Ja sitten mun on sanottava, että sulan taas kerran Billin äänelle. Jos mulle joskus tulee sellanen olo, et nyt haluan kuulla jotain mikä saa mut lamaantumaan, mä laitan soimaan Automatischin. Ja kuolen. Mä olen ihan tosissani sanoessani, etten oo koskaan, milloinkaan, ikinä aiemmin kuullut mitään yhtä seksikästä ku sen ääni siinä. Siinä ja Automaticissa on hyvät sanat, mutta enkunkielisessä versiossa se voima puuttuu, se ei kuulosta niin hyvältä. Okei, kuulostaa hyvältä, Automatisch kuulostaa vaan paremmalta. Jostain käsittämättömästä syystä. Kuolen tässä vertaillessani näitä kahta versiota. Ja noniin, sulin välittömästi saksankielisen alkaessa. Niin helvetin seksikkään kuulosta, mä raiskaan ton adjektiivin. Mut hei, jos ykskin neropatti uskaltaa sanoa mulle, et Billin ääni ei kuulosta hyvältä vähintäänkin tän biisin viimesen minuutin aikana, mä kumautan siltä aivot pellolle ja kusen päälle. Okei, toi viimenen ois saanu jäädä sanomatta, anteeks. Mut koska jo sanoin sen, sanon samalla et jos joku toinen, tai vaikkapa se samakin neropatti kehtaa sanoa et Billille ei sopinu rastat, sitä odottaa pitkä, kivulias ja tuskallinen kuolema, koska jotenkin mystisesti mä olen menettänyt sydämeni noille rastoille.
Mitähän mä sitten selittäisin ? Tää viikko on ollu mahtava. Olin joka päivä sunnuntaita lukuun ottamatta Olkan ja Oprin kanssa, paitti tietty ne päivät jollon Opri oli pois ja pyörin vaan Olkan kaa. Mulla oli ihana viikko. Ja eilisiltana tosissani pidättelin kyyneliä sössön ajan, väritin raivoissani paperia mustaks ja väänsin hymyn naamalleni. Lassi ja Arttu sai mut piristymään vähän, kummallakin on aina niin aurinkoinen ja iloinen olemus, mutta kukaan muu ei siihen onnistunut. Tiia sai mut kyllä änkyttään ja sekoamaan ku ilmesty paikalle rengas keskellä alahuulta, kävi maanantaina rei'ittämässä ittensä enkä mä tietenkään oo mitään tienny. Ja meiän riparista tulee muutes aika mielenkiintonen, mukana on ainoastaan meitä ekan vuoden isosia ku Joonas jätti väliin, en tiä onko syynä muut kiireet vai se, et se ei uskaltanu tulla neljän ysivitosen kanssa leiriä pitämään... 8D Kyllä meille varmasti kivaa tulee, me ollaan kaikki aika elosia lapsosia, Eerosta tosin en tiä ku en oo ees varma kuka se on, vaikka oon yrittäny selvittää asiaa. Nään sen kumminki perjantaina, me ilmeisesti tavataan riparilaisten kanssa ekan kerran sössössä. Ainaki oon käsittäny niin, saa nähä miten on.
Niih. Siinä oikeestaan onkin ne kivat asiat tän viikon ajalta. Ikäviä asioita on rutkasti, kärjessä tietysti se, että en tiä ollenkaan koska nään likat seuraavan kerran ja tapahtuuko se edes tän vuoden sisällä. Tokana tulee kaikki muu yhessä kivassa kasassa. Valtakunnalliset ja muut kokeet, esitelmät, päättärit, pääsykokeet, lähtevien tanssit, rahahuolet, ajanpuute, tylsyys, yksinäisyys, totaalinen kyllästyminen tähän koko aikaan... Ei tosiaan kivaa. Mun pitää kohta alkaa kirjottaa hiki hatussa kolmea esitelmää koneelle ja keräämään tietoa neljännestä, mulla ei oo enää aikaa mihinkään. Samaan aikaan mun pitäisi kirjoittaa tarinaa ja julkaista sitä, puhua ihmisten kanssa ja saada aikaa itselleni.
Mä en riitä siihen kaikkeen, en yksinkertasesti riitä. Mä vien tätä nykyä omasta nukkumisajastani sen oman aikani, lueskelen ja ajattelen kaikkea omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni. En osaa napata mistään sitä aikaa, minkä haluun käyttää muihin ihmisiin. Tarinan kirjottamista en edes ajattele, mä en saa sille mistään aikaa ja piste. En saa sitä julkastua määräajassa, se venyy sit, siirrän aikataulua ja laitan viimesen luvun takarajaks mun kesäloman viimesen päivän, mikä ikinä se sit onkaan.
16.3 fysiikan koe
18.3 ruotsin koe ja riparitapaaminen
19.3 isoskoulutus
20.3 messu
22.3 matikan koe (?)
24.3 terveystiedon esitelmän palautus ja englannin koe
29.3 matikan koe (?)
31.3 taloustietokilpailu
2.4 Annan & Saran synttärit Järvenpäässä
7.4 englannin valtakunnallinen
11.4 etiikan työn palautus
12.4 ruotsin valtakunnallinen
15.4 äidinkielen "piirikunnalliset"
20.4 matikan valtakunnallinen
22-25.4 pääsiäisloma
27.4 isoskoulutus
6.5 matikan koe
9.5 yhteiskuntaopin koe
11.5 biologian koe
13.5 fysiikan koe
22.5 isoskoulutuspäivä
2.6 helatorstai
4.6 lukuvuoden päättäjäiset
6.6 lähtö riparille
Mietin vaan, että paljonko mä ehdin tässä ajassa tehdä ? Tuolla on vielä kolme pääsykoetta, lähihoitajan pääsykokeelle on useampi päivä enkä ollenkaan tiedä millon se sit on, mut lastenohjaaja on 10.5 ja nuoriso-ohjaaja 12.5. Siinä mulle sit vähän pähkäiltävää, näiden pääsykokeiden takia tosta yhestä viikosta tulee painajainen, mä ihan tosissani hyppään junan alle sillon jossain vaiheessa stressin takia. Ja sitten pitää muistaa, että mun pitää ehtiä tekemään itelleni tanssimekko, hyödyntää pääsiäisloman pituus jollain lailla, siitä pitää keskustella muutamien henkilöiden kanssa, hommata itselleni jotain vaatteita kesäks pääosin tuunaamalla säästösyistä ja sitten miljoona muuta pientä hommaa. Mun pitää tasapainottaa koulu, kotityöt, kaverit, harrastukset ja oma aikani jollain lailla ja mä en koskaan onnistu siinä. Mulla on nyt hirvee pelko et stressi sit aiheuttaa lihomisen tai paremmassa tapauksessa laihtumisen, en ollenkaan olis pahoillani siitä. Tai sitten se aiheuttaa masennusta ja unettomuutta ja sittenpähän olen kusessa.
Stressaavaa. Pelottaa yhteishaku, koulu ja ripari jännittää. Oon huolissani ajankäytöstä ja omasta terveydestäni, mä stressaannun liian pienestä ja oon ihan paniikissa jos kaikki ei mee just silleen ku haluan, vaikka luotanki joka tapauksessa vahvasti siihen että kaikki kääntyy lopulta hyväksi. Mä oon hirveen spontaani ihminen ja kuitenkin järjestys ja täsmällisyys kaikessa on mulle tärkeetä, mä en tosiaankaan tajua miten voin olla näin kauhee sekalainen ilmiö. Mä olen kiitollinen siitä, että vitosjakson lukkari on suht helppo. Pitäähän mun herätä joka päivä kauheen aikasin, meen kasiin, kasiin, ysiin, kasiin ja ysiin, mutta pääsen aina kahelta tai kolmelta, varsin tasaisia päiviä. Se helpottaa ajnkäytön suunnittelua, vaikken koskaan onnistukaan siinä ja munaan suunnitelmani täydellisesti.
Pelottavaa, et oon enää laskujeni mukaan 12 viikon ajan ysiluokkalainen. Sit se on ohi. Mun elämässä alkaa täysin uusi aika, todennäköisesti muutan suurimmaks osaks pois kotoa ja pääsen opiskelemaan sitä mitä haluan. Olo todennäkösesti helpottaa ja paljon, koulu on mulle tuskallista tätä nykyä. Vaikka mä edelleen harkitsen kaksoistutkintoa, tiän etten ota sitä kuitenkaan. Kieliä voin opiskella miten paljon lystään, mutta mä en ala sotkemaan elämääni enää sellasella mitä en oikeesti halua. Mä aioin kirjoittaa, piirtää, maalata, ommella, neuloa, tanssia, laulaa ja soittaa enemmän ku aiemmin, koska kun mä todella tunnen tekeväni sitä mitä haluan, mun on helpompi löytää aikaa sellaselle mitä haluan myös. Nythän mä ravaan joka keskiviikko keskustassa tekstiilikurssilla, mut se on rutiini. Hyvä sellanen tosin, mut haluun et siitä tulee vähän vapaampaa, jos oikeesti tuntuu et ei jaksa nii sit ei tehdä sitä. Tossa toukokuun lopulla tulee varmaan taas kirjeet, varmasti varsinkin Merja sit harmittelee ja ehkä vähän moittiikin mua opiskelun lopettamisesta, mut en mä voi muutakaan. Välivuoden saa nimensä mukaisesti yhdeksi vuodeksi, ei kolmeksi, eikä etäopiskelu oo mahdollista. Harmittaa vaan se et en saa tehtyä päättötyötä, mut ehkä sekin harmi katoaa ajan myötä.
Mutta joo. Mä lopetan tähän. Ohjelmassa ruotsin sanojen kertaus, kemian koealueen lukeminen, masennuksesta kirjoittaminen, aineiston kokoaminen itsemurhasta, kertominen omasta työskentelystä kässätunnilla takkia tehdessä ja Pohjois-Pohjanmaasta tiedon kerääminen. Sekä tietty se ihastuttava läksypino, toivottavasti se ei tänään olis puolen metrin korkunen. Se on karseeta, tekee mieli hypätä ikkunasta aina ku kasaan kirjat lattialle ja istahdan niiden keskelle laskemaan, kirjoittamaan, päättelemään, keksimään, selittämään ja syömään huulikorua. Viimenen tosiaankin kuuluu mun läksyjen tekemiseen, jotain sitä aina huomaamattaan tahattomasti tulee tehtyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti