Jokseenkin sekava tilanne täällä meneillään tällä hetkellä. Se tosin on rajoittunut tänne mun huoneeseeni, neljän seinän sisälle, että eihän tässä sinänsä mitään pahaa ole. Sänky petaamatta, sohva pommin jäljiltä, pöydät täynnä kaiken maailman tilpehööriä, lattialla kankaanpalasia tuunauksien ja semmosten jäljiltä.
Mä oon saanut läksyt tehtyä, luin kolmeen kokeeseen aika hyvinkin, oon pyykännyt, tiskannut, vähän lukenutkin ja säätänyt jotain outoa. Nyt yrittelen kirjoittaa sitä takkiesitelmääni, mutta oikeesti, mitä tässä voi kirjoittaa? Takki on vartalon yläosan peittävä vaatekappale, jonka pituus, leveys, leikkaus, kaulusmalli ja väri voi vaihdella takkimalleittain... Joo. Olisinko vähän järkevämmän aiheen voinut valita? En tietenkään.
En oo pakannut huomista varten vielä mitään. Kirjat on siistissä pinossa tossa vasemmalla sivullani, huominen päivä ja bilsankirjat, sekä fysiikan vihko että saan lukea kokeeseen. Ajatus yhteiskuntaopin kirjojen jättämisestä houkuttaa vähän liikaa, mutta en mä voi jättää niitä. Mun on pakko lukea siihen kokeeseen vielä huomisaamunapäivä, sitten varttia yli yks nähään miten se auttaa. Pitäs valita vaatteet ja lakanat ja muut tunkea johonkin laukkuun, mutten oo vielä ees päättäny minkä laukun otan mukaan. Tai laukut. Kait jotain kangaskasseja, koska lainaan huomenna sit Roosan lokeroa, laitan kamat päivän ajaks sinne ja se sit tulee avaamaan sen kaapin mulle kahdelta et pääsen lähtemään eikä kamat lähde kävelemään kesken päivän.
Jotenkin jännä ajatella et nään Annan taas huomenna. Ei olla kauheesti ehitty puhumaan, mä oon keskittynyt liikaa kouluun. Tän viikon jälkeen se on kuitenkin tavallaan ohi, perjantaina on viimeinen koe ja sitten mun täytyy enää vaan rämpiä viimeiset viikot läpi. Tietty sillon saan sit työstää mekkoa, mutta no, se on oikeestaan kivaa. Mutta kuitenkin, pääsen näkemään Annan ja Saran, ehkä Lotan ja muitakin, kattoo sit mitä käy. Sit ei kesäkuussa todennäkösesti nähäkään, heinäkuussa ne ehkä tulee Roosan rippijuhliin. Tilanne elää, ei voi sanoa oikeen mitään varmaa.
Mulla on ihmeellisen tyyni olo. Ehkä se johtuu nyt siitä, että mä pakotan ajatukset pysymään poissa Oprista, keskityn nyt näihin töihin ja sitten illalla rojahdan sängylle ajattelemaan taas. Mulla on ikävä, nähtiin viimeks viis ja puoli tuntia sitten. Oli niin ihana viikko. Mulla ei riitä sanat kuvailemaan sitä. Toivon vaan että nään sen ja Olkan taas pian, kesällä yritän päästä sinne. Jotenkin mua häirittee ja samalla hymyilyttääkin se, että kun seisoin siinä kolmoslaiturilla ja hymyiltiin lasin läpi toisillemme just ennen lähtöä, mulla soi päässä You Know What They Do To Guys Like Us In Prison jatkuvalla syötöllä. En tosiaankaan tajua sitä, oisin odottanut että joku muu ois alkanut soimaan mun harmaissa aivosoluissani. Sit ku pääsin bussipysäkille tungin kuulokkeet korviin ja laitoin sen soimaan, oli pakko. Kummallista.
Tästä mun esitelmästäni tulee tosissaan outo. Ensin selitän takista jotain yleistä, sitten jotain ja taas jotain, ujutan sekaan selostuksen oman takkini työstämisestä ja varmaankin loppuun selitän luettelon erilaisista takeista selostuksineen. Hyvin outoa. Tossa vähän esimerkkiä.
Mantteli on Suomen puolustusvoimien käytössä oleva kaksirivinen pitkä takki. Takin nimi on peräisin saksankielisestä pitkää takkia tarkoittavasta sanasta Mantel.
Ulsteri on yli polvien ulottuva ja löysähkö takki, jonka voi tunnistaa suuresta kauluksesta, takahalkiosta ja joskus vyöstä. Sitä pidetään muun vaatekerran yllä päällystakkina, ja varmaankin tunnetuin ulsteria käyttänyt henkilö on kirjailija Arthur Conan Doylen luoma Sherlock Holmes.
Nahkatakki on nimensä mukaisesti nahasta valmistettu takki. Jos ei halua käyttää aitoa nahkatakkia, ylleen voi pukea myös tekonahkatakin.
Mä kyl tykkään tän esitelmän tekstiasusta. Fontti on kiva, Book Antiqua. En mä yleensä semmosista välitä, mut nyt haluun et tää näyttää visuaalisesti hyvältä, ja tälleen sen sit saa toimimaan. Kirjotan tätä nyt niin pitkälle ku vaan ehdin, viimeistään tunnin päästä pitää alkaa pakkaamaan. Hermostuttaa, musta on ihanaa lähteä täältä, mut se on jotenkin vaan niin... Outoa. Pelottavaakin. Ja sit saan kumminki jotain kuittailua siitä etten oo koulussa. No, omapa on asiani, ei se niille kuulu.
Selittelen taas joskus. Perjantaina kait, jos en sitä ennen ehdi. Vähän kiireitä toi reissu aiheuttaa, kasaa hommia, mut ei maha mitään. Kivaa se on kuitenkin, loppujen lopuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti