Kunhan taas kuuntelen jotain.
Mutta tässä olisi nyt tätä kuvallista antia mun tekemisistä ja aikaansaannoksista. Mun on myönnettävä että tää kirjontahomma nyt sit jäi, mä aloin miettiä asiaa ja lopulta päätin jättää piponi kirjomatta yksinkertaisesti siitä syystä etten halunnut anlaa improvisoida sitä kirjontatapaa enkä sitä missä koossa sen teen. Jos tekisin ristipistoja, ei olisi mitään ongelmaa, mutta kun ajattelin vähän muita keinoja käyttää niin en jaksa alkaa tänään soveltamaan mitään. Piste.
Sitten kuvia.
Siinä tommonen hyvinkin simppeli maisemakuva. Käytin pölypastelleja, fiksatiivina käytin tavallista hiuslakkaa. Ei ihan parhaat mahdolliset välineet, mutta teinpähän kumminkin. Se voi näyttää tekniikan puolesta viimeistelemättömältä, mutta mun on pakko sanoa että perkule, mä pidän tosta. Se on ihana, vaikka hutasinkin sen viidessä minuutissa. Mä voisin ihan hyvin laittaa sen kehyksiin ja seinälle ja se on paljon, koskaan aiemmin mä en ole halunnut laittaa työtäni seinälle.
Tää ei ihan onnistunut. Siinä on siis auringonlasku, mä epäonnistuin vedessä aika järkyttävästi. Se on kamalan näkönen mut antaa olla, tulipahan taas vähän kokeiltua niitä värejä.
Paperi meni kupruille kun käytin lakkaa vähän turhankin runsaasti. Toi on erittäin nopea työ, vetäsin vähän viivoja ja lisäsin niitä tonne ja tänne ja vähän väritin, sit aattelin et ei kauheeta tää on ruma ja jätin kesken. Mut nyt se jotenkin kiehtoo mua. Se on edelleen aika järkyttävän näkönen, mut ei se paha ole kummiskaan. Ihan näyttökelpoinen työ.
Ja sitten tää. Mä otin öljyvärini esille ja arvatkaa vaan mitä ? Ne oli kaikki kuivuneet mustaa lukuun ottamatta. Mä olin aluks ärtynyt, mut sit keksin mitä teen. Tursotin kaiken mustan värin tuubista pieneen lasipurkkiin veden sekaan, sekoitin, ravistin ja sain aikaiseksi mustetta. Sillä sitten aloin maalata ja tässä tulos. Mä en todellakaan yleensä tollasia tee, tää oli eka kerta kuukausiin kun edes tartuin siveltimeen ja aloin maalata. Oli se silti kyllä kivaa, rentouttavaa vain kuunnella musiikkia ja maalata mitä mieleen juolahti.
Sitten päästään neuleisiin. Tässä on siis punaisesta ja mustasta jämälangasta neulottu pipo. Valaistus teki väreistä tommoset, oikeesti toi punainen ei vivahda pinkkiin vaan on hyvin tumma väri ja musta on todellakin musta, oikeen kunnolla tumma. Tykkään tosta, se on lämmin ja lanka pehmeää.
Huono kuva, tiedän. Se vaan näyttää kamalalta, jos en kuvaa sitä päässäni, sen muoto menee oudoks ja se näyttää kamalalta. Lisäksi tässä tärähti, mut en saanut enää parempaakaan kuvaa otettua. Tollanen tummanharmaa siitä siis tuli, neulepinta onnistu hyvin ja moitittavaa löydän vain resorin löysyydestä ja puikkojen vaihtumiskohdissa olevista muita isommista silmukoista. Niitä mulle tulee aina, mulle on vaikee yrittää pitää neule tasaisena koko matkalta jos jaan sen useammalle puikolle. Pyöröpuikoillahan tästä olis tullut aivan loistava, mut en tahtonut oikeen onnistua niiden kanssa, ne oli liian pitkät.
Sellaista jälkeä siis. Nyt mä taidan siirtää koneen pöydälle ja siistiä lattian piirroksista, langanpätkistä, saksista, paperinpalasista, neuloista, sukkapuikoista ja vaikka mistä muusta. Mulla on ongelmia huoneen siistinä pitämisen kanssa, nytkin oon taas tunkenu sohvalle kaiken mahdollisen. Sängyssäkin on vaikka mitä ylimääräistä, mä nukuin viime yön ainakin kolmen pipon, kännykän, huulirasvan, Creativen ja Häräntappoaseen kanssa. Mielenkiintoista hommaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti