PRKELE.

Kyllä, ja iso sellainen. Alan huutaa kohta. Iskä saa ihan tosissaan vapauttaa mun koneen näistä estoista, mä en jaksa. Mä en voi katsoa edes omaa blogiani. Roosa sanoo, että nää tämmöset voi olla vain väliaikaisiakin, mutta mulle on ihan sama onko ne pysyviä vai väliaikaisia, mä en halua tällästä säätämistä jatkuvasti.

Huono alotus tälle päivälle. Netti lagaa -> sivustot ei toimi -> mese ei toimi -> suutun. Asiaa edisti vielä se, että veli ja sisko alkoivat tapella seinän takana telkkarin käyttämisestä, sitten iskä tuli siihen vielä mukaan karjumaan jne. Mä en enää saanut unta sen jälkeen, eli nyt oon kärttynen, väsynyt, ärsytynyt ja nälkäinen, tunnen olevani kauttaaltani jossain paskassa ja menee hermot.

Tällä lailla sitä päivä aloitetaan. Nyt mua piristää ainoastaan se, että pääsen miittailemaan joulukuussa. Tänne Treelle on järkätty 11. päivälle miitti, paikka vielä täysin auki, mutta pakkohan sinne on sit päästä. Kyllä täältä ihmisiä pitäisi siihenkin löytyä, mun koulussakin on odottakaas... Suoralta kädeltä tulee viis fania mieleen, itseni laskin siihen vielä mukaan. Ne loput muut on mua nuorempia tosin, mä en usko että meidän koulussa olisi ysiluokkalaisia TH-faneja. Taidan olla ainoa lajissani siinä koulussa. Musta se on hämmentävää, meillä on kuvataidepainotteinen koulu ja kuvisluokkalaiset on sit sellasia massasta erottuvia ihmisiä ettei tahdo muualta samanlaisia löytyä. No, onhan puolet niistäkin sellasia lissuja, mut ihan sama. Äh, en sais luokitella.

Nyt maha räjähtää. Mulla on hammastahnaakin naamassa, sekosin eilisiltana ja kävin vastahyökkäykseen finnejä kohtaan. Saa nähdä oliko viisasta.... Mä heitän vaatteet veks, pyyhkeen päälle ja sidon hiukset päälaelle, en jaksa alkaa niitä nyt pesemään. Ja jos pesen ne on koko päivän aivan hirveessä kunnossa, sellaset ällöt rasvasen näköset. Mä en tajua mikä siinä on et käy silleen, niin ei sais käydä ja käy kuitenkin. Mun pitäis kuivata ne kaikenmaailman koneilla ja mä en jaksa sitä, hiuksilla on yli puoli metriä pituutta nii ei oikeesti, ei jaksa. Mä kuolen koulukuvauksessa sitten, se on kahden viikon päästä torstaina. Mun juurikasvuni... Vihaan, äiti ei anna värjätä kun vasta muutama viikko sitten värjättiin viimeksi. Ja en usko et saan pitää pipaa päässä, muut päähineet ei mulle sit sovi. Mä en osaa pitää mitään huivia päässä, ellen saa laittaa sitä silleen oikeen jännästi, mut mulla ei oo siihen soveltuvaa huivia.

Jooh, painun tästä suihkuun hukuttamaan ärtymystäni kylmään veteen. Iskä sano perjantaina mulle ja Emmalle et me yritetään parhaamme nostaaksemme vesilaskua, mut me puolustauduttiin nopeasti sillä, että meillä on huomattavasti enemmän iho-ongelmia kuin Roosalla, samaten ulkonäköpaineita. Roosan perässä ne jätkät on, se on meistä ainoo joka on koskaan seurustellutkaan. Tätä ei saa sitten sille kertoa, mutta mä itkin tuntikausia saadessani tietää sen seurustelusta. En mä sitä, ettei se sais, mutta mä olin aina jotenkin tiedostamattani ajatellut, että mä olisin meistä eka, joka alkaa kenenkään kanssa. Hulluahan se on et mä vanhimpana tunnen niin, mutta se oikeesti järkytti mua. Samaten yks toinen juttu, mä olin pitkään kärmeissäni siitä, tosin en Roosalle, vaan yhdelle kaverilleni. Asia on nyt kuitenkin unohtunut, se ei ole enää pitkään aikaan tunkenut mun reviirilleni. Mun olis silloin pitänyt sanoa sille miten pahalta musta tuntuu se asia, mutten sanonut. Sen vuoksi se kyrpii mua joskus edelleenkin ja tuntuu pahalta.

Jalkaa pistelee, tällä jalalla ei nyt hetkeen kävelläkään. Mua ärsyttää tää, jalka puutuu ja sit en voi kävellä. Ja näin käy aina ihan yllättäen, kauheeta jos mua huudetaan alas ja mä en pysty edes seisomaan ku jalka ei kanna. Sama niiden näönmenetysteni kanssa, mun näkökenttä saattaa ihan yllättäen sumentua ja mun on pakko pysähtyä kuin seinään, mä näen vaan mustaa ja sen seassa värillisiä pilkkuja, mä en näe maailmaa ympärilläni. Tommoset onneksi menee nopeesti ohi, sen jälkeen mua vaan vähän huimaa ja mun täytyy ainakin ottaa jostakin tukea, vielä parempi olis istua.

Mutta eiköhän tää nyt ollut tässä, sain vähän mieltäni tyhjennettyä. Tässä nyt sit odottelen että Dead As We alkaa soida, siinä vaiheessa saan alkaa jo melkeimpä kiljua, se kun on kännykän viestiääni. Sillon saan odottaa Olgalta vastausta eilisen järjestelyihin 8>

Sun kanssas katson maailmaa ja samaa unta nään...