Mun oli tässä nyt äkkiä vaan tultava ilmoittamaan, että mä taidan kuolla tässä loppuviikon aikana. Mulla on tällä viikolla jäljellä vielä 12 tuntia koulua, huomenna viis ja perjantaina seittemän, pitäis pakata viikonloppuleiriä varten, tehdä läksyt, kirjoittaa aine ja ties mitä muuta. Ja nyt sitten keskustelin äitin ja iskän kanssa että tästä ei tuu yhtään mitään, mun laseille on tehtävä jotakin. Nää on naarmuilla, toisen linssin pinnoite on vihreä ja toisen violetti ja iskän mielestä näissä on valmistusvirhe pinnan kanssa, en ihan tajunnu mitä se höpisi mut se on sitä mieltä et tää ei käy.
Eli huomenna mennään Outlet Katse Hinnoissa Optiikalle näyttämään lasejani, mä toivon et saatais asia äkkiä hoidettua. Ja et ne ei sit ole niin tyhmiä et ottaa multa nää lasit pois, se on sama ku kuolemantuottamus. Linssien voimakkuudet kun on melkosen isot, mä en nyt tajua tätä korttia missä nää tiedot on, mut toinen on -1,25 ja toinen -1,50 että joo. Mä en näe selkeästi enää siihen puolen metrin päähän eli voitte kuvitella seuraukset jos mut ilman laseja päästettäisiin Tampereen keskustaan... Voi taivas sitä kaaosta, eihän siitä tulis yhtään mitään.
Mutta joo. Mä menen tästä nyt, jos ei vielä nukuta luen tota Zadara, kuninkaan varjo -kirjaa. Mä nyt lainasin sen kun näin, oon pitemmän aikaa katellu kirjakaupassa ja miettiny et otanko. Kirjan kirjoittaja on siis mua vuoden vanhempi tyttö, Fanny Tarujoki, oli kahden vuoden ajan samassa koulussakin mun kanssa ja eilen sen kirjaston pysäkilläkin näin, se oli viime vuonna ysillä mun koulussa. Mä silloin jo aattelin et haluan lukee sen kirjan, mut nyt kun oon sitä lukenu... Tää on jotenkin hämmentävä, mä en saa otetta. Omaperäinen tyyli tästä ainakin musta löytyy ja onhan juoni nyt tähän mennessä toiminut, mut mun on sanottava et mä meinasin alkaa tuhahteleen oikeen kunnolla ku Maya törmäili ihmisiin, se oli jotenkin niin elotonta. Plus että musta tän kerrontatyyli on vähän vaikea, mä joudun välillä lukemaan saman kohdan useaan kertaan tajutakseni sen. Ei tää musta huono ole, mä en vaan ole varma sopiiko tää mulle. Mä taidan ajatella liikaa Häräntappoasetta jonka tossa äsken luin ja yhtä toista kirjaa nimeltään Ennuskivien mahti, kirjoittanut ranskalainen Flavia Bujor. Aloitti kirjoittamisen 12-vuotiaana, mä olin oikeen yllättynyt lukiessani siitä. Yks vanha kaveri lainas sen mulle ala-asteella, pitänee lainata se uudelleen ja katsoa mitä silloin ajattelen. Mä kyllä tykkäsin siitä sillon, mutta saa nähdä miten on nykyään.
Voi apua mun kanssa, huomenna on koulukuvaus ja vaatteet on kattomatta... Noni, nyt menen ja sillä selvä. Buenas noches toda la gente !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti