Ottaisitko silti minut ?

Vähän hiljaiseloa tässä taas ollut. Mä oon ollut turhan kiireinen ja netti takkuilee edelleen ja ties mitä, mä en pidä tästä ajasta. Äsken iskä alko selittää mulle et meiän talossa ei tällä hetkellä oo muuta lämmitystä ku takka ja se siitä, patterissa ei virtaa mitään ja tälleen. Mun pitäis pitää oveeni auki mut en tasan pidä, mä en jaksa sitä ku ihmiset juoksee sisään ja ulos ja taas. Ja että ne juoksee parvekkeella, äsken sinne rynni kasa porukkaa ja mä en saanu sulkee ovee niin tässähän nyt sitten palelen.

Ei mulla mitään erityistä tässä ole tapahtunut. Samalla lailla ikävöin kavereitani ja haluun pois kaupungista ja lopettaa koulun ja ties mitä muuta. Mä oon alkanu taas kirjoittaa päiväkirjaani oikeen kunnolla, se on positiivinen muutos, mä tykkään kirjoittaa sitä mut joskus on jaksoja kun mitään ei vaan keksi ja se lojuu jossakin odottamassa käyttöaikaansa. Sekin on päälle kaks vuotta ollut käytössä, mä päätin siinä toissakesänä tallentaa yläasteen kirjankansiin, siellä se nyt sitten on. Lähinnä tää aika, ei siellä paljoa koulusta puhuta, paljon muusta kyllä.

Viikko sitten mä sain taas kavereita. Tiia, Janita, Enni ja sen sellaiset, tästä tää taas lähtee. Mä saan jonkinlaista läheisyyttä täällä ja kestän paremmin olla erossa niistä joita kaipaa kaikista eniten. Vielä enemmän mä kaipaan nyt, kun en saa ees meseä toimimaan enkä voi puhua kellekään. Tuntuu pahalta, mut ei maha mitään. Messuissa on kans nyt tullut käytyä, tässä viime sunnuntain jälkeen peräti kolmessa, tänään kahdessa. Kivaa ollut kaikissa, tosin tänä aamuna sain melkosta kritiikkiä katseiden kautta kun menin kirkkoon legginsit, toppi ja hihaton tunika päällä, jolloin mulla tavallaan oli minihame ja hartiat paljaana, mikä ei ole kirkossa suotavaa. Ei kauheen hyvin siis mennyt siltä kannalta.

Kuvia kenties ? Saatatte haluta nähdä tätä viikkoa kuvissa.

Minä tossa torstaiaamuna muistaakseni, oli tylsää ja sitten aloin leikkiä kameralla. Nää pari kuvaa on otettu siskojen huoneessa, koska siellä on kokovartalopeili jota voi käyttää, mun peilini on syvennyksessä jonka edessä on pöytä ja tuoli ja ties mitä, pitäs tehä asialle jotakin mut en tiedä minne tungen mitäkin saadakseni järkevän tuloksen.

Jaa. Tossa tollanen kasvokuvanpoikanen, kenties se jotenkin onnistui. Ite oon siihen suht tyytyväinen, mun silmät näyttää vihreiltä niinku ne todellisuudessa on ja ilme on siedettävä, paljon pahempia kuvia tuli monta kappaletta. Ja mun finnini ei näy tässä, kumpikin kuva on siis täysin muokkaamaton 8>

Oliko mulla lauantaina edes hauskaa ? Samalla kun perheen kuusvuotiasta tyttöä meikattiin halloweenpippaloihin, mä leikin kasvoillani. Oikeastaan vain huulillani, ja hauskaa oli. Käsi vähän tärisi ja pitää opetella tässä hommassa huolellisemmaksi, mutta eihän toi niin paha ole. Hetken aikaa pitää tosin miettiä ennen ku lähen minnekään tollaset huulet naamassa, noi suttaa aika pahasti ja läväri on aika likainen ton jälkeen.

Puhdistus oli oikeestaan helppoa. Mä laitoin alle tummaa pinkkiä, oisin halunnut jotakin lilaa tai sellaista, mutta eihän mulla sellaista ole ja nytkin lainasin siskolta huulipunan. Päälle mustaa kajaalia, siinä se. Hetken aikaa piti tosin hinkata ja laittaa puhdistusainetta että sain kaiken ton pois, mä en halunnut näyttää tota äitille ku se ei välttämättä ois tykänny siitä. Alkanu selittää jotaki ihmeellistä, mähän vaan leikin kasvoillani, siinä kaikki.

Lunta. Nyt meillä on pihalla pienoinen lumipeite, toivon että sitä tulee lisää. Valoa tulee edes vähän ja on kivempi kävellä aamulla pimeässä bussipysäkille kun lumi narskuu jalkojen alla ja saa katsella jälkiä. Alkaa tuntua siltä että maailma on mallillaan. Toisaalta tää meinaa sitä että mä tarvitsen lisää vaatteita... Mutta joo, koitan nähdä asian positiiviset puolet.




Yh, nyt eksyin sitten rippikuvia katselemaan. Mä alan olla sitä mieltä et suoran otsiksen leikkaaminen oli paha virhe, sitä en taida toistaa ainakaan vähään aikaan. Ja mua ei sais kuvata sillon ku oon väsynyt ja kiukkunen, mä yritin sanoa sitä äitille kuvattaessa mut ei, se vaan käski jatkamaan. Ja mä näytän niin järkyttävän isolta tossa, vaikka mä todellisuudessa olen siitä laihempi ku nykyään mä osaan silti näyttää laihemmalta nyt. Eikä valkoinen ole mun värini, toi seittemässä tunnissa sählätty mekko ei ole mun vartalolle sopiva ja sama vika on tossa villatakissa. Hyh, karseita kuvia, kumpa voisin kelata taaksepäin ja olla tollon edes vähän edustavampi.

Nyt alan olla lopettelemassa, selitän enää tän postauksen otsikosta. Joku viksu saattoi jo ymmärtää mistä se tulee. Happoradion Ottaisitko silti minut sai mut tänään ajattelemaan oikein kunnolla. Missä tilanteessa ihminen, joka rakastaa toista sen teoista huolimatta, vielä ottaisi tämän ja rakastaisi kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan ? Mä en osaa selittää sitä, haluan pitää sen tavallaan omana tietonani ja olla kertomatta sitä muille. Se tuntuu niin yksityiseltä.

No, koittelen taas kirjoitella tänne useammin, minkä nyt koulultani ehdin ja kone toimii. Menoista tässä vaiheessa jo sen verran, että 27-28 päivä mä oon taas kerran leirillä. Maata näkyvissä -festarit jäi nyt, mä en ilmoittautunut ajoissa, enkä varmaan olisi ehtinytkään, sen verran kiireinen jo muutenkin olen. Kokeita on tulossa reilut kymmenen kappaletta ainakin arvelujeni mukaan, pitää tehdä se äikän kirjailijaesitelmä valmiiksi ja ehtiä valmistaa luokan joulunäytelmäkin vielä. Plus joululahjat, voi taivas mä oon taas kusessa näiden kaikkien kanssa. Ehkä mä ihan suosiolla laitan koneen pois pariks viikoks, kirjepaperia ja postimerkkejä löytyy sen verran et niilläkin saan pidettyä yhteyden ihmisiin. Kattoo nyt mitä käy.