja sit ku se täyttää kaheksantoista nii se on melkosen vapaa veikkonen, sillon voidaan järkätä jotain pientä. Kattoo miten tässä käy vuosien edetessä. Nyt kumminki nää tärkeimmät juhlat mitä tässä on tulossa on heinäkuun ekana viikonloppuna Roosan rippijuhlat, nyt sit tosissaan toivon et ihmisiä pääsis sinne. Anna ja Sara nyt ainakin on tekemässä kaikkensa päästäkseen, ja Roosa varmasti ois järjiltään jos vielä muitakin ilmaantuis. Nähään sit mitä käy.

Ja niin. Tietty mulla on hyvät jälkifiilikset, ja Essi oli eilen saada mut kirkumaan ja itkemään keskellä junaa, kun lähetti tän vuoden ihanimman tekstarin. Tulee ihana pääsiäinen ♥ Kuitenkaan mä en tänään oo kovin ilonen. Iskä on ollu raivoissaan, se ei tosissaan jaksa tätä hommaa, niinku ei muutkaan. Kuinka moni jaksais kattoa 24/7 ku talo on sekoamispisteessä kahden kakaran takia ? Se on ihan tosissaan helvettiä, mä tuun hulluks ku joutuu tämän tästä tappelemaan siitä et saako ne juosta ympäriinsä ja saako ne sotkea ja saako ne syödä koko aikaa ja tämmöstä. Ihan tosissaan, Elmeri täyttää kymmenen ja Hilma menee ekalle ja kumpiki on ihan mahoton. Mä en jaksa, ei kukaan meistä jaksa. Kotona pitäs saada levähtää hetki, ei tapella noien kanssa.

Suutuin sit siitäki niin et tuli siivottua olkkari ja keittiö melkosen moitteettomaan kuntoon, laitoin pyykkejäkin ihan mukavasti. Ärtymystäni en nyt kuitenkaan oo saanu täysin purettua, Emma ja iskä kun alko tekeen ruokaa, nii ei ne sit viittineet ottaa huomioon mitä siihen riisiin tunkee. Nyt sit siinä riisissä on jotain ihmemönjää jossa on kananrasvaa, eli mä ja Roosa ei voida syödä sitä. Mä oon eläny viikon leivällä, alkaa tosissaan väsyttää ku en saa missään kunnon ruokaa. Mä inhoon valmisruokia, en löydä täältä aineksia et saisin kunnon ruuan aikaan eikä mulla oo aikaa eikä taitoakaan alkaa kokkaamaan meille mitään. Ja lopulta joku muu kuitenkin käy syömässä ne ja taas mä ja Roosa ollaan ilman ruokaa. Raivostuttavaa, ihan tosissaan. Varsinki ku äiti on töissä keittiössä, se ei sit kotona enää jaksa laittaa tikkuakaan ristiin ruuan eteen, ja jos jaksaa, se ruoka ei oo kasvissyöjille. Onko siis ihme et varsinki mä kärsin ties mistä puutostiloista taas kerran ? Hyvä ku viime keväänä pysyin pystyssäkään, en ollu aliravittu, en todellakaan, mä en vaan saanu tarpeeks vitamiineja ja muita ravintoaineita, ja mä en siedä pillereitä. Ja oon liian nirso kaiken päälle, oon iso kävelevä ongelma.

Äh. Oon taas siinä tilassa et haluun vaan repiä hiukset päästäni ja kirkua keuhkoni tyhjiksi. Toi säätila ahdistaa mua, mua ahdistaa nähdä maailma harmaana, mä en halua muistella viime kevättä. Tasan vuos sitten olin Jäkessä ekan kerran, tietty se on onnellinen muisto, mut mun kummisetä kuoli samaan aikaan. Kahen viikon päästä tulee vuos sen hautajaisista, mun pitäs taas mennä käymään haudalla. Yksin, haluun sinne yksin. En äitin kanssa, en iskän kanssa, yksin. Vaikka kävelen sinne sit joku päivä koulun jälkeen, menen sanomaan jotain, ehkä vien kukkia jos hankin niitä. Joka tapauksessa käyn siellä.

Huomenna lv-tunti, tiistaina matikan tasokoe, torstaina enkun valtakunnallinen, viikonloppuna ei mitään. Kai mä hillun sillon Janitan kaa jossain, sillä on synttärit 11. päivä ja se on kieltäny mua menemästä edeltävänä viikonloppuna minnekään. Kattoo miten tässä käy, en voi todellakaan olla kauheen myöhään sitten, ehkei tosin kannatakaan sanoa äitille et sillä on synttärit. Välitön olettamus siitä, et oon jonkun tässä kaupungissa asuvan synttäreillä, on se et meen ryyppäämään. Mä en käsitä äitiä, onko tosissaan nii helvetin vaikeeta käsittää et mä en juo ? Mua ei huvita, ei kiinnosta. On parempaaki tekemistä ku juoda ja seuraavana aamuna herätä kauheessa krapulassa nii et ei ees muista kunnolla mitä tuli tehtyä ja kenen kanssa.

Jospas ny väännän läksyt sun muut loppuun. Tein eilen sen päätöksen et hoidan kouluni nyt kunnolla, sitä on kumminki enää se 9 viikkoa jäljellä, jos mun laskut ny edelleenki pitää paikkansa. Se on pian ohi, ensviikolla pitäs tulla ainaki TAO'lta kutsu lähihoitajakokeeseen, äkkiäkös se toukokuun eka viikko ja pääsykokeet sit tulee. Siihen väliin kokeet, aineet, tutkielmat, riparitapaamiset, koulutukset ja tämmöset. Ei tässä oo loppujen lopuks mitään hätää minkään muun kanssa ku mun oman jaksamisen, kaikki muu menee kyllä hyvin. Mä en pysty yhtäkkiä vaan romauttamaan menestystäni nykysen ysin tasolta jonneki kutoseen, se on käytännössä mahdotonta. Ihan sama miten surkeesti se matikka menee ja miten ihmeissään opettaja siitä on, kun kemian ja fysiikan laskut kumminki sujuu aika helposti, matikasta en tarvii ku peruasiat. Mä osaan kieliä, osaan suomea, ymmärrän ihmisen biologian, osaan karttoja, tiedän yhteiskunnasta ja historiasta, tajuan jotain taloudesta, tiedän miten hoidan terveyttäni ja mitä haittoja tietyillä aineilla on. Mä osaan asiat, vaikka nyt valtakunnallisissa ja tämmösissä taso vähän laskis, mun tiedetään silti osaavan.

70 päivää. 70 päivää ja mä saan tietää, onnistuinko tavoitteissani ja pääsenkö minnekään syksyllä. Se ei todellakaan ole pitkä aika, hurahtaa ohi silmänräpäyksessä. Kaikki on varmoja siitä et pääsen jonnekin, itekin oon siitä varma. Totta helvetissä pääsen pääsykokeisiin ja pääsen vähintäänkin yhdestä läpi, se on varmaa. Minne ikinä mä sit kesän jälkeen päädynki, se ei oo oma sohva enkä tuu viettämään sillä seuraavaa vuotta.