Singing.

Lauloin tänään kirkossa mikkiin. En yksin, mut kumminki mikkiin. Olin siinä harkoissa kyllä ihan paniikissa et ei heleveta, mähän en yli sadan ihmisen edessä mikkiin laula, mut sit Olga tuli nii mä jaoin mikin sen kaa ja Monalisa oli sit ainoa omaan mikkiin laulava. Sehän sit tosiaan osaa laulaa, asiasta ei keskustella. Ihailen sitä miten se pystyy laulamaan niin korkeelta ja esiintymään.

Mulla on nyt sit isosen paperit takataskussa. *ylpeä virne* Oon oikeesti aika ylpee siitä. Mä sain todistuksen, olen leirillä isosena. Syksyllä oli vielä sellanen fiilis et en pääsis, ei oo aikaa ja kumminki on mua parempia tyyppejä isosen tehtäviin. Tässä sitä kumminki ollaan, kahen viikon päästä juoksentelen ympäri kämppää ja kiljun ja revin hiukset päästä pakatessani kamoja. Jännittää, mut meillä on mahtava porukka, ihan varmasti saadaan upee viikko aikaseks. Halko heiluu viikon aikana, mulla saattaa ääni ja jalat mennä ja ihmiset kattoo silleen "O________O"-ilmeellä. Whih, en sano enempää, mut naurattaa jo ajatuski tosta. 8D

Njaah. Takkiesitelmän tässä vielä säädän nopeasti. Kuva ja teksti kuntoon ja se on siinä, huomenna vien sen Miialle ja tadaa, peruskoulun hommat hoidossa. Paitti ne tanssit. Tosissaan pelottaa. Roosan luokka istuu päivänavauksessa meiän luokan eessä, Roosa sit sattu oleen Artturin ja Ronin edessä ja jätkät kuulemma keskusteli musta siinä. Että voi kun kiva, jompikumpi mut sit ottaa parikseen. Mä oon luvannu ja vannonu itelleni olevani kiltti ihminen, mä suostun tanssimaan sen kanssa joka ensimmäisenä pyytää. Tietysti on se yks poikkeus, jota mä en ota viidestä miljoonastakaan, jonnekin se raja on vedettävä.

Mekko kesken. Ei oo kaavoja, ei mielikuvaa siitä mitä haluan, ei mitään. Tosi pelottavaa, haluaisin sen jo olevan valmis. Apua. Ehkä mä jotain täältä löydän, kohta alan säätään sitä sitten. Kyl tää tästä, ei oo vielä mitään hätää. Sit täytyy tehä japaninläksyt ja kuunnella muutama kappale muutamaan kertaan. Opiskelu lähteny ihan hyvin käyntiin, vauhtiahan on melkosesti ja mä osaan jo teoriassa numerot nollasta vähintäänkin tuhanteen, mutten siis käytännössä osaa. Sitä on vähän jännä selittää. Mut silleen kuitenki.

Jah. Oon muutenki aika ylpee itestäni. Ei reaktiota. Vähän hymyilin, vähän poltteli tuolla takaraivossa, vähän tunsin huonoa oloa, muttei mitään muuta. Melko ongelmatonta siis. Et ei siinä sit mitään. Jatkan samaan malliin nii eiköhän se siitä sit pikkuhiljaa. Ainaki toivon mukaan.

Ja Blessed With A Curse on soinu koko ajan taas. En tiä, mä vaan rakastuin. En mä muuten ois, mut Opri. Kiellän ihmisiä enää puhumasta biiseistä, aina käy tällee. Sekoan ja sit hupsista, biisi pamahtaa soitetuimmaks. Tosin mä nostin taas The Ghost Of Youn ykköseks, nyt sillä ei vaan oo sitä viidensadan toistokerran etumatkaa, nyt on vaan sellanen parikymmentä. Juuh.