Okei, mä en siis osaa edelleenkään espanjaa kunnolla, mutta pakko sitä on yrittää.
Ajattelin tässä kertoa seuraavista tappoviikoistani. Yhteiskunnalla tuntuu olevan jotakin mua vastaan, se on täysin varma seikka. Vai mitä mieltä ootte tästä, onko tää reilua ?
15.11 matematiikan koe
17.11 englannin kuuntelu
22.11 suullinen esitelmä Anna-Leena Härkösestä
25.11 ruotsin koe
26.11 maantiedon karttakoe
27-28.11 leiri
30.11 kirjailijaesitelmän palautus (aiheena A-L Härkönen)
2.12 englannin koe
9.12 yhteiskuntaopin koe
10.12 kemian koe
11.12 TH-miitti
14.12 matematiikan koe
15.12 espanjan koe
21.12 joulujuhla
22.12 todistusten jako
Siinä ei edes ole kaikki mitä mulla on tässä tuloillaan. Tossa on tärkeimmät muistettavat, siinä seassa on vielä ties mitä muuta tehtävää. Ja aivan varmasti tosta listasta puuttuu joitakin kokeitakin, mä en ole mikään ihmekone joka tietää kaiken. Mä olen meidän luokan joulujuhlavastaavista toinen, eli kaikki kokoukset ja sopimiset ja palaverit ja äh. Kaks vikaa viikkoa tehdään lavasteita ja reenataan näytelmää. Meillä on kaks viikkoa aikaa valmistella käsikirjoitus, lv käski kokoamaan ydinporukka sitä tekemään, mä en tiedä miten toimitaan. Mun on kai sit pakko olla osa sitä, pitäähän jonkun siinä porukassa tietää mitä kokouksissa on sovittu ja Ville ei oo se henkilö, se ei liiemmin oo asiasta muutenkaa kiinnostunu.
Toki tonne sekaan kuuluu vielä vähän useampi muu homma. On messua, on nuorteniltoja, on isoskoulutuksia, on kuvisiltoja, on rääkkitreenejä siskon kanssa, Roosa kun aloitti sählyn ja mä lupasin reenata joskus sen kanssa ku joka toinen perjantai reenaaminen tapahtuu yksin omavalintaisessa paikassa. Mun pitää tehdä joululahjat, ja nimenomaan sit tehdä, mä en osta ku korkeintaan pari juttua ja tarvikkeita. Onneks mulla on jo selvä suunnitelma siitä miltä pohjalta kaikkien joululahjoja alan tehdä, mun täytyy enää saada kaikilta näiltä kysyttyä pari asiaa. Ja mä en oikeesti kerro miks kysyn, se selviää sitten kun kyseessä olevat henkilöt lahjansa saavat.
Mä haluaisin nyt tosissani vaan rentoutua ja olla jonkun kanssa. Onhan mulla täällä nyt Tiia, Janita ja Suski, muitakin joiden kanssa on kiva olla, mutta ei se tahdo riittää. On vähintäänkin kuusi ihmistä, jotka mä haluaisin tavata ja pian, haluaisin halata niitä ja sanoa miten tärkeitä ne mulle on. Ihmisiä, nuoria, ystäviä, jotka on mulle mun koko maailmani, tärkeämpiä ku osaan edes kuvailla.
Mä alan tehdä itelleni takkia 8> Tossa on kässävihkosta löytyvä luonnos. Hyvin tollanen simppeli malli, ei mitään kauluksia tai muuta, kaulaan sitten oikeen kunnon huivi. Ja voihan se vielä muuttua, siihen voi sellasen pienen suikaleen liittää niin ei kaula täysin paljaana kaikesta huolimatta ole. Napituksen laitan kaiketi kummallekin puolelle, mutta kattoo nyt. Haluaisin siitä melko huomaamattoman, tai sitten sellaset isot pyöreet mustat napit. Sellaset ois ihanat, että haluisin sellaset, mut pitää kattoo käytänkö kummiski neppareita. Kangas villakangasta, eli se ei mikään kovin lämmin takki loppujen lopuksi tulis olemaan. Tän takin kanssa mä en ajatellut käytännöllisyyttä, mä haluan tyyliä tällä kertaa. Tyyliä, mikä sopii mulle. Enhän mä nyt tostakaan ihan varma oo mut katotaan miten käy.
Mun pitäs auttaa Emmaa matikassa. No arvatkaa jaksanko ? Ei liiemmin kiinnosta sen desimaalit, mä oon pulassa todennäköisyyden kanssa. Mä tajuan sen mut en sit tajua laskemista. Alan mä pikkuhiljaa tajuta, mut pikkuhiljaa tosiaan ja maanantaina on se koe. Klassinen ja tilastollinen todennäköisyys ja peräkkäiset tapahtumat eli erittäin pieni koealue, mut ei mun aivoilleni. Mä en osaa matikkaa, se ei ole mun aineeni, mun perusteeni sille et mun matikka oli viime todistuksessa ysi on se et mä en siedä antaa matikan pudota, koska se näyttäis erittäin pahalta mun todistuksessa. Jostakin kumman syystä mä pidän enemmän kemiasta, vaikka se on kamalin aine käytännön kokeiden osalta, mä pelkään niitä, pelkään et joku söhlää hapon tai kaasun kanssa ja PUM. Ei kivaa. Mut teoria sitten, mä tosissani rakastan luetella alkuaineita. Jaloussarja on musta ihana, katotaas osaanko sen vielä, mä pänttäsin sitä jostain kumman syystä koko keskiviikon.
Li K Ba Ca Na Mg Al Zn Cr Fe Co Sn Pb H(2) Cu Hg Ag Au Pt
Siitä puuttuu yks, oon ihan varma siitä. Tai sitten mun matikka on taas pettänyt... NIKKELI. Sontiainen. Ennen tinaa tulee nikkeli. Mä en koskaan muista sitä, on niin vaikee laittaa ... Ni Sn Pb ... En tosissani tajua miten en koskaan muista nikkeliä, mä oon allerginenki sille vielä kaiken päälle, kyllä mun pitäis se osata laittaa mieleeni. Osaan luetella noi kaikki ylläolevat ulkoakin sitten, leveilen tässä taidoillani ku kerranki voin 8) Eli siis litium, kalium, barium, kalsium, natrium, magnesium, alumiini, sinkki, kromi, rauta, koboltti, nikkeli, tina, lyijy, vety, kupari, elohopea, hopea, kulta ja platina. En käyttänyt kirjaa tai muita apuvälineitä, unohdin vaan taas kerran nikkelin sieltä ennen ku tajusin et se tulee koboltin jälkeen.
Tota meiän kemiantunnit nyt sitten on, aika hellpo aihe sinänsä. Kunhan mä vaan oppisin että kumpi aine hapettuu ja kumpi pelkistyy. Oottakaas... Tossa reaktiossa kupari hapettuu ja hopea pelkistyy ? JES, OIKEIN MENI ! Opin sen jo, hyvä minä 8> Enköhän mä onnistu kemian kokeessaki sit ihan hyvin, saan toivottavasti pidettyä sen ysini. Maantiedosta haluaisin kympin taas vaihteeks, viimeks tais olla ysi, mut en tiedä pystynkö siihen. Mut yritän kaikin mahdollisin keinoin.
Eilisyönä purskahdin sitten itkuun. Se ei johtunut siitä, että kuuntelin musaa, joka sai mut haikeelle fiilikselle, vaan siitä et keksin yhden asian. Mitä jos mä tekisin sopimuksen, että saavutettuani jossain kokeessa tietyn tason mä saisin aina lähteä käymään jonkun kaverini luona ? Se olis niin ihanaa, mä olisin niin onnellinen, mutta mitä jos onnistuisin ? Jos vaikka sovittaisiin että enkunkokeesta 10- niin pääsen Kemiin ja sit saisinkin 9½ ? Se pettymys mikä siitä aiheutuisi mulle, se olis niin sietämätön. Sen takia mä aloin itkee. Se olis niin järkyttävän turruttava tunne, se murtaisi mut.
Aamulla mä suutuin pitkästä aikaa ja kunnolla. Mä näin unta et olin koulun salissa ja oli 7.3 ja TH esiinty siellä, mun koulun salissa, ihmisiä oli vaan muutama kymmenen... Ja Essi. Essi astu ovista saliin, mä juoksin halaamaan sitä. Mä halasin sitä, mä sain olla eturivissä sen kanssa, mä sain olla sen lähellä... Kun mä heräsin mä olin taas alkaa itkeä, tuntu niin hirveeltä. Mä haluan olla taas sen kanssa, mä näin sen viimeks kesäkuun viimeisenä päivänä. 134 päivää sitten, jos mä edelleenkään osaan laskea. Osaan, kahdella kerralla sama laskutulos sekä koneella että kännykällä. Sietämätön määrä päiviä, mä vihaan päiviä, jos niitä täytyy katsoa tältä kantilta.
Ikävä. Mä en oo tänään puhunut kenenkään kanssa, koska netti takkuaa, eilenki vaan tekstailtiin Oprin kanssa hetken aikaa. Tän kirjoitettuani mä yritän taas saada mesen toimimaan, toivottavasti onnistusin tällä kertaa. Jos en, mä tekstaan jokaselle ja kysyn ne kysymykset, mä tarvitsen vastaukset ja vien ne huomenna mukanani kouluun. Enempää ette niistä sitten kuulekaan, ainakaan vähään aikaan. Ehkä reilun kuukauden päästä sitten. 8>
Ja btw, mulla on taas lasit. Mä näen ja oon siitä melkosen ilonen. Ei mulla muuta. Nyt lähtee teksti julkasuun ja mä tappeleen mesen kanssa siitä, kumpi meistä on komentaja.
Just gonna stand there
And watch me burn
But that's alright
Because I like
The way it hurts
Just gonna stand there
And hear me cry
But that's alright
Because I love
The way you lie
I love the way you lie
I love the way you lie
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti