Too much.

Mua väsyttää. Oon ihan poikki. Mua ei saa enää aamulla ylös sängystä sillon ku pitäs. Nukahdan aina uudelleen. Mun on pakko siirtää herätystä koko ajan aikasemmaks et ehdin nouseen. Mä nään liikaa unia, mä en ymmärrä mistä ne tulee, ne on outoja ja ne ei anna rauhaa nukkua. Ja mulla on tapana herätä unen jälkeen.

Koulu ohi. Kaikki kokeet pidetty, esitelmät kanssa. Se takkiesitelmä ny vielä on mut varmaan mä vaan palautan sen, ei me ehitä muuta. Ja tänään pitää viedä näyttelykamat kouluun, tekstiilikurssilaiset teki näyttelynsä ja multa lähtee sinne laukku, pari paitaa ja neule. Mun pitäs tehä se mekkoni. Nyt on valmiina vaan tyllihame, enkä ees oo varma laitanko sitä. Täytyy mennä ostaan lankaa.

Huomenna minileiri, sunnuntaina kirkkoon ja koulutukseen, maanantaina japania, keskiviikkona vanhempainiltaan esittäytymään leiriläisten vanhemmille, torstaina japania, perjantai on auki ja lauantaina konsertti Pakkahuoneella... En jaksas, mut pakko mennä. Haluun vaan et tää loppuu äkkiä. Mä oon tehny koko lukuvuoden taas töitä ja saanu kaiken kunnialla päätökseen, oon tyytyväinen ja haluun levätä. Miksen mä saa aikaa edes siihen?

Pitäs jäädä kotiin joku aamu. Mut en uskalla. En voi jäädä japanista pois, äiti sais hepulin eikä päästäs mua iltapäivällä minnekään jos aamulla oon jääny kotiin. Keskiviikkosin on se vanhempainilta ja yks japanintunti helatorstain takia. Tiistaina on mun lempiopettajan pitämä tunti, en haluu olla pois ja sitäki on vaan kerta jäljellä. Perjantaisin on sössöt, mä kuolen ellen tapaa ihmisiä. Ärsyttää, nytki meinaan nukahtaa tähän suoraan mut en saa.

Meen pukeen loput vaatteet päälle. Mulla on helvetillinen ikävä ihmisiä taas, enkä mä tiedä mitä mun pitää tehdä et pääsen Kemiin ja Joensuuhun. Meen elokuussa lastenleirilleki, kattoo sit miten pystyn.. Onhan pikkulapset ihania mut mun pitää saada nukuttua kunnolla ennen sitä. Saan passin kolmas päivä, äiti kyl ottaa sen itelleen koska noi keksi et mä karkaan heti jos saan sen, mikä kyl on täysin totta. Helkkari, tässä taas nähdään tää luottamuksen määrä. Mun kynnys karata on melkosen korkeella, en mä ihan pienestä karkaa, vasta sit ku siihen on hyvät olosuhteet ja syyt ja alibit. Mä vaikka poljen pyörällä pois täältä jos on tarvis, mä tiedän onnistuvani siinä kun vähän reenaan.

Ei oikeesti, mitä mä selitän. Yhtä järkevää tekstiä ku mun unessa ollu yheksänmetrinen mato ja etusormenmittaset keijut tunnelissa. Tänään on kevätjuhla sössössä, on pakko mennä sinne et nään ihmisiä ja pääsen testaan yhtä juttua. Tapan itteni jos se ei toimi. Toivottavasti Jani on siellä, haluun kuulla sen puhuvan. Ja Lassi, Sannin, Karon, Eeron ja Tarun on pakko olla siellä. Vähintäänki Lassin, Sannin ja Tarun.

Menee järki.