Curious.

Hmm. Istun tässä sohvalla jalat ristissä peiton alla, paleltaa niin vietävästi. Oli kahesta neljään sulkkista Metroautoareenalla, mä tosissani tykkäsin siitä. Voisin alottaa pelaamisen jos vaan olis kunnolla aikaa ja rahaa, mut ei vaan ole niin se siitä. Pitää odottaa et katu sulaa ja lämpenee sen verran et voin taas juosta sulkapallon perässä tossa kääntöpaikalla, muistaakseni se oli toissakesä kun mä melkein asuin siinä jatkuvasti mailan kanssa ja kinusin kaikkia pelikavereiks. En oo siis millään lailla hyvä pelaaja, mä vaan tykkään siitä. Paitti et tänään totesin et oon vaarallinen itelleni, löin mailalla laseihin kesken kaiken 8D

No, kun sit pääsin lähteen nii möyhästyin kolmesta ohimenevästä bussista, vesi tuli kengistä sisään ja oli kylmä. Istuin vartin odottamassa sitä neljättä bussia, sit siellä oli kylmä ku olin keskisillalla ja ovi aukes koko ajan. Ja tietty sit keskustassa oli ihan yhtä kylmä ku odotin kotiinvievää bussia, sieltä Areenalta ku ei pääse suoraan meille millään autolla. Bussissa sit huomasin setäni, menin äkkiä ohi, mut silti se tunnisti. Ei se onneks mitään puhunu, mut katto mua muutaman kerran. Mä tosiaan vähän vierastan noita setiäni, en tykkää olla niien kanssa. En ala sen pahemmin selitellä syitä tälle käytökselle.

Aamulla Opri soitti muutaman kerran, selitti eilisillasta ja mä kävelin ihan täpinöissäni taloa ympäriinsä. Oisin halunnu sinne keikalle... Mut ei maha mitään, meni jo ja pakko säästää. Kesken puhelun Elmeri vaan rynni keittiöön naama veressä, sain pienen kohtauksen. Jätkällä oli tullu verta nenästään ja viisaana poikana se oli sit laappinu sen ottaansa... Jos se ei ois näyttäny just siltä ku pari veristä sormenjälkeä näyttää, oisin varmaan pyörtyny.

Se riittänee tästä päivästä. Tai no, nukahin matikantunnilla opettajan naaman eteen, taas kerran. En tajua miks nukahan aina samassa luokassa, tätä on jatkunu jo kauheen pitkään. Mä en maha sille mitään, mä vaan nukahdan, pikemminkin kyllä torkahtelen, mutta sit havahdun jatkuvasti meluun ja möykkään. Kiva jos nukahdan joskus kokeessa, siinähän sitä sit ollaan 8D

Mun ripariporukka ei vaikuta pahalta, mukavalta se tuntuu. Näin pikkuset ekan kerran eilen kirkossa, seuraavan kerran varmaan sit Via Dolorosan yhteydessä. Ei oikeesti kiinnostas sitä mennä käymään läpi, mut ei tässä muutakaan mahda... Mun pitää sopia Merjan kanssa korvaavista kuviskerroista, mä en pääse kolmelle tunnille ja se saa kohtauksen siitä sit.

Launtaina ja sunnuntaina oli mahtavaa, sain olla taas vähän kaikkien kanssa ja tutustua omaan ripariporukkaani, isosiin siis lähinnä, ja sit leikittiin ja selviteltiin asioita ja tämmöstä. Meillä on ihan mukava porukka isosia, minä, Lassi, Heta, Sanni ja Eero. Eeroa lukuunottamatta ollaan kaikki ekan vuoden isosia, ei ihme et se on vähän hermostunu 8D Mut aparina on Taru, se sit osaa ja varmasti jelppii meitä jos tulee jotakin ongelmaa. Ja Nina kanssa auttaa ja se kuka ikinä Mirellan sijaiseksi tuleekaan, se on raskaana ja jää just siinä leirin kynnyksellä lomalle. Harmittaa vähän, se on oikeesti ihana ihminen, mä tykkään siitä.

Huoliakin tässä tietty vähän on. Tietty ne ikuiset perushuolet, niistä ei sanaakaan. Mut sit Eero, yks toinen ja paljon vaikeampi tapaus. Se tuli taas torstaina puhuun mulle ruokalassa, käyttäydyin töykeesti enkä suostunu puhuun yhtä lausetta enempää, mut mä en tajua mitä se ei käsitä. Mä en aio sanoa sille suoraan yhtään mitään, koska se loukkaantus siitä ihan hirveesti, mä yritän hienovarasesti vihjasta et en haluu olla tekemisissä sen kanssa. Se ei vaan ymmärrä asiaa... Hyvin raivostuttava tapaus, mä olen suvaitsevainen ihminen mut mulla on rajani ja mä en halua elämääni ihmistä, joka voi tehdä musta taas kiusaamisen ja sorron kohteen. Mä suostun puolustamaan sorrettua, mutta tää tilanne menee yli mun omien sietokykyjen.

Äiti rupes lauantaina koulutuksen jälkeen valittaan siitä et oon joku "Jeesuksen morsian" ja etten mä saa mennä naimisiin ennen ku osaan viikata lakanan ja se mun sulhasehdokas kanssa. Mä olin karjua sille päin naamaa vähän kaikkea. Mä osaan viikata lakanan ihan riittävän hyvin, mä menen tai olen menemättä naimisiin jos haluan. Mä osallistun seurakunnan juttuihin jos haluan, ja syy tähän on ne ihmiset, ei se et oisin mikään himouskovainen. Mä en käy todellakaan viikottain enkä ees kuukausittain kirkossa, ja jos käyn nii käyn sen takia et mulla on pahasti ahdistunut olo, tapaan siellä kavereita tai mut on määrätty käymään siellä. En muuten. Se on mun yksityinen asia, äitillä ei oo mitään tekemistä mun kirkkokäymisten kanssa.

Eiköhän se siitä. Tähän mä ny laitan vähän kuvia. Eilisaamuna aurinko oli niin kaunis ja maalasi maiseman niin ihanaks, että mä vaan juoksin talossa ikkunalta toiselle kameran kanssa ja kuvasin kaiken mahollisen 8D Tässä nyt muutama otos.

Mun suosikki. ♥
 

Ja sit tämmösiä muita, fiiliksen mukaan otettuja vaan. Innostuin repimään ja leikkelemään housujani shortseiksi, tossa nyt näkyy hyvin huonosti yhet tuotokset 8D Ja siinä näkyy hiukset kanssa. Ihana taas tää juurikasvu tosiaan... Lauantaille kuitenki taas varattu aika kampaajalle, sinne sit ja lisää blondia. Nyt oon taas miettiny vähän, oon varmaan sen kesän aikas vaalee ja sit syksyllä vedän sellasen tositositosi vaaleen ruskeen. Ja sit musta saattaa tulla enemmän hippiäinen 8D Kattoo ny, mun vaatetyylini tosiaan muuttuu aika rajustikin vuoden mittaan, kesällä oon huomattavasti rennompi ja valoisampi.

Koko värien kirjo...

Eiköhän se riitä. Nyt pitää koittaa elvyttää jalka, se puutu, mun pitäs päästä huoneen poikki laittaan valot päälle. Vaikeeta taas kerran. Meikä kirjottelee taas lisää ehtiessään, nyt palaan viimestelemään sitä masennustutkielmaa ja alotan seuraavan kunnolla.