on puhdas niinkuin hanki helmikuisten aamujen
Voi kunpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois
vaan illan tullen katoaa ja tummuu aina pois
Jos rakastat on mun mielestä kaunein suomalainen leffa, jonka oon koskaan nähnyt. Taas kerran mä sen katsoin ja rakastuin uudelleen. Siinä on musta niin kaunis elokuva, täynnä tunteita, musiikkia, taitavia roolisuorituksia ja yksinkertaisesti suomalaisuutta. Mä en yleensä pidä suomalaisista leffoista, mä osaan luetella hyviä suomalaisia leffoja kaks kappaletta suoralta kädeltä. Jos rakastat ja Myrsky on nää kaks. Jotkin viime vuosisadalta peräisin olevat leffat ovat kaiketi myös hyviä, mutta mä en ole niitä liiemmin nähnyt enkä osaa sanoa niistä mitään sen takia. Alkuperäisen Tuntemattoman sotilaan haluaisin nähdä, näin sen viimeks seiskalla mutta eihän siitä mitään päähän jäänyt, hyvä kun edes näin sitä leffaa. Mähän sain lasit reilut kymmenen kuukautta sitten vasta, sitä ennen ei oikeen näkeminen onnistunut eikä iskäkään tosissaan uskonut kun mä sanoin etten näe. Se oli pahasti järkyttynyt katsoessaan ekan kerran mun lasien läpi ja tajutessaan mun näön olevan törkeesti sen omaa näköä huonompi, se tarvitsee laseja vain ajaessaan, äiti sitten jatkuvasti.
Mutta joo. Mua jännittää. Voi olla mahdollista, etten mä vietä koko seuraavaa viikkoa kotona, että mä lähden Itä-Suomeen. Parin yön ajaksi, jos Olgan ja Oprin vanhemmilla ei ole mitään sitä vastaan. Tiistaina aikaisintaan, mutta vielä en saa iloita, mun pitää nyt varautua pettymykseen. Mä en tajua mitä mä tein, mutta äiti sanoi mulle että puhuu iskän kanssa, ja iskä sitten vaan kysyi et kauanko aattelin olla ja mitä kaverien vanhemmat on asiasta mieltä. Eli hyvin todennäköisesti mä pääsen niiden luo, mutta en saa vielä olla varma. Ei sitä koskaan tiedä mitä noi keksii. Mua vituttaa tää asia siltä kannalta ihan törkeesti, et mä oon kinunnu Kemiin tässä kuukausia enkä oo saanut lupaa, ja sit ku pyydän lupaa tälläseen ne melkeen jo työntää junaliput käteen... Outoja.
Mua ärsyttää tämäkin asia vielä kaiken lisäksi. Mä sain vasta tänään tietää, että Happoradio on julkaissut kokonaan uuden levyn .____. Suuresti järkyttynyt olen, mä oon odottanut uutta levyä kuukausia, ja nyt vasta saan tietää että se on ilmestynyt. Okei, muutama päivä sitten vasta, mutta tää tuli mulle täydellisenä yllätyksenä. Ihanaahan tää on, mutta mistä mä revin kakskymppiä tohon ? En mistään, sehän tässä kamalinta on, ja kun Roosalle sanoin et tällänen on ilmestynyt se alko haukkua ko. bändiä lyttyyn ja valittaa et miks en osta Kultakaloja ._. No asia on niin että Happoradio on mulle kaikesta huolimatta tärkeämpi, vaikkei mulla ole yhtäkään bändin kuvaa huoneessani esillä. Mulla on yks minimaalinen kuva kaikista ja Akista sitten sellanen pieni kanssa, en oo tässä vielä vaan laittanut niitä minnekään.
Kuunnelkaa hyvät ihmiset, tää on suorastaan täydellistä. Iskä suuttuu mulle jos pyydän sitä tilaamaan levyn, se vihaa Happoradiota, äitistä se on ok. Siis bändi, ei iskän vihaaminen.
Kone menee taas tasalta kiinni, vihaan tätä. Hei ihan tosissaan, kyllä mä ymmärrän et iskä haluaa tietää mitä mä koneellani teen, mut eiks tää mee jo liian pitkälle ? Mä en pääse edes Wikipediaan, pitää pyytää aina sähköpostilla iskältä lupa ja sen täytyy sallia jokainen sivusto mulle erikseen. Mä oon viistoista, en mä tarvitse tälläsiä. Ja mä en kato mitään helkkarin pornoa tällä koneella, noiden pitäis luottaa muhun. Mä en pidä siitä ettei ne näytä luottavansa muhun, mä osaan huolehtia itsestäni. Mä en ole enää se alle kouluikäinen kakara, joka karkas kotoa ja sai koko taloyhtiön varpailleen etsintöjen takia.
Mä olen blondi. Ihan tosissani olen. Mun juurikasvuni on BLONDI ja asiasta ei kiistellä. Se on liian vaalea, en mä muista olleeni ennen värjäystä tollanen sentään. Kohta mä otan sen värinpoiston, vaikka siinäkin haalistuu sit nii mä sentään näen et miltä mä pohjimmiltani näytän. Muutenki tää on varmaan viimeinen punainen mikä mulla on. Seuraavaks tulee joko vaalea tai tummempi ruskea, mutta ei enää punaista. Mä en oikeesti jaksa, punainen sotkee ihan liikaa, haalistuu liikaa ja on liian vaikea väri muutenkin. Se sopii mulle, mutta mä en jaksa tällästä. Mä en halua värjätä hiuksiani koko aikaa, mä haluan vaan antaa niiden kasvaa ilman että tarvii katella kauhuissaan sitä miten osa hiuksista on blondia ja loput tummanpunaista.
Joo. Mua väsyttää, hajotin housunikin, nilkassa oleva kiristysnauha katkes. Korjasin senkin kyllä jo. Huomenna taidan piirtää. Ja neuloa. Sukka valmiiks, siinä tavoite. Maanantaina, jos suunnitelmat sujuu haluamallani tavalla, meen kaupungille ja ostan tavaraa, meikkejä ja sellasta. Mun kajaali loppuu ja mä oon tarkka siitä mitä käytän, mä luotan tasan tarkkaan ja vain ja ainoastaan Lumeneen. Piste. Jotakin Seppälästä on joskus tullut ostettua, mutta Lumene on mun pääasiallinen tuotemerkkini. Luotettava, sitä mä siinä arvostan. Tiedän mitä kasvoihini tungen.
Pyykkiäkin pitää muuten huomenna pestä. Sohva tyhjäksi, kone pyörimään. Syön jotakin ihmeellistä ja kattelen että miten ehdin kaikkea tekemään. Haluun piirtää ihan tosissani, mutta ei piirtämistä voi pakottaa. Mä tarvitsen fiiliksen, nytkin on se Lambert edelleen kesken. Haluan sen valmiiks, ennen en muita aloita. Mä oikeesti sekoan ku Roosa piirtää koko ajan ja niin helposti, kadehdin sitä. Sille se on niin helppoa, se ei vaadi niin paljoa ku mä. Mä arvostelen aina sen työt, mä etsimällä etsin niistä virheitä, mutta en mä sen takia et oisin kateellinen. Mä yritän kehittää sitä. Sillä on mahdollisuutta taiteen saralla, mä en tästä työtäni halua. En missään nimessä, mä en kestäis. Tääkin on mallista piirretty siis, eli ei kunnon töitä.
Mutta joo, öitä. Painun nukkumaan ja suljen koneen, se sammuu ihan hetkessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti