Estoy cansadísimo por todos.

Toivokaamme, että osasin kirjoittaa edes otsikon oikein.

KOKEET OHI ! Ei enää yhtään perhanan helkkarin samperin typerää paperilituskaa, johon mun pitäisi rustata metrikaupalla vastauksia ja päntätä niitä varten päiväkausia. Ei enää muutamaan viikkoon. Mä pääsen omaan rauhaani omiin oloihini eikä tarvitse huolehtia koulusta. Mä saan nukkua taas pitkästä aikaa, mä saan maata sängyssä ja rauhottua. Mä saan katsella ulos ikkunasta valkeaa maisemaa, mä saan karata pakkaseen hiljentymään ja vain olemaan. Ei mitään kiireitä, ei paineita, ei mitään.

Ette oikeesti ymmärrä miten ihanalta tää tuntuu. Mä oon ollut niin paniikissa viime aikoina, yrittänyt pakottaa itteni kaikista kokeista läpi ja nyt se on viimeinkin ohi. Mun tarvii vaan ladata akut, rentoutua, palauttaa mielentilani ja palata kaikkeen järjissäni. Yhteishaku alkaa kahden kuukauden päästä, järkyttävää. Mun hakutoiveeni alkaa olla aika selkeet. Luther-opisto (=Seurakuntaopisto), Pohjois-Karjalan ammattiopisto, Tammerkosken lukio. Nuoriso-ohjaajan tutkinto ammatillisilla, sitten kaiketi kuvislinja lukiosta, mä todella toivon etten sitten sinne joudu, mä en haluu kirjoittaa. Mut jos joudun, kirjotan äikän, ruottin, enkun ja jonkun reaalin, tyyliin uskonnon tai jotain. Se on ainakin selvää, kaksoistutkintoa en lähde suorittamaan, se menee yksinkertasesti liian pitkälle mun sietokykyä ajatellen.


Opo katteli mun yläasteen numeroita. Tasainen rivi ysejä, muutama kasi, kymppejä ja pari seiskaa päässyt sekaan livahtamaan, mutta ei siinä muuta ollut. Se sano et tää on ilmiselvä lukioon tähtäävän oppilaan todistus. Mutta ei, mua ei saa lukioon ku pakottamalla. Mä haluisin ensisijaisesti Tykkiin lukioon, mut hei, mä en ole todellakaan laittamassa sitä ykköseks ja muilla paikoilla sinne pääsy on suoraan sanottuna mahdotonta. Kovatasosin lukio koko kaupungissa, ei normilinjaa vaan ainoastaan ilmasutaidepainotus. Se mua siinä kiinnostaa, kaikki mahdollisuudet. Mutta se ei kuitenkaan ole se mitä mä koko sydämestäni haluan, mä en halua vaan olla kolmea vuotta koulussa ja sit huomata et mulla ei ole mitään, minkä päälle alkaa rakentaa työelämää.


Sitten iloisia asioita. En nyt kauheesti jaksa puhua, mutta sunnuntai oli ihana päivä. Käytiin Annan, Saran ja Roosan kanssa vähän Andiamossa, löyty tälläset, mä rakastuin noihin ! Ne on ihanat, olkoonkin etten ikinä osais kävellä noilla, toi väri ja kaikki, aivan ihanat. Tossa ne on Roosan jalassa, mä en seiso niillä ihan noin järkyttävästi 8D

Ihanat, muuta en osaa sanoa. Sitten haluan näyttää koko päivän ensimmäisen kuvan, joka on tälläinen sen takia että Anna päätti mennä piiloon samalla kun otin kuvaa ilman salamaa 8D

Mun oma pullani ♥ Ihana ihminen, oikeesti, niin ihana. Yks ihanimpia ihmisiä joita vaan tunnen, oon niin onnellinen että sain mahdollisuuden tutustua Annaan ja sitä kautta kaikkiin niihin jotka on mulle tärkeitä ♥

 Pullarakkaani tykkää mennä Roosan lipan taakse piiloon, on se ihmeellinen ihminen kun kauniit kasvonsa peittää. 8<

Oh baby, light's on
But you're mom's not home
I'm sick of laying down alone, hey
With this fever, fever, yeah
My one and own
I wanna get you alone
Give you fever, fever, yeah 

Hirtän muuten jonkun, tää vehje meinaa kuulkaas kuolla .. Se päätti järkyttävän törkeesti että hei, minäpäs en enää annakaan siirtää mitään tiedostoja ! Mä menin sit tyhmänä poistamaan kaikki Adamin musiikit ja tässä sitä ollaan, mä en voi kuunnella sitä enää ku koneella ja radiosta jos sitä sattuu tulemaan ja tietty levyltä, mut en voi vaan alkaa bussissa kuunteleen kun tuntuu siltä et haluun. Ärsyttää niin törkeesti, mä en tykkää tästä ollenkaan. Mä en nyt löydä kaikista näistä papereista et mikä oli takuuaika, mut vuosi se tais olla ja se alkaa olla ohi, aika reilustikin ohi. Tässä se muuten onkin, vuosi takuu ja siinähän se. Mä en nyt todellakaan tiedä mitä teen, haluun pyytää uuden mut en voi. Iskä ja äiti on päättäneet antaa mulle lahjaks jouluna rahaa, jos mä nyt pyydän tämmösen nii siinähän se, menee rahat ku toi maksaa aikas kivasti. Ja mä tarviin ne rahat matkustamiseen, reissaamaan pitää päästä.


Eiköhän se siitä valittamisesta. Mä meen nukkumaan, huomenna pääsen kahdelta kuuden tunnin päivän päätteeksi, kotona alan tehdä Janitan pyytämää piirrosta ja sellasta. Eiköhän tää onnistu jotenkin, perjantaina menen sinne sössöön taas vaihteeks ja lauantaina laulamaan, jos ääni vaan kestää. Flunssaa vähän, kurkku kipeenä ja yskin kuivasti, ei kivaa tämäkään.